Kulunut vuosi

Mangomalen

Vuosi sitten tähän aikaan kirjoitin menneestä vuodesta otsikolla Kun sain kaiken, minkä halusin.

Tekstin ydinajatus oli, että vuosi oli älyttömän helppo ja sain kaiken, minkä halusin. Että palaset loksahtivat päässä paikoilleen tuoden mukaan helpon olon ja onnen.

No, tämä vuosi ei ollut samanlainen. Jos haluaisin kärjistää, nimeäisin sen vuodeksi, jolloin menetin kaiken, minkä halusin.

Oikeastihan se ei ole totta. En menettänyt kaikkea, mutta paljon meni hetkeksi sijoiltaan.

Alkuvuoden juoksin meressä ja pakahduin milloin mistäkin.

Sitten ympärillä alkoi rytistä. Yksi sairastui vakavasti, toinen kuoli, kolmas... Ties mitä. Kesä olikin yhtä vihlovaa elossaoloa, johon suru löi leimansa. Kaikki oli hyvin ristiriitaista: koin kauniita hetkiä ja helpotusta siitä, että olen olemassa, mutta myös paljon toivottomuutta, pelkoa ja syyllisyyttä. Olin enemmän tillin tallin kuin tajusinkaan.

Lähdin reissuun. Itkin itseni monen maan läpi, meri oli kirkasta, mieli sameaa, mikään ei tuntunut oikein miltään paitsi uuvuttavalta. Matka paiskasi sekavat tunteet päin pläsiä, mutta myös helpotti ihan suunnattomasti. Olo alkoi hellittää. Matkan päättyessä tuntui, että voin viimein sulkea kannen ja jättää menneet menneisyyden riesaksi.

Tuli syksy, jona tein paljon, paljon töitä. Tavoitteeni oli selkeä: kandinpaperit kasaan, jotta olen taas vapaa. Samalla työskentelin lehdessä, kävin yhdentekevillä treffeillä ja joogatunneilla. Oli kunnon kotisyksy, niin sopivaa olla paikallaan. Rakastin kotia ja ihmisiä ympärilläni. Rauhoituin.

Ja alkutalvi, mitä siitä sanoisin. Silloin langat punoutuivat päässä yhteen ja päätin, mitä teen keväällä.

Vuosi oli ääripäiden vuosi, sävel kulki täydellisestä harmoniasta täydelliseen sekamelskaan ja pikkuhiljaa takaisin. On paljon, mistä olla kiitollinen, mutta myös paljon, mitä en vieläkään ymmärrä.

On selvää, että en ole enää lainkaan niin uhmakas kuin vuosi sitten. Kun huomaa kerta toisensa jälkeen, miten nopeasti asiat voivat luhistua, tietty sinisilmäisyys karisee pois. Kaikessa ei ole kyse itsestä ja omista tunnelmista, vaan on paljon paskamaisia asioita, joita on mahdoton estää tai kestää. Välillä elämä on aivan hirveää, sekavaa ja turtaa ja hyvin, hyvin inhottavaa.

Toisaalta minuun on tullut aiempaa enemmän hiljaista uhmakkuutta.

Sellaista varmuutta, että kaikenlaista tulee, mutta onneksi myös menee. Koen entistä vahvemmin, miten mieletön kokemus olemassaolo on, ja että vain vatipää antaa sen valua sormien läpi.

Joten mennyt vuosi, tervemenoa. Alkanut vuosi, olen valmis mihin vaan.

Share

Kommentit

paju

Ihana Roosa! Kaunis kirjoitus, niin kuin aina. Toivottavasti vuosi 2015 on sinulle parempi <3

Roosa
Mangomalen

Voi kiitos! Ja kulunut vuosi oli oikein hyvä ja opettavainen ja mitä ikinä, mutta toki toivon uuden olevan piirun verran kevyempi taas ♡

ida365 xxx (Ei varmistettu) http://ida365.fi

♥. Melkoinen samaistuminen. Ihan älyttömän kauniisti sanoiksi puettuja fiiliksiä.

