Kosovo on kaunis

Mangomalen

Harmaa, pelottava ja ankea.

Jos tämä on mielikuvasi Kosovosta, et ole yksin.

Niin ajattelee hyvin moni, minäkin ennen matkaa. En tiennyt maasta muuta kuin mitä kansainvälistä politiikkaa lukiessa oppi, eli sotaa ja kauheuksia.

Siksi teki hyvää matkustaa maahan. Se yllätti kauneudellaan.

Rähjäisen ja rapistuneen betonihelvetin sijasta vastassa on vuoria ja moskeijoita. Paavinnäköinen mies myi kojussa popcornia ja kirkas lamppu heijasti hänen päänsä ympärille sädekehän. Siltojen yllä roikkui visiireitä.

Olin jotenkin ajatellut, että maassa vierailu tarkottaisi jotain hyvin aitoa. Että sitä istuisi muovituolilla äijien keskellä ja puhuisi politiikkaa vähäisellä yhteisellä sanavarastolla. Että kiertelisi katsomassa pommitettuja taloja ja tuntisi sellaista ahdistavaa tyydytystä, jota surullisten paikkojen näkeminen tuottaa.

Mutta ei.

Kun saavuin, menossa oli kansainväliset elokuvajuhlat. Siksi kaupunki oli täynnä hipstereitä ja filmiväkeä. Viinilasit kilisivät mukulakivikaduilla ja pienissä baareissa. Lipitin somersbyta seurueessa, johon kuuluivat muun muuassa kuuluisa tv-kasvo ja World Visionin faunavastaava. Koska oli festivaalin päätösilta, luvassa oli vuoden parhaat bileet. Taikaa, tanssia, intellektuelleja ihmisiä! Ja mitä tein minä? Nukahdin.

Koska takana oli pitkä matkustuspäivä, menin hetkeksi lepäämään. Simahdin vuoteelle mekko päällä ja ripsivärit naamassa. Tunnin tirsojen sijasta nukuin aamuun asti. Ei kyllä ihme, koska vuoteena oli hotellin parisänky. Sohvasurffasin tyypillä, jolla oli oma baari ja hotelli. Siksi sain ilmaiseksi oman huoneen koko vierailuni ajaksi. Pienen hetken koin syyllisyyttä, mutta sitten keskityin makaamaan polleana puhtaissa lakanoissa ja hykertelemään onnesta.

Sitten syyllisyys iski taas.

En tiedä, mistä kumman syystä tuntuu jotenkin vaikealta nauttia maasta, jolla on takanaan rankka historia. Ja siitä kirjoittaminen tuntuu vieläkin julkeammalta. Että tässä minä nyt lipitän siideriä ja huljutan kesämekossa, kun moni on kohdannut aivan hirveitä asioita. Yksi mies kertoi, kuinka joutui pakenemaan kotimaastaan sodan aikaan, ja ikäiseni tyttö rukoilee, että pääsisi asumaan muualle Eurooppaan.

Tarinat muhivat mielessä yhä.

Auringonlaskun aikaan kiipesin linnanraunioille, joista levittäytyvä maisema tekee sielulle hyvää. Kun rukouskutsut alkoivat soida joka suunnasta, hetki oli taianomainen. Kerran taas olin kirkkotornissa, kun kellot alkoivat yhtäkkiä jylistä. Paine tuntui selkärankaa myöten.

Harkitsin pitkään, uskaltaako maassa liftata yksin. Kaikki meni kuitenkin kivasti. Joku pyysi rahaa ja joku vaikutti mielenvikaiselta, mutta käskin heidän painua hemmettiin. Lopulta sain kyydin mieheltä, joka luukutti huonoa poppia, kaahasi kovaa ja ohitteli oikealta. Turvavyötä ei ollut, mutta tupakkaa riitti.

Kirjoitin päiväkirjaan, että jos minun kuuluu kuolla kosovolaisessa kolarissa, niin olkoon sitten niin.

