On hetkiä, jolloin kaikki on valmista

Mangomalen

Talo on 120 vuotta vanha.

Ennen se kuului aristokraattisille hevosystäville, sitten kommunisteille.

Nyt se kuuluu kolmikolle, joka remppasi talosta ekomajapaikan. Lähes kaikki on käsityönä tehtyä tai kierrätettyä. En edes osaa selittää, miten vahva fiilis on paikassa, jossa pienetkin jutut ovat tulleet jonkun käsistä. Puuovet, suihkulaatta, sänky selän alla. Tiedätte kyllä, jos olette käyneet sellaisessa paikassa. Sen kaiken vaivan ja rakkaude vain jotenkin aistii.

Asumukseni Budapestissä oli yksinkertaisesti täydellinen. Laitoin huoneen kotoisaksi, ostin nurkkakaupasta suitsukkeita ja tuoreita vadelmia.

Kuljailin pitkin katuja. Söin jumalaista hummusta, tainnuttavaa vuohenjuustolättyä ja keskivertoa vegaanilounasta.

Eksystelin. Löytyilin.

Kahvilassa juttusille tuli suomalaistyttö. Hän oli juuri menossa miljönäärin asuntonäyttöön katsomaan valtavaa asuntoa, jossa on kristallikruunut ja taidekokoelman palasia. Paikka irtosi naurettavan halvalla hinnalla. Sen kunniaksi menimme maljoille kuppilaan, jossa oli kiero baarimikko. Seuraavana päivänä yllytin tytön ja tämän ystävän mukaan videopläjäykseen, jossa lauloimme ja tanssimme kappaleen Mulanista.

Muutenkin oli jotenkin sellainen hyvä tunne.

Sen on pakko johtua siitä, miten hupaisasti koko Budapest alkoi. Yöjunassa kukaan ei herättänyt, joten heräsin vasta konnarin karjuntaan. En ymmärtänyt sanoja, mutta sanoma tuli selväksi: painu pihalle, juna lähtee! Ja minähän painuin, nyssäkät kainalossa ja suuna päänä. Ulkona satoi kaatamalla. Olin paljain varpain, villapaita rytyssä ja hyvin pöllämystynyt. Ei voinut muuta kuin hihittää.

Pommiin nukuttu aamu sai vastaparikseen yön, jona valvoin aamuun asti. Olin lähtenyt klubille aikeenani vain tanssia. Ja kun sanon tanssia, tarkoitan oikeastaan täyskahelia valloilleen pääsemistä. Kun tanssin, tanssin sekopäisesti. En tarvitse juotavaa, jotta pompin ja pyristelen kuin kolmivuotiaan syleilystä pakoa yrittävä hamsteri. Varsinkin, jos lavalla mouhoaa jamaikalainen räppäri.

Jossain tanssin tuoksinnassa vastaan tuli aussi, jolla oli hattu ja monta tatuointia. Päädyimme ensin puhumaan asioiden pakenemisesta, sitten pakenemaan yöhön.

Ostimme katukojusta maailman kusisinta falafelia ja istuimme kadunreunalle. Pari pusua saattoi vaihtaa omistajaa. Hetken kuluttua kohdalle pysähtyi kaksikko, joka kysyi, saavatko he soittaa meille Beatlesia. Hitto vie! Kuhertelu on aina suloista, mutta erityisesti, jos siihen liittyy Budapestin yö, kiharatukkainen poika ja piirun verran epävireinen kitaramusiikki.

Loppuyön hilluimme pitkin kaupunkia.

Sisäpihalla tuima nainen lakaisi lehtiä. Tai luutusi, jos ääntä oli uskominen. Laahava ääni kaikui pitkin mukulakiviä ja kokoon taitettuja pöytiä.

Kaupunki alkoi valostua. Ihmiset valuivat ulos raitiovaunuista ja kohti töitään tasaisina virtoina, me hekottelimme tyhjänpäiväisyyksille ja villapaitakin katosi. Onneksi löytii rantapenkki, johon kellahdin makaamaan pää sylissä, hattu silmillä. Toinen kääri tupakkaa. Jossain soi viulu.

Hetki oli niitä, kun tuntee olevansa elokuvassa. Kun kysyy, että onko tämä todella minun elämääni.

Ja saman tien vastaa itselleen, että kyllä tämä on. Tietenkin se on. 

Koska on olemassa hetkiä, jotka ovat niin kauniita, että tuntuu särkyvänsä pelkästä ajatuksesta, että ne joskus loppuvat. Mutta niiden lisäksi on myös hetkiä, jotka ovat niin vahvoja, että niiden loppumista ei edes pelkää. Joissa on täysin varma, että juuri näin kuuluu olla, juuri tässä ja nyt.

Elokuvalliset hetket eivät usein ole niitä, jotka ovat kaikkein kauneimpia ja absurdeimpia. Ne ovat niitä, kun hetken ajan kaikki on paikallaan.

Kun jokin aivan vieras synnyttää niin tutun olon. 

Niin ohimenevän kokonaisen.

Share

Kommentit

huldamaria (Ei varmistettu)

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Roosa
Mangomalen

än (Ei varmistettu)

Tasan viikon päästä olen Budapestissa, enkä ole vielä varannut minkäänmoista hostellia. Tämä tuli siis juuri sopivaan aikaan, majapaikka näyttää täydelliseltä.

Pystyisitkö suosittelemaan joitakin vierailemisen arvioisia kohteita? Perusnähtävyydet olen tullut kiertäneeksi, mutta ihastuttivatko esimerkiksi jotkin kuppilat tai ruokalat aivan erityisesti?

Löysin blogisi vasta ihan muutama viikko sitten ja olen jo lukenut kaikki merkinnät. Kiitos elämänmakuisista kirjoituksistasi.

Roosa
Mangomalen

Voi kiva, suosittelen joo lämpimästi. Kamu kyseli instassa samaa ja vastasin näin:

"Kahvila Lumen on söpö & siellä on hyvää hummusta ja pieniä keikkoja, kippari Hadasta löysin vaikka mitä, Dynamo Bikestä saa kakkua ja vuokrafillarin, vegaanirafla Vega Cityssä vedin hyvän lounaan. Kylpylän nimeä en muista, mut kaikki ne on kai ihania! Haahua joella ja mäellä kun aurinko laskee. Pidä ihanaa! ♡"

Ja voi kiitos, kiva, kun tykkäät.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei mä olen ollut tuolla kuusi vuotta sitten, mutta silloin paikka ei ollut ollenkaan noin idyllinen! Näyttää ihanalta!

Roosa
Mangomalen

Budapestissä? Vai jossain Minoo Housen huudeilla? Itse hostellihan avattiin vuosi sitten, joten tuskin sitä meinasit.

Ihana kaupunki!

Senjanen (Ei varmistettu)

Heippa Roosa! Saisinko tiedustella minkä kokoisella rinkalla oot tehnyt pidempiä reissujasi, esim Ausseihin? Oon lähdössä määrittämättömäksi ajaksi kaakkois-aasiaan viikon päästä, mutta en tiedä pärjäänkö sittenkään 65 litran rinkallani kun se on jo nyt iha täpötäys, mutta toisaalta jos ostaisin vaikka uuden vähän isomman, en tiiä onko siinäkään sitten jätkeä taas... hmmm

Roosa
Mangomalen

Hei Senja! Totta kai saa tiedustella, musta on ihana vastata kaikkiin pikkukysymyksiin (ja isoihinkin totta kai!). Kauanko aiot olla Kaakkois-Aasiassa?

Mulla on ollut lyhyillä (1 kk) reissuilla n. 40 litran reppu, mikä on just passeli. Kerran oli 3 kk reissulla toi 65 l ja se oli ihan liian iso! Ja 9 kk reissulla mulla oli 55 l, mikä oli noin pitkälle reissulle aika soppeli, ehkä isompikin olisi voinut olla.

Neuvoni on: JÄTÄ KAMAA POIS!!! En tietenkään tiedä, mitä kaikkea sulla on pakattuna, mutta lähtökohtaisesti ei tarvitse noin paljoa kamaa, oli reissu kuinka pitkä tahansa. Etenkään vaatteita ei kannata ottaa mukaan juurikaan, koska ne menee hiestä ja liasta ihan kammottaviksi. Eli älä ota mitään rakasta! Ja tietty en kannusta ketään ostamaan uutena kamaa, jonka muutenkin omistaa, mutta myöskään kaiken varalta ei kannata hamstara mitään krääsää mukaan!

Mulla on aiheesta kaksi vanhaa postausta, joista saattaisi olla jotain hyötyä:

Pitkän reissun pakkausvinkit

Vinkit Afrikkaan pakkaamiseen

Ihanaa matkaa! Siellä päin on tosi kaunista. Pohjois-Laos on oma lemppari.

Senjanen (Ei varmistettu)

Hei ihana! Arvelinkin, että jotain tän suuntaista vastailet, joten taidan vähentää kamaa ja jatkaa vanhalla rinkalla. Joo, oon kyllä vähän semmonen höppänä pakkailun kanssa, tykkään roudata lemppari putsareita ja shampoita ja kirjoja ympäri maailmaa, ja olen tietoinen ettei se nyt järin käytännöllistä ole. Heh, ja vaateriisitkin jo päällä, mutta jätän kamaa himaa ja ostan matkalta jos tarvetta tulee. Ja se on totta, hiki pilaa yllättävän tehokkaasti vaatteita, joten pitkällä reissulla on kyllä pakko ostaakin välillä uutta ja luopua vanhoista. Mutta kiitti vinkeistä, tutustun teksteihin :)

Senjanen (Ei varmistettu)

Sellainen kysymys olisikin vielä, että söitkö aasian matkallasi malarian estolääkkeitä? Itse oon päättänyt skipata sen, mutta tutkailin, että esim Laosissa olisi aika korkea riski malarian suhteen.

Kommentoi