Ja minä sanoin sitä uneksi koska halusin jäädä

Mangomalen

Pyykit ovat unohtuneet narulle sateeseen.

Ja silti maailma pyörii.

Rakastan musiikkia ja sitä, mitä se tekee ihmiselle. Että jokin kappale vain lyö niin lujaa, että on pakko pompata pystyyn ja alkaa tanssia aivan päättömästi. Pomppia sängyllä ja huitoa käsiä, ja laulaa niin lujaa kuin tyhjässä asunnossa kehtaa. Ei edes ilosta, vaan elosta.

Ja miten sen jälkeen on aivan hiljaista ja raukeaa. Miten rannoilla leijuu usvaa ja lapset hyppivät takaperinvoltteja hiekalle. Yksinäiset hahmot juoksevat märkäpuvuissaan mereen. Sataa koko ajan.

Rakastan joogaa, vaikka olen alkanut taas pillittää tunneilla.

Joogaopettaja hieroo lapaluihin viileää voidetta, joka saa ihon kihelmöimään. Ja puhuu siitä, miten päätökset tulee tehdä tietoisesti, että ei vuosien päästä ihmettele, miten päätyi elämäänsä. Että kun muistaa päätöksiensä syyt, niitä on mahdotonta katua. Arno Kotro puhui vähän samasta sanoessaan, että olisin voinut elää toisen elämän, mutta tätä elämää en toisin. Sitten on päällä seisomisen vuoro. Luulen, että en osaa, mutta kun kokeilen, se onkin aivan vaivatonta. Miten niin kummallinen asia voikaan olla niin helppoa?

Kiertelen päivän katselemassa surffikisoja. En oikein tiedä, mitä niissä pitäisi katsella, joten katselen ihmisiä.

Nukun parisängyssä seinän puolella ja löydän myslipurkista vihreitä matoja. Täpötäydessä baarissa tunnen itseni hyvin yksinäiseksi, mutta lautan kannella en. Merellä on aina ihanaa. Tuulee, ja pariskunnilla on suut täynnä toistensa hiuksia. On tarkoitus mennä purjehtimaan, mutta tulee rankkasade.

Mikään olemassa oleva sana ei tunnu kuvaavan oloani, ei surumielionni eikä haukeusriemu. Se on tunne, että vain vaikuttuu maailman ihmeellisyydestä. Se, kun samaan aikaan tietää kuolevansa, ja tuntee elävänsä. Kuulostaa mahtipontiselta, mutta en osaa kuvata tätä oloa paremmin.

Se on aika paljas olo.

Uin meressä ja luen kirjaa The Time Traveler's Wife. Toinen päähenkilö sanoi juuri, että I want. That's all. I am wanting.

Juuri sitähän kaikki tämä on.

Rakastan olla elossa. Tahdon kaikenlaista.

Kommentit

Roosa
Mangomalen

PS: Otsikosta kiitos Tua Forsströmille. Ihana runoilija.

Athene
Päivän luku

Kiitos tuosta Kotron sitaatista, oli mulle uusi, on hyvä. Ja kiitos että kirjoitat sieltä reissulta. Koska vaikka aina ei itse voi lähteä, niin on mahtavaa voida silti kulkea toisen mukana ja nähdä uusia (mielen)maisemia edes näin aamukahviaikaan, kun ehtii hiukan lukea blogeja. 

Roosa
Mangomalen

Nyt mulla iski paranoidi olo, että olihan se varmasti Kotron. Luin vuosia sitten ja päähän on iskostunut, että sen se on. Saa korjata, jos muistan päin honkia!

Mutta anyway, kiitos, kun sain olla aamukahvissasi läsnä.

Athene
Päivän luku

Hyvin ajateltu joka tapauksessa, oli ne Kotron sanoja tai jonkun muun. Niinhän se on ajatusten kanssa, että kun ne kerran on maailmalle päästetty/ääneen sanottu/paperille painettu/blogissa julkaistu, niin kuuluvat tavallaan jokaiselle joka ne omakseen kokee. Kotro saa tällä kertaa pointsit, ansaitsi ne tai ei, ja eräskin bloggaaja samoin, kun tuon muisti ja pisti hyvän kiertoon.

Arez (Ei varmistettu) http://sunnuntaipostia.blogspot.fi

Mä tahdon kiittää sua. Joka kerta kun mulla on outo, ihana, haikee, surullinen tai haaveileva olo, niin huomaan näpytteleväni sun blogin nimen hakukenttään. Ja joka kerta kun tuun tänne, täällä on juuri sitä mitä sillä hetkellä tarvitsen. Mieletöntä miten joku joka elää aivan eri elämää, aivan eri maassa, voi kirjoittaa juuri ne oikeat sanat juuri sillä hetkellä. Kiitos vielä. <3

Roosa
Mangomalen

Ää. En tiedä mitä sanoisin. Kiitos. Iso kiitos. Jättimäisnen rutistuskiitos. Ihana, ihmeellinen elämä!

Helmi K
sivulauseita

Mahtava teksti, taas! Viimeinen lause on kuin runo. Ja niin, Forsström on hieno hieno runoilija, uusin teos on juuri tuossa työpöydällä auki, kesken, aina.

Roosa
Mangomalen

Kiitos! Ja oi, on luettava palatessa.

Helmi K
sivulauseita

Lokakuun iltana soudin järvelle.

Roosa
Mangomalen

Olet taidesielu!

sisa

Kaikki kuvat kauniita ja unenomaisia, täydellisiä.

Roosa
Mangomalen

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Ihana teksti ja kauniita kuvia. Sulla on kyllä niin ihana tyyli kirjoittaa, tulee niin pehmeä ja lämmin olo. :)

Roosa
Mangomalen

Voi että. Ihana kuulla, etenkin itsekriittisyyden hetkenä.

Vierailija (Ei varmistettu)

nyt on pakko kysäistä että millä kuvailet? puhelimellako, no millä suodattimella :D

Roosa
Mangomalen

Joo, Samsung Galaxy S2 Plus taitaa olla puhelin ja ihan instan filtterin lätäisen päälle. Yleensä käytössä ne kaksi ekaa vaihtoehtoa.

bisousroosa
bisous

niin samaistuttava olo ja nyt on kyyneleet poskilla. kiitos.

Roosa
Mangomalen

Ja nyt päässä soi Mamban Pyyhi kyyneleet. Kiitos! Ei vaan, hitto miten mahtavaa. Halaus!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.