Roosa
Mangomalen

Kiitos kovasti.

Jenniii
Pupulandia

Voi Roosa. :) Aina osaat asetella sanasi juuri niin osuvasti. Tälle vuodelle hurjasti kaikkea jännittävää, uusia seikkailuja ja iloa! <3

Roosa
Mangomalen

Voi Jenni! Kiitos ja sitä samaa takaisin. Koetetaan vielä nähdä ennen lähtöä. Oisko sulla ollut joku lounas/päiväkahvi vapaana?

Jenniii
Pupulandia

Joo, ehdottomasti vielä ainakin yhdet treffit ennen kuin karkaat maailmalle! <3

Laura Pollari
Laura de Lille

Vielä ekstrasydän tähän <3

Oot mulle niin tärkee!

Roosa
Mangomalen

Ja sinä minulle!

ElinaPK
Sataman valot

Ihana kirjoitus! Vuodet eivät ole veljeksiä, niinhän sitä sanotaan. Toivottavasti siis tämä alkanut olisi iloinen ja kevyempi!

Roosa
Mangomalen

Ihana sanonta! Toivotaan sitä meille kaikille! 

Sinä pieni urhea nainen

Antaa tulla 2015!! Olen valmiimpi kuin koskaan

ehkä

Roosa
Mangomalen

Antaa tulla vaan, täältä pesee! <3

Valmis myös (Ei varmistettu)

Juurikin näin. Viime vuosi oli ahdistavin vuosi tähän asti monella tapaa, lähinnä siksim että se toi niin paljon elämän harmaita ja raskaita puolia näkyviin. Kuusi syöpätapausta lähipiirissä ja ties mitä. Tämä vuosi olkoon Toivon vuosi, parempi itsekullekin!

Roosa
Mangomalen

Voihan pahus! Tsemppiä sinne kovasti ja iloisia aikoja päin.

li (Ei varmistettu)

Onnistuuko (onnistui?) kandin kirjoittaminen, jos koti on 160 km päässä opiskeluyliopistosta?

Roosa
Mangomalen

Onnistuu!

Jos meinaat koko tutkintoa: itse asuin kaksi ekaa vuotta opiskelukaupungissa ja tahkosin kursseja kauheaa kyytiä, niin vikana vuonna ei enää tarvinnut asua siellä vaan selvisi syksyn aikana kaikista. Ja onhan näitä eri tapoja omillakin kavereilla: yksi kulkee Tampereelle Hämeenlinnasta, pari muutti ekan vuoden jälkeen Helsingistä, osa vaihtaa kuntaa loppusuoralla, valtaosa asuu paikkakunnalla koko tutkinnon ajan.

 

Ja jos taas viittasit kanditutkielman kirjoittamiseen: se varsinkin onnistuu! Riippuu toki pääaineesta ja muista kursseista, mutta itsellä kabdiryhmän yhteisiä  tapaamisia ei ollut edes joka viikko, ja henkilöstökohtaiset neuvonnat sai tehtyä puhelimella.

 

Tsemppiä kandiin, yllättävän helppoa se on!

li (Ei varmistettu)

Kiitos kovasti! Itse kanditutkielman kirjoittaminen mielessä kysyin, mutta saattanee tuo tutkinnon laajempikin suorittaminen tulla jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Joka tapauksessa rohkaisevaa kuulla ja huomata, että epäyksinkertaiset ratkaisut voikin käytännössä osoittautua niitä helpommalta vaikuttaneita vaihtoehtoja yksinkertaisemmiksi

Roosa
Mangomalen

Kyllä, ehdottomasti! Riippuu aina tyypistä ja tilanteesta, minkä kokee raskaaksi. Itselle oli paljon kevyempää istua bussissa ja junassa muutama ekstratunti viikossa kuin asua kaukana ystävistä ja perheestä.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.