Huono ihmissuhde on kuin linnunpaska

Mangomalen

Mietin tänään, että huonossa ihmissuhteessa oleminen tuntuu ihan samalta kuin makaaminen kalliolla, joka on täynnä linnunjätöksiä. Koko ajan joutuu varomaan, mihin paskaan osuu seuraavaksi.

Fiilis on täsmälleen sama. Sitä ei uskalla liikahtakaan. Olo on jatkuvan jännittynyt, vaikka kuinka koettaa olla iloinen ja kiitollinen siitä, että ylipäätään saa nauttia kauniista maisemasta katoavan hetken ajan. Joskus pulman unohtaa, kunnes siitä saa taas haisevan muistutuksen.

Ja mikä siihen auttaa? Se riippuu ihan siitä, miten haluaa elää.

Vaihtoehto yksi: voi olla, kuin ei olisikaan. Päättää, että kaunis maisema on sen hinnan veroinen, että joutuu pidättämään hengitystään jatkuvasti. Tai jos on kyse ihmissuhteesta, päättää, että somat yhteiset hetket ovat kaiken huolen, kiukun ja arvottoman olon arvoisia.

Vaihtoehto kaksi: voi siirtyä hieman kauemmaksi ja ottaa etäisyyttä asioihin. Katsoa, olisiko jossain tilaa liikkua huoletta, vai onko kaikki jo niin kakan peitossa, ettei mikään paikan tai asenteen muutos enää auta.

Vaihtoehto kolme: voi päättää, että nyt tämä paska riitti, minä siirryn kokonaan toiselle rannalle. Kuten joku sen sanoi: niin ei ehkä ole helpompi elää, mutta ainakin niin on helpompi nukkua.

Share

Kommentit

Mari Johanna se on (Ei varmistettu) http://www.liuskapaivassa.blogspot.fi/

No. Linnunpaskavertauksesi on hyvä. Lisään siihen jotain: itse, jos olen astunut linnunpaskaan, olen huomannut miten sottaavaa se on. Tarttuu ja tahmaa joka paikkaan. Silloin on parasta antaa sen kuivahtaa tovin. Sitten se on helppo ravistaa irti.

Toimii myös parisuhteen lopettajaisissa. Kun aikansa antaa tunteiden känttyyntyä, ne on helppo kietaista rullalle ja nakata roskiin.

Roosa
Mangomalen

Näinpä!

Nepu (Ei varmistettu)

Voi Roosa, miten hyvin osasitkaan pukea tän sanoiksi. Edellinen suhteeni oli juuri niin linnunpaskainen kallio kun voi olla. Vaikka kuinka vanha suola toisinaan janottaa, niin pitäisi muistaa, ettei sinne kalliolle enää kannata kiivetä kun on jo päässyt puhtaammille järkäleille.

Roosa
Mangomalen

Puhut asiaa! Kakanhaju haihtuu nopeasti ja mieleen jää vain ihana meren aromi. Itsepetosta.

Saaaaraaaa (Ei varmistettu)

Hmm.. Jostain syystä tästä tuli sellainen olo, että arvotit nuo kolme vaihtoehtoa aika rankasti. Kolmas on kaiketi mielestäsi se ideaali; se, jonka mukaan itse elät?

Minua tekstisi ärsytti. Ei siksi, ettei noin voisi elää. Tietenkin voi. Mutta sen vuoksi, että minusta se sonta on ihan luonnollista. Ei löydy kakatonta kalliota mistään, mutta jos se aurinko porottaa kivasti, meri tuoksuu hyvältä ja lokkiserenaadi soi, unohtuu se paskakin.

On turha etsiä täydellistä rakkautta, sitä ei ole olemassa. Minä etsin rakkautta, jossa kakkaan astuttuani toinen pesee kengän sillä väliin kun minä kiukuttelen.

Kaikki on siitä kiinni miten asioihin suhtautuu. Mieluummin kuin juoksisin rannalta toiselle yksikseni, kiittäisin siitä, ettei sentään lehmät lennä.

