Mitä ei kerrota cooleissa surffilehdissä

Mangomalen

 

"Kun tapaan ihmisiä, jotka sanovat haluavansa oppia surffaamaan, niin minä sanon, että et halua. Tämä on kaikkein paskamaisin laji aloittaa. Ensimmäiset kuusisataa tuntia menevät vettä nieleskellessä."

 

Näin analysoi rannikolla tapaamani uusiseelantilaissurffaaja. Hän saattoi olla oikeassa.

On paljon, mitä cooleissa surffilehdissä ei kerrota.

Kuten sitä, että kun saa päälleen tarpeeksi monta isoa aaltoa, tuntuu ihan kuin nenä olisi täynnä oksennusta.

Tai että moni pissaa märkäpukuunsa.

Tai sitä, miten hullun päänsäryn jatkuva niskan jännittäminen tuo.

Luulin ennen, että surffauksessa vaikeinta aloittelijalle on itse laudalla tasapainoilu. Hah. Ei tosiaankaan. Vaikeinta on edes päästä pisteeseen, jossa laudalle voisi nousta. Ensin pitää ohittaa raja, jossa aallot hajoavat. Päälle kaatuu valtavalla voimalla aaltoja, jotka imaisevat mukaansa.

Kun rajan yli pääsee ja vesi tyyntyy, odotellaan sopivaa aaltoa. Tämä on mukavaa, paitsi jos vesi on hyistä ja märkäpuku aivan liian suuri. Silloin varpaitaan ei meinaa enää tuntea.

Sitten pitäisi tietää, mikä on sopiva aalto. Kun sellainen lähestyy, alkaa vimmaisa kauhominen. Jos ei kauho tarpeeksi kovaa, hetken menettää ja vaikka kauhoisikin, usein oma asento on väärä tai vauhti liian hurja.

Joskus harvoin kaikki menee nappiin. Aalto on sopiva, olo keskittynyt ja keho varma. Sitä seisoo ylpeänä laudalla ja maailmassa, ja tietää, että pystyy ihan mihin vaan

Muutaman sekunnin ajan on universumin kuningas.

Kunnes on aika kellahtaa mereen ja aloittaa sama rämpiminen uudestaan.

Mietin, miten ihmeessä surffareilla voi olla sosiaalista elämää. Vedessä vietetyn päivän jäljiltä hiukset ovat suolatakussa, iho kuiva ja silmät punaiset. Selkää, kaulaa ja käsivarsia kolottaa. Joka paikka on syväjäässä. Mutta ehkä kroppa tottuu. Ja ehkä Hawajilla, Balilla ja Gold Coastilla kaikki on helpompaa.

Jotain hyvin koukuttavaa lajissa on. Se on vaikeaa ja palkitsevaa, turhauttavaa ja tyynnyttävää.

Merellä on satumaisen kaunista.

Istun lautani päällä, sade hakkaa mereen ja vihreillä kummuilla on harmaata usvaa.

Kun tuuli tyyntyy, on aivan hiljaista.

Kommentit

laurako
Kalaonnea

Minäkin olen kauhealla uholla lähdössä elokuussa opettelemaan surffausta, saattaa olla että menee auringonotoksi! Sun kokemusten perusteella