Jos et matkusta, älä myöskään jupise

Mangomalen

Nata pohtii blogissaan, että ei huvita matkustaa.

Pisteet siitä!

Jos en itse reissaisi, se olisi varmasti inhokki-ilmiöni. Reissujutut (myös omani) ovat usein rasittavaa hehkutusta ja omahyväisyydessä lillumista. Ei siis ihme, että monia ärsyttää. 

Sanonkin tämän heti alkuun hyvin selvästi: on enemmän kuin ok, että viihtyy paremmin kotona kuin reissussa. Maailmassa on tuskin yhtään asiaa, josta kaikki pitäisivät, eikä tämä ole poikkeus.

Kirjoituksen kommenteissa nousi kuitenkin esiin yksi asia, joka ärsyttää minua.

Se, miten tuntuu, että pitäisi matkustaa.

Huoh.

Vastaava jupina saa ärsytysarvoni koholle, oli kyseessä sitten ura, äitiys tai ihan mikä tahansa elämänarvo.

Kaava on aina sama.

Jupisijalla on aina tunne, että jonkun mielestä hänen pitäisi elää jollain toisella tavalla..

Tässä poimintoja keskustelusta.

Nata itse kirjoittaa: "Olisi junttia olla kiinnostumatta maailmasta ympärillä. Pitäisi haluta matkustaa uusiin paikkoihin ja mahdollisesti kaikkein extremella tavalla, ei missään tapauksessa turistikohteisiin."

Kommentteissa ollaan samaa mieltä:

"Olen itse samoilla linjoilla, mutta tuntuu että yhteiskunta ei ole. Missä vaiheessa tuosta on tullut normaalia?"

"Turhautuminen kun pitäis mennä ja tulla ja kiirehtiä, juosta kaupunki läpi ja tutustua kaikkiin ihmisiin kahdessa päivässä."

"Kaikkilla kavereilla tuntuu olevan ihan hirmuinen kaukokaipuu ja kattovat mua kieroon kun sanon, että mun ideaali loma ois se, että saisin maata kotona ja joku tiskais, veisi roskat mun puolesta ja vaikka siinä sivussa löyhyttelis jotain lehteä. Kutsuttakoon mua sitten maalaisjuntiksi."

"Onpa kiva, että joku kirjoittaa joskus näinkin. Varsinkin kun blogeissa yleen kaikki on aina menossa ja uus reissu on jo varattu ennen kuin edelliseltä on päästy kotiin."

"Välillä oikein turhauttaa, kun tuntuu että olisi PAKKO haluta koko ajan olla reissussa ja potea matkakuumetta ja kaukokaipuuta ja löytää joku ihana originelli kohde jossa seikkailla. Toivottavasti ihmiset sallisivat myös tällaisen näkökulman asioihin!"

Joku sanoi minulle kerran täällä blogissa, että nyt se pää pois perseestä. Jos se ei olisi kovin passiivis-aggressiivista, saattaisin sanoa niin nyt. Sen sijaan taidan sanoa, että äly hoi.

Ihan tosi: kuka niin vaatii? Kuka sanoo, että sinun pitäisi ajatella tai elää tietyllä tavalla? Ihan kuule sinä itse.

Kyse on ihan samasta, kuin ihminen kokee, että hänen pitäisi treenata/hankkia lapsia/olla kunnianhimoinen/tehdä jotain merkittävää/jupijupimitäikinä. Älä tee jos et halua! Ja vielä tärkeämpää: älä valita, että pitäisi. Älä mene hiton tunnemössökonditionaalin taakse. Jos et halua, niin et halua.

En voi käsittää, miksi moni on niin kamalan herkkänä siitä, miten toiset ihmiset elävät. Ihan sama, jos bloggari tai pari käy viidesti vuodessa ulkomailla. Käyköön! Ihan sama, jos lehdissä, mainoksissa ja kavereiden puheissa hehkutetaan, miten kivaa maailmalla on. Mahtuu puheisiin muutakin paskaa!

En siis ärsyyntynyt kommenteissa siitä, että matkustusta kritisoidaan. Ärsyynnyin siitä, miten moni antaa aivan turhan ulkoisen paineen aiheuttaa itselleen pahaa mieltä.

Sillä ei ole olemassa mitään yhtä suurta mielipidettä, jonka kaikki allekirjoittaisivat.

Ihan samoin minusta voisi tuntua, että muiden ihmisten ja yhteiskunnan mielestä minun pitäisi lopettaa hedonistiset arkipakoiluni ja keskittyä uraani. Ihan yhtä hyvin voisin kokea, että yleinen mielipide sanoo, että liftaaminen on typerää, lentäminen itsekästä ja matkoista kirjoittaminen narsismia.

Mutta minäpä en koe, koska en tahdo.

On elämän suurta haaskausta keskittyä vollottamaan, miten tuntee sanatonta painostusta. Yleensä se on juuri sitä: pelkkä tunne. Mitä epävarmempi on omista valinnoistaan, sitä helpommin muiden sanat kokee kritiikkinä.

Ihmisiä kiinnostavat toisten asiat aika vähän.

Joten ensi kerralla, kun jonkun puheista tai kirjoituksista syntyy olo, että pitäisi tehdä jotakin, mitä et aidosti halua, vedä syvään henkeä. Kyse ei ole sinusta, vaan hänestä.

Jos kukaan ei kritisoi valintojasi suoraan, älä inise varmana, että aivan varmasti muut salaa tuomitsevat ja katsovat kieroon. Tuskin. Yksikään bloggaaja ei kirjoita reissuistaan, jotta juuri sinulle tulisi syyllinen olo. Kukaan kaverisi ei hehkuta vaihtovuottaan saadakseen sinut tuntemaan, että olet tylsä kotihiiri. Yleensä takana on aito palo.

Ja jos joku kritisoi valintojasi, hän on tyhmä. Ei sellaisten ihmisten kanssa ole pakko viettää aikaa. Sano vastaan. Seiso ylpeänä itsesi ja elämäsi takana.

Ja jos mikään muu ei auta, kuuntele kaikkien kliseiden isää Pelle Miljoonaa:

Sisko meille on annettu elämä 
ja mä en aio heittää sitä menemään 
olen aina tarttunut joka sekunttiin 
ja se on sattunut 
mutta sydän sanoi niin.

Elämä on ihan uskomattoman hieno asia ja kestää vain hetken. On ihan sama, tartutko siihen Kairossa vai Keravalla, kunhat lopetat jupinan ja tartut. Tai olet vaikka tarttumatta, jos siltä tuntuu.

Share

Kommentit

Anu Johanna

Ei muuta sanottavaa kuin, että just näin! Kiitti hyvästä kirjoituksesta.

lottiskl (Ei varmistettu)

Kiitos loistavasta tekstistä, jälleen kerran!

edgybeauty
Edgy Beauty

Loistavaa! Tämä sopii niin moneen juttuun, myös siihen valloillaan olevaan fitness-buumiin ja siitä puolesta-sekä vastaan inisijöille. Voinko leimata tän mun otsaan!

pienisisko
Spin off

Voihan paska. Monet tekstit täällä ja muualla sattuu juuri osumaan mihin milloinkin ajatukseen, tunteeseen tai lokeroon. Ja taas. Ja täällä sitä näyttöpäätteen takana konttuurissa nieleskellään kyyneleitä.

Koska ihan kokonaisen elämän olen venkoillut ja vääntänyt tätä saakelin ”mitä ne muutkin ajattelisi” ja ”pitäisi sitä ja tätä” ja ”eihän se nyt ole sopivaa” –elämää. Ja voihan perse. Koska ihan oikeasti ketään ei todellakaan kiinnosta, eikä pidäkään kiinnostaa. Itseäni pitäisi kiinnostaa ainakin enemmän se mikä on kivaa ja hyvin kuin se mikä on äitistä tai mummosta kivaa ja hyvin. Hittolainen. 

Vierailija (Ei varmistettu)

"Koska ihan kokonaisen elämän olen venkoillut ja vääntänyt tätä saakelin ”mitä ne muutkin ajattelisi” ja ”pitäisi sitä ja tätä” ja ”eihän se nyt ole sopivaa” –elämää."
Samaa ollut havaittavissa täällä, mutta miten loistavaa oivaltaa, että kukas perkele se pakottaa minua ajattelemaan, että mitähän ne muut ajattlee.. Aivan sama! Ja mummokaan ei siitä rikki mene, että mummolle kertoo tekevänsä kuten tekeee, koska haluaa...

onni (Ei varmistettu)

Kun oivalsin, että ei ole minun tehtäväni yrittää miellyttää ketään, ei mummoa ei äitiä tai yhteiskuntaa, kaikki helpottui ja ajatukset "mitähän mummo mahtaa tästä tuumata" katosivat itsestään. Eikä se tee minusta ikävää tai edes itsekästä ihmistä. Ihminen on parhaimmillaan ollessaan sitä mitä aidosti on, yrittäessäni miellyttää toisia teeskentelin olevani jotain muuta kuin olin, eikä kukaan hyötynyt siitä. Tarve selitellä omia valintoja katosi myös, mikä säästää hurjasti aikaa ja energiaa oleellisimpiin asioihin, kuten elämiseen :)

ElinaPK
Sataman valot

Asiaa! Minä ja mieheni teemme muutaman kerran vuodessa pieniä reissuja ja enimmäkseen kotimaan sisällä. Muistan aina, kun eräs enimmäkseen kotonaan vapaa-aikaansa viettävä nainen tiuskaisi suoraan päin kasvojani, että "Ettekös te viihdy kotona ollenkaan?". Seuraavassa lauseessa selvisi, että hänkin haluaisi matkustaa, mutta hänen miehensä ei ja se näemmä harmittaa aikalailla. Minua sen sijaan harmitti se, miten tunsin oitis joutuvani puolustamaan meidän tapaamme viettää vapaa-aikaa ja yhteistä aikaa. Sen tunteen sijaan pitäisi muistaa, että jokaisella on ihana vapaus tehdä omalla elämällään juuri sitä mitä tahtoo ja siksi on surullista, että on ihmisiä, jotka ennemmin kuluttavat tätä elämää vertaamalla itseään muihin kuin alkaisivat elää niin kuin haluavat. Nämä ovat niitä juttuja, joissa jokainen ihan oikeasti on oman onnensa seppä ja ehkä vielä enemmän oman asenteensa seppä.

empuska

Mä en voi olla miettimättä, miten paljon juuri sellaista eskapistista ihannointia blogeissa tapahtuu ja se on sen vertailun aloittamista juuri blogaajan osalta kuin lukijoiden itsensä ongelma. Hei, jes, kiva, että se kroisantti maistui niin paljon paremmalta siellä Ranskassa, tai haluat saavuttaa vain, ainoastaan juuri tuollaiset selkälihakset, mutta voisitko miettiä, miten sanot sen, ettei se kuulosta passiivisaggressiiviselta tuomitsemiselta? 

Toki hyvät blogit osaavat olla ihan viattomasti innoissaan (kuten sinäkin), mutta joissakin tekisi mieli heittää rättejä naamaan, kun se peruskommunikaatiota kuulostaa juuri itsensä vertailulta lukijoihin.

Mulla on kans hetkittäin samat fiilikset kuin Natalla. Alitajunta on peukaloinut aivotoimintaani sen verran, etten halua tänä vuonna matkalle. En ehkä myöskään ensi vuonna. (Tämä elämäntilanne vauvoineen ja asuntolainoineen taitaa olla se todellinen syy, mutta onneksi aivoni ovat kääntäneet asian siten, että minä en halua matkalle). Siksi juuri onkin ollut ihana lukea seikkailuistasi, villapaidoistasi, varvassandaaleistasi, uintiretkistäsi ja kohtaamisistasi toisella puolella maailmaa. Olla nuori! Olla vapaa! Nauti, nainen. Ja tähän vielä lisättäköön, että olen ikionnellinen muistoistani matkoilla, seikkailuissa ja vaihto-opiskelijana. Se kannatti. Uskon, että vielä koittaa aika seikkailuille. Mutta ei nyt. Nyt nauttikoon toiset. Me ollaan kotona.

Emms (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! T. Matkustamista rakastava

Q (Ei varmistettu)

Pidä tuo asenne, Roosa <3
Olen lukenut sun kirjoituksia jo hyvän aikaa ja yksityiskohtiin menemättä sanon suoraan sydämestä että niistä on ollut valtavasti apua (ja lohtua) :)

Lilanna
Lilannan linna

Varmasti ärsyttävä kuunnella ininää, jos toisella on oikeasti mahdollisuus toteuttaa samat haaveet. Sinun tuttavistasi en tiedä, mutta kaikkien kohdalla kyseessä ei kuitenkaan oikeasti ole valinta. Jos rahaa ihan oikeasti ei ole, sitä ei voi säästääkään, (esim. pienyrittäjä, matalapalkkainen yksinhuoltaja). Ja omasta kokemuksestani voin kertoa, että terveys sanelee aika paljon - tai paremminkin sen puute.

Ymmärrän kuitenkin pointin. Minua aina tökkii kun joku sanoo, että oi, olispa ihana osata asiaa x, mutta ei mulla ole lahjoja siihen / aikaa semmoiseen. Kun harva osaaminen on pelkästään lahjoista kiinni, se on se opettelu, joka ratkaisee. Ja on varmasti ihmisiä joilla oikeasti ei ole aikaa, mutta aika moni voisi nipistää telkkarin katsomisesta ja netissä roikkumisesta. Että jos oikeasti haluaa, niin alkakoon opetella, jos taas ihan niin paljon ei kiinnostanutkaan niin sanoisi, että teen mieluummin muuta.

Itse postaukseen: hyvä teksti! En itse juuri matkustele, mutta ne kerrat mitä olen voinut ja jaksanut on olleet kivoja. Ikinä ei ole kuitenkaan tullut oloa, että minun pitäisi matkustella enemmän. Ihan absurdi ajatus.

empuska

Meinasin sanoa, melkein kaikki taitoa vaativat suoritukset ovat vain treenaamisesta kiinni. Oma asenne on enemmänkin se, että mistä repiä aikaa kehittymiselle, kun tedium iskee vastaan suht nopeasti.

Mahdoton Nainen

Mä oon aika samaa mieltä. On ihmisiä joilla ei oikeasti ole valinnanmahdollisuuksia, ja vaikka olisikin niin se ei tarkoita etteikö jollain toisella olisi enemmän valinnanvapautta. Esimerkiksi vakituisissa, hyväpalkkaisissa työsuhteissa olevilla ystävilläni on vapaus matkustaa ilman että se suuresti vaikuttaa heidän taloudelliseen tilanteeseensa arjessa. Mulla taas vaikka olisikin töitä niin ne ovat luonteeltaan pätkiä ja palkkakin vaihtelee. Jos mä päätän pistää pari tonnia kiinni matkusteluun niin se vaikuttaa hyvinkin radikaalisti elämääni seuraavina kuukausina, toisin kuin ystävilläni. Toki se on oma valintani käyttää rahaa esim. ruokaan tai opintolainan lyhennykseen matkustelun sijaan, mutta on ihmisiä joiden ei tarvitse valita näiden kahden välillä.

kvak (Ei varmistettu)

Oi, tähän minäkin yhdyn! Ja nimenomaan se, ettei kyse ole niinkään rahasta vaan siitä, ettei tosiaan saada mitään aikaiseksi, ei oteta yhtään mistään selvää, ei jakseta nähdä vaivaa ja oletetaan, että joku muu ehdottaisi, järjestäisi ja hoitaisi. Ja sitten tietysti se rahan puute, joka tuntuu olevan tällä ihmisryhmällä myös aika suhteellista; rahaa on baariin, heräteostoksiin, lehtitilauksiin, uusiin meikkeihin ja ulkona syömiseen, mutta kumma kyllä ei siihen matkustamiseen, mistä kuitenkin ilmeisesti haaveillaan. Sitten ei tosiaan ymmärretä, että kun parin, kolmen kuukauden ajankin säästäisi nuo kaikki muutamat eurot sieltä ja kympit täältä niin johan olisi rahaa johonkin pidennettyyn viikonloppuun (ellei sielläkin sitten lähinnä haluta shoppailla isosti ja asustella kalliisti..) Tuntuu siltä, että näillä ihmisillä on sitten oikeus rutista toisten reissaamisesta, kun eivät itse jaksa pientä mahdollista vaivannäköä tai epämukavuutta/tapojen muuttamista. Hohhoijaa.

Rosan postaus taas oli aika mainio!

Mahdoton Nainen

Puhut sinällään ihan asiaa, vaikka mua kevyesti huvittaakin että ärsyynnyt siitä että joku toinen ärsyyntyy jostain :) Anna niiden ärsyyntyä ja jupista, se on ihan jokaisen henkilökohtainen helvetti jos ottaa paineita muiden elämäntavoista ja valinnoista.

cady
tuulta päin

Näitä asioita mäkin olen pyöritellyt paljon ja mieli on muuttunut vähintään yhtä paljon. Aiemmin oli polttava tarve lähteä, nähdä ja kokea, mutta sittemmin meininki on tasaantunut. Välillä tuntuu että pitäisi repäistä ja matkustaa taas kaikki viikonloput tai muuttaa maapallon toiselle puolelle, kun se nyt niin tuntuu olevan trendikästä elää rinkasta. Sitten mä muistan sen kuinka vihaan sitä että viikon jälkeen kaikki alkaa haista rinkalta ja oikeastaan pidän tosi paljon elämästä kotona. 

Pakko vaan luottaa siihen että itse tietää parhaiten mikä on oikea ratkaisu. Aiemmin ihailin niitä rohkeita tyyppejä jotka uskalsi aina lähteä ja seikkailla. Nyt tuntuu että paljon enemmän uskallusta vaatii jäädä ja juurtua, lähteminenhän on lopulta aika helppoa. (jos siis kyse on vain uskalluksesta, taloudellisiin ja terveydellisiin seikkoihin en ota kantaa)

minttumari

Mitenkään muuhun kommentoimatta, vitsi et ärsyttää toi "paljon enemmän uskallusta vaatii jäädä ja juurtua, lähteminenhän on lopulta aika helppoa" - jota käyttävät ne, jotka ovat nyt sattuneet syystä tai toisesta valitsemaan "juurtumisen". Se on lause, jolla noustaan niiden yläpuolelle, joilla matkustusnälkää vielä riittää (tai jopa han uskallusta juurtua jonnekin vieraaseen kulttuuriin - kaikki matkustelu kun ei todellakaan ole mitään turisti- ja rinkkaelämää). Ihan yhtä typerä lause kuin se, että "kotiseudulle jääminen on pelkkää uskalluksen puutetta".

cady
tuulta päin

Hyvä pointti, olet ihan oikeassa. Jos matkustusnälkää riittää niin antaa mennä vaan, ja sama kai se sinänsä on juurtuuko kotiseudulle tai vieraaseen kulttuuriin, kunhan itsestä tuntuu hyvältä. 

Ihmiset on erilaisia, mutta mulle itselleni on ollut paljon helpompaa pakata kamat ja lähteä, kuin päättää että tänne mä jään ja täällä on koti. Paikkaan ja ihmisiin sitoutumisessa on ollut (ja on jossain määrin edelleen) jotain pelottavaa, ja siksi ihailenkin ihmisiä joilta juurtuminen sujuu luontevammin. 

minttumari

Tuli mieleen, että miksi sitten pitää mennä vaikeamman kautta? Jos sitoutuminen on kerran pelottavaa ja vaikeaa ja reissaus luontevaa, niin miksi sitoutua ja juurtua? Saati ihailla ihmisiä, jotka ovat erilaisia ja helpommin juurtuvia? Miksei reissata koko elämänsä ajan, kuten nomadi? No, vastaan itse: siksi, että jokainen reissuluonteinenkin saavuttaa pisteen, jossa sitoutuminen alkaakin tuntua paremmalta ja syvempää tyydytystä antavalta ja ennen kaikkea yhteiskunnassamme arvostetummalta vaihtoehdolta. Eli se "pelottava" juurtuminen onkin sitten kuitenkin helpompaa, tutumpaa ja vähemmän uskallusta vaativaa kuin opetella olemaan aidosti tyytyväinen ajelehtija ja sitoutumaton koko elämänsä ajan.

Sori, meni saivarteluksi. Ite oon asunut ja perheellistynyt juurevasti kotimaassa jo kymmenen vuotta, silti pohdin näitä ;)

Erja. (Ei varmistettu)

Kiitos tästä! Olennaista olisi oivaltaa kaiken tekemisen keskeisin piirre ja tarttua siihen. Useimmiten juuri olennaisinta on uskoa tekemisiinsä, eikä antaa kenenkään latistaa omia fiiliksiään. Usko omaan itseensä ja siihen, että tekee juuri itselleen sopivat ja oikeat valinnat vie ihmistä eteenpäin.

Jenna B L (Ei varmistettu)

Peukku tälle!

Hanna W.
Pöytälaatikko

Mikä mahtava kirjoitus, yhdyn joka sanaan! Samalla myös hyvä muistutus hetkiin, jolloin "pitäisi"-fiilis alkaa seuraavan kerran nostaa päätään :)

Curious Teea (Ei varmistettu) http://curiousfeet.com

Hieno teksti! Näinhän se on, miksi muiden ihmisten pitäisi antaa ohjailla elämäämme! Toki ympäristö vaikuttaa meistä jokaiseen. Kirjoitit hienosti miten nämä pakko tehdä - tuntemukset ovat sellaisten ihmisten, jotka ovat epävarmoja omista valinnoistaan. Silloin nähdään kritiikkiä siellä täällä eikä huomata kuin ne viestit ja nekin ainakin osittain virheellisesti. Sama kaava tosiaan toistuu oli asia mikä tahansa. Toiset ottavat turhan henkilökohtaisesti muiden tekemät valinnat elämässä. Hyväähän siitä seuraa silloin kun se saa epävarmemman ihmisen kyseenalaistamaan omia valintojaan ja toimimaan oman pään mukaan itselle oikeaan suuntaan, mutta kannattaisi siinä samalla muistaa, että vaikka itse kokee matkustelun / perheen perustamisen / uran luomisen / jne itselleen turhaksi ja muiden luomaksi paineeksi, niin moni muu sitä polkua seuraava ei näin tee eikä ajattele omien intohimojen olevan ohimeneviä muotivillityksiä.

On aina surullista kuunnella "yhteiskunta pakottaa" - puheita niissä tapauksissa kun ihminen sillä perustelee omaa saamattomuuttaan ja eksyssissään oloa, sitä että hän haluaisi tehdä näin, mutta ei silti aio tehdä niin, koska isä / naapuri / ystävä (mukamas) sanoo, ettet saa.

Oman polun etsiminen on hyvä juttu, negatiivisuus ja muiden mollaaminen ei vie mihinkään hyvään. Eli kyseenalaistetaan ja kysellään, etsitään sitä omaa polkua, mutta tehdään se rohkeudella. Olkaamme oikeasti ylpeitä ja onnellisia valinnoistamme, ei meidän tarvitse silloin varmistusta muilta hakea :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Pakko tallentaa tää teksti johonkin suosikkeihin ja palata näihin tunnelmiin aina kun on tuollainen olo. Koski se sitten matkustelua, treenaamista, opiskelua, mitä vain. Kiitos aivan mahtavasta postauksesta!

bramasole

Kommentoin tätä hiukan jälkijunassa, mutta hieno kirjoitus! HS:ssä olikin juuri juttua kesälomasta ja siinä yhteydessä mainittiin, että lomatyytyväisyyteen ei tutkimusten mukaan vaikuta se, onko ihminen ollut reissussa vai ei lomallaan. Ehkä siihen tosiaan vaikuttaa vain ja ainoastaan se, että on ollut itse tyytyväinen valintaansa oli se mikä tahansa:) Itse olen elänyt jo useamman vuoden ilman kaukolomia olosuhdesyistä; asuntolainoista ja remonteista on ollut liikaa kuluja vrt. äitiysloma- ja osa-aikatyötuloihin, jotta siitä olisi lohjennut vielä kaukomatkailuunkin. Harmittaisi ehkä enemmän jos a) ei olisi valinnut remonttia yli matkustelun ja b) ei olisi aikakaudella ennen lapsia/koiria/asuntolainaa/remontteja tullut reissattua yli 30 maata ristiin rastiin. Ja tosiaan kannustan; jos on matkakuumeista sorttia, kannattaa reissata silloin kun olosuhteet ovat elämässä kohdillaan! :)

Kommentoi