Ei, surffaus on parasta

Mangomalen

Jos pitäisi valita maailman kliseisin asia, se olisi rakkaus.

Jos pitäisi valita maailman kliseisin asia, jonka kaikki kliseet pitävät paikkansa, se olisi surffaus.

Surffaus on parasta. Se on huumaavaa, hauskaa ja ihanaa.

Märkäpuku tuntuu päällä hieman limaiselta ja meriveden suola kirvelee nenässä. Aallot lyövät yli.

Jännittää. Kauhoo. Kaatuu. Ja sitten: yllättäen nouseekin laudalle ja pysyy siinä.

Viilettää meren päällä, ja on yhtä naurua ja ylpeyttä ja riemua. Elämänsä ensimmäisen aallon nappaaminen on puhtain mahdollinen ilo. Sain kokea sen viime viikolla pienellä rannalla Aucklandin lähellä.

Pidin pitkään surffausta asiana, joka ei liity minuun. Vaikka minua kiinnosti kokeilla, koin, ettei se kiinnosta tarpeeksi. Ajattelin, että en pidä merestä enkä pinnallisista bikinibeibeistä. Laji tuntui minusta jotenkin tärkeilevältä - että katsokaa, kuinka kiva kroppa ja rento meininki meillä kaikilla on. Että uu, olenpa magea tyyppi kun painun Sri Lankaan veivaamaan.

Mutta ei. Ei todellakaan.

Vaikka surffaukseen teemana liittyy elostelua, itse puuhana se on todella aitoa.

On vain meri, lauta ja oma kroppa.

Jotenkin niin rento ja energinen olo samaan aikaan.

Yllättäen vaikeimmalta ei tunnukaan itse pystyssä pysyminen, vaan meren lukeminen. Toisin kuin laineissa kasvaneet paikalliset, itse olen aaltojen ääressä kuin sokea: en tiedä, millainen aalto on sopiva ja missä vaiheessa ylös kannattaa ponkaista. En kuitenkaan keksi toista urheilulajia, joka olisi jo ensi kerralla niin riemastuttavaa. Yleensä oma osaamattomuus kyrpii, mutta merellä oloon keskittyy täysillä.

Pää on aivan tyhjä.

Veljeni heitti joskus, että lumilautailu on paras asia, jota voi tehdä housut jalassa. Saattaa olla, mutta surffaus on kuitenkin paras asia, jota voi tehdä sekä housuilla että ilman.

Share

Kommentit

Yksi asia, joka varmaankin vaikuttaa surffaamisen hienouteen, on se, että suuri ja armottomanakin tunnettu meri on hetken ns. tuuli siipien alla. Oi, mäkin haluan jonnekin lämpimään kokeilemaan aalloilla tasapainoilua!

Roosa
Mangomalen

Todellakin! Ja kannattaa.

katiK
Punainen tupa

Olis kyllä hienoa kokeilla joskus surffausta, vaikka myönnettäköön, että itsekin pidän sitä hieman pinnallisena lajina ja on vaikea kuvitella, että sulautuisin siihen skeneen mitenkään. 

Lisäksi pelkään vettä. Mutta ei täällä pelkoja olla pakoilemassa ja uskon, että se tunne on mahtava, kun vihdoin onnistuu.

Hauskaa, että löysit jotain hullaannuttavaa :)

Roosa
Mangomalen

Sepä se! Mutta nyt tajusin, että juuri se skenemielikuva ei pidä yhtään paikkaansa - täällä se on ihan kuin hiihto Suomessa. Rannoilla on niin perheitä, teinejä kuin vanhempaa väkeäkin, eikä paikalla olla elostelemassa vaan aalloissa! Tietty suositut surffipaikat ovat eri juttu, mutta niissä taas on usein tosi rento ja ihana viba, joka puhuttelee ei-surffaajaakin.

Eli kokeile todellakin.

Ps. Ei täällä olla pelkoja pakoilemassa - sanoit sen hyvin!

Shiba (Ei varmistettu)

Voi että. Tää teksti oli ihan kun mun suusta, jotkut lauseet jopa pelottavan samanlaisia, erityisesti toi "on vain meri, lauta ja oma kroppa". Surffasin ensimmäistä kertaa kolmisen viikkoa sitten ja rakastuin yhtä intohimoisesti, seuraava reissu on jo viittä vaille varattu. Aivan ihanasti kirjoitat ja puet sanoiksi ajatuksia matkustamisesta, varsinkin surffauksesta. Inspiroit kovasti! Kaikkea hyvää.

Kommentoi