Share

Kommentit

Kat8 (Ei varmistettu)

Sun blogi on ihana ja rohkaiseva. Oon itse lähdössä yksin ensimmäiselle pitkälle reissulle, väli amerikkaan, ja lähdön lähestyessä oon alkanut miettiä että haluunko edes oikeasti lähteä yksin niin kauas koko loppuvuodeksi. Sun reissufiilistelyjä lukiessa omatkin epäilykset osin häviää. Kiitos siitä! :)

Roosa
Mangomalen

Ihana kuulla. Ja eikä, minne päin siellä? Aiotko pitää blogia tai jotain? Seutu kiinnostaa paljon. Ja todellakin haluat, siitä tulee ihan parasta ja koet ihan hurjasti. Yhtäkään reissua ei ikinä kadu. Kiitos, kun luet!

Vierailija (Ei varmistettu)

Aloitin costa ricasta, en tiedä mihin päädyn seuraavaksi. Ihanaahan tämä on! En pidä blogia koska mulla ei ole läppäriä. Luin uusimman tekstisi, älä sinä vain lopeta blogiasi!!

"tuntuu jotenkin vaikealta nauttia maasta, jolla on takanaan rankka historia."

Mulle tuli tällainen tunne, kun matkustin Intiassa. Oltiin Rajasthanin osavaltiossa ja katselin auton ikkunasta ohi kiitävää autiomaata ja ihastelin paikallisten naisten kauniita sareja. En kuitenkaan ottanut kuvia heistä, koska tuli syyllinen olo - mikä minä länsimainen turisti olen kuvaamaan toisten elämää köyhissä kylissä, olkoonkin, että päällepäin elämä näytti kauniilta. Varsinkin kun näissä Pohjois-Intian osavaltiossa naisten elämä on rankkaa, monesti intialaiset sanovatkin, että "being a woman is a crime in India". Se kontrasti oman elämän ja toisten elämän välillä oli liian suuri. 

En sitten tiedä, olisiko tekopyhempää olla matkustamatta näihin kohteisiin. 

P.S. kiitos kiinnostavasta blogista, tykkään lukea näitä merkintöjä ja havaintoja!

Roosa
Mangomalen

Niin. Itse valitsen aina matkustamisen, nuo pohdinnat ovat aina tärkeitä. Ja kiitos, kun luet!

Saranda
Tyhjä ajatus

Aaah eikä, oon niin onnellinen kun menit Kosovoon! :) Tosi kauniisti kirjoitettu - oon sieltä kotoisin ja se aito tunnelma kyllä välttyi mulle, ja oon sentään viettänyt suuren osan elämästäni siellä.

Onnea ja turvallista reissua muuten!

Roosa
Mangomalen

Voi ihana, kiva kuulla. Kaunis synnyinmaa sinulla! 

Emmi_ (Ei varmistettu)

Hei! Juuri vasta kävin täällä ekaa kertaa. Aivan mahtava - tällaisia "seikkailu" blogeja kaipaisin lisää! Sun kuvissa on täydellinen tunnelma! Lähden itse parin viikon päästä pidemmälle reissulle, ja mietin, miten saisin napsittua esteettisimpiä otoksia tällä kertaa.. En juuri kuvaa, käytössä Canon G10. Saako kysyä, millä vehkeellä kuvaat, ja onko aloittelijalle jotain vinkkejä? Kiitos etukäteen!

Roosa
Mangomalen

Kiitos kauniista sanoistasi! Kiva, että tykkäät. Kuvaan ihan puhelimellani! Järkkäriä en jaksa kantaa reissuissa mukana. Enkä oikein muutenkaan! Ehkä senkin aika taas tulee, nyt puhelimen keveys ja helppous on vienyt voiton.

Ja puhelin on Samsung Galaxy S2 Plus (oon tyytyväinen!) ja kuvat käyn läpi Aviarylla.

Minne lähdet reissuun? Nauti!!

Kommentoi