Roosa
Mangomalen

Kiitos viestistä! Ollaan ihan samaa mieltä, katsotaan vain asiaa eri vinkkelistä. Tietenkin ihmissuhteisiin kuuluvat myös vaikeat asiat ja vastoinkäymiset.

Tässä kirjoituksessa puhun kuitenkin ennen kaikkea huonoista (eli epätoimivista ihmissuhteista), joissa ei ole edes yritystä saada asioita toimimaan, vaan toisen olot ja tahdot pyörittävät hommaa, ja toinen vain alkaa varoa ihan kaikkea.

Sitä on sekä pitkissä että lyhyissä jutuissa, ja sekä rakkausjutuissa että ihan kaikissa ihmissuhteissa. Niissä toinen ei todellakaan pyyhi sitä kakkaa kengästä, vaan on se kakan suurin syy. Tietenkin valssiin tarvitaan kaksi, mutta joskus voimatasapaino heilahtaa ihan vinoon.

Ja joskus tulee se piste, kun yrittäminen ja ymmärtäminen vain pahentaa asioita, ja on vaan parempi ottaa etäisyyttä tai antaa kokonaan olla. Ja tilanne on ihan eri, onko kyseessä ikuinen rakkaustarina vai lyhyt heilastelu. Toisessa paskaa on siedettävä aika paljon enemmän, ja mielestäni se on se, mistä sinä nyt puhut.

Iloa!

Tästä tulee jotenkin olo, että kaikissa suhteissa on kärsimystä. Toivottavasti ymmärsin pointin ihan väärin.

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvä parisuhde on etsimisen arvoinen. Kaikki eivät hyvää/täydellistä parisuhdetta ikinä saa, mutta ehdottomasti niitä hyviä ja täydellisiäkin suhteita on olemassa.

Roosa
Mangomalen

Olen samaa mieltä, että hyvää suhdetta kannattaa hakea. Ja jokainen osaa itse arvioida parhaiten, mikä juttu on yrittämisen arvoinen ja milloin on parempi vaihtaa maisemaa. Kiitos ilahduttavasta kommentista, tulee aina kevyt olo, kun ihmisillä on hyvällä tavalla maanläheiset ja huolettomat aatokset.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jokaisessa parisuhteessa on hyvää ja huonoa. Jos sen täydellisen kumppanin löytäisikin, niin kun itse ei kuitenkaan ole täydellinen, niin...

Minun mielestäni tarkoitus olisi, että ihmissuhteen 'saldo' olisi plussalla. Jokaista pahaa sanaa ja tekoa kohden kun joutuu (itsekin) tekemään paljon enemmän hyviä tekoja, niin että saldo kipuaa takaisin plussalle. Ja jos saldo on reilusti plussan puolella, niin toisen huonot kaudet kestää helpommin. Miinusta (tai plussaa) tulee enemmän teoista, jotka ovat itselle tärkeitä, kohdistuvat omiin arvoihin. Siksi on tärkeää, että kumppanilla olisi niin samat arvot kuin mahdollista.

Jos saldo on jatkuvasti miinuksella, niin tulee tunne, ettei ihmissuhteella ole enää mahdollisuutta onnistua. Toki aina voi yrittää itse tallettaa plussaa toisen tilille, ja katsoa, miten se vaikuttaa toisen käytökseen. Se saattaa aikaansaada muutoksen toisessakin. Plussan tallettamista voi opetella myös yhdessä (siis jos toinen on yleensäkään puhumalla tavoitettavissa). Voi kertoa, mikä tuntuu tärkeältä ja hyvältä, ja mikä ei.

Loppujen lopuksi vastuu omasta onnesta ja hyvästä olosta on aina itsellä. Rankka viesti, ja minulla itselläni sen hyväksyminen kesti pitkään. Oli niin helppoa asettua uhrin asemaan ja syyttää kaikesta toista. Nyt olen uudessa paremmassa ihmissuhteessa, jossa molemmat ovat kiinnostuneet panostamaan suhteen hyvinvointiin. Mutta ei sekään ole tullut itsestään, mies kun on aina mies ;). Ehkä parhaiten viesti on mennyt perille, kun olen kertonut siitä mikä tekee minut onnelliseksi. Kun - uskokaa tai älkää - parisuhteessa olevan miehen ensisijainen tavoite on tehdä puoliso onnelliseksi, ja kun toinen valittaa jostain, mistä tahansa, niin mies kokee sen henkilökohtaisena epäonnistumisena. Siksi on niin tärkeää aina muistaa kertoa, että asia josta nyt 'valitan', ei tarvitse toiselta mitään toimenpiteitä, ja pelkästään se, että saan puhua tästä, auttaa minua, eli jo pelkästään kuuntelemiseen keskittyessään mies siis onnistuu tekemään puolisonsa onnelliseksi ;).

Roosa
Mangomalen

Kiitos fiksuista ajatuksista ja avoimesta pohdinnasta, näistä on varmasti hyötyä monelle!

ystävä (Ei varmistettu)

Musta on niin hassua, että usein ihmiset ajattelevat sanan ihmissuhteen automaattisesti parisuhteena. En tiedä mitä Roosa tässä tarkoitti, mutta ainakin vertaus sopii hyvin aivan kaikenlaisiin ihmisten välisiin suhteisiin.

Roosa
Mangomalen

Nimenomaan. Kiitos. Ihan samaa vaikeutta voi olla väleissä ihan kehen tahansa.

Roosa
Mangomalen

Tattis. Hyviä kysymyksiä.

Mari! (Ei varmistettu)

Aion muistaa tämän vertauskuvan nyt kun piiiitkä ihmissuhde on päättymässä ja horjun eron ja paluun rajamailla. Kiitos tästä! <3
P.S. Löysin vasta sinun blogisi. Olet ihana ja oivaltava! Blogisi on ihan yksi lemppareistani. :)

Roosa
Mangomalen

Todellakin muistat. Eroaminen on ahterista mutta en tunne ketään, joka siitä läpi päästyään eli olisi lopulta tyytyväinen ratkaisuun. En muista kuka sen sanoi, mutta sanoi osuvasti:

Lopulta kaikki on hyvin. Jos kaikki ei ole hyvin, se ei ole vielä loppu.

Tiiiaj (Ei varmistettu)

"Everything will be okay in the end. If its not okay then it's not the end. "

- Ed Sheeran

Roosa
Mangomalen

Jes <3

Roosa
Mangomalen

Ps. Voi hitsi, kiitos ♡

Roosa
Mangomalen

Niinpä! Ja ihan yksi kakkakikkare olen toki välillä itsekin. Minusta ehkä kyse on siitä, kohtaako ne omat kikkareensa ja miten kohtelee toista niistä huolimatta.

Jasmiinii (Ei varmistettu)

Voi Roosa. Sun blogissa vierailu tuntuu aina ihan joltain terapiakäynniltä. Kauniit kuvat ja kauniit sanat saa aina jotenkin näkemään sen mikä oikeasti on tärkeää ja turhat huonot ajatukset jotenkin katoaa. Ehkä kohta siirryn itselläni liian pitkään venyneestä 2 vaiheesta 3 vaiheeseen.

Miten muuten reissuillasi tai elämässä ylipäätään olet oppinut päästämään ihmiset lähelle ja tutustumaan uusiin ihmisiin avoimesti? Tosi iso kysymys, tiedän. Ihailen kauheasti sun rohkeutta olla vaan. Vaikutat sellaiselta ihmiseltä kenen seurassa olisi enemmän kuin kiva olla. Esimerkiksi itsellä on alkamassa uusi koulu, niin mielessä tietty pyörii ajatukset siitä millaisen kuvan itsestä antaa ja mitä jos kukaan ei tykkää musta ja ää apua. Onko sulla jotain hienoo mantraa mitä voisin hokea itselleni, etten vaikuttais ihan hermoheikolta friikiltä taideopiskelijalta heti ekana päivänä?
Argghh sori tosi pitkästä viestistä! Oot ihana!

Roosa
Mangomalen

Ihana viesti, kiitos! Voimia ja iloa siirtymään. Niin kornilta kuin se kuulostakaan, siirtymä tapahtuu juuri silloin kun se tapahtuu. Itseään ei kannata soimata, jos ihmissuhteessa kiikkuu vähän parasta ennen -päiväyksen jälkeen, koska niin kauan ihmisellä onkin tarkoitus pysyä elämässä. Mutta kuten Jenna Kämäräinen joskus sanoi tosi hyvin, että silloin kun annamme enemmän kuin saamme, on aika vilkuttaa hyvästiksi. Kyllä tiedät, kun saa enemmän huonoja juttuja jonkun seurassa kuin hyviä. Kun ei tule kupliva olo vaan jotenkin raskas.

Ja tuo on hyvä ja vaikea kysymys! Osittain minulle on luontaista olla ihmisten kanssa. Olen vähän sellainen lörppö ja höppänä höpöttäjä, joka pistää höpöttämään sen suurempia miettimättä. Ideaalini on olla samanlainen niille, jotka tunnen, kuin niille, joita en. Auttaisko sinua, jos miettisit, millaisiin ihmisiin itsestäsi on helpoin tutustua? Voisin sanoa, että kukaan ihminen ei ajattele, että onpa tuo uusi tyyppi typerä, kun se on minulle ystävällinen. Jos hymyilee, kysyy pari kysymystä ja kuuntelee, ei oikein voi mennä vikaan. Tietenkin välillä iskee ihan hoopo olo, että olinko nyt nolo ja epäkiinnostava, mutta sama olo tulee joskus kaikille. Nappaa mantraksi se ajatus, josta tulee hyvä mieli! Ajattele vaikka, että "minä olen ok ja niin olet sinäkin." No okei kuulostipa hölmöltä.. No hm. Jotenkin vaan muista, että sinä olet ihan huipputyyppi ja elämässäsi on jo ihmisiä, jotka tykkäävät sinusta todella paljon. Jos et usko omaan arvostelukykyysi, usko heidän! Kaikkia jännittää vieraiden ihmisten seurassa, mutta kun on alusta asti oma itsensä, antaa toisille mahdollisuuden tykätä juuri niistä asioista, jotka sinussa ovat hienoimpia.

Pusuja!

Vierailija (Ei varmistettu) http://hyypio.blogspot.com

Hieno kirjoitus. Valitsin nro 3 ja nyt voi vetää keuhkoihin ilmaa vapaasti. Jumalattoman vapauttava tunne. Toivon että Sä löydät oikean tien.

Roosa
Mangomalen

Mahtavaa! Helpotuksen tunne on hyvä tunne. 

Ingel (Ei varmistettu) http://kirjeitaingelille.blogspot.fi

Löysin blogisi vasta vähän aikaa sitten ystäväni suosittelemana ja täytyy sanoa, että susta tuli kyllä heti mun lempparikirjoittaja. Olet oivaltava, jotenkin todella aito, joskus surumielisen kauniilla tavalla kepeä, joskus taas ihanan hömpän kepeä niin, että alkaa hymyilyttää. Sanot asioita, joiden muistaminen elämässä auttaa paljon. Tämäkin oli ihan mahtava kirjoitus. Kiitos!!!

Roosa
Mangomalen

Hitsi miten paljon iloa ja voimaa tämä kommentti antoi. Oikeasti. Kiitos sinulle ihan hurjasti!!

Sarkka (Ei varmistettu)

Puhut vähän mutta asiaa :) siis ihan mahtava kirjoitus! Kiteytit omat ajatukseni lyheen ja napakkaan yhteenvetoon. Läheltä ja sivusta seuranneena, erästä aivan sairasta ihmissuhdetta - siis perhettä- on ollut vaikea ymmärtää miksi elämää jatketaan vaikka tuntuu että se on yhtä linnunkakassa kömpimistä. Lukuunottamatta niitä somia yhteisiä hetkiä (joulu, juhannus ja lasten syntymäpäivät). Oikeestaan, ihan sairas suhde mutta ulkopuolisena siihen ei tietenkään voi puuttua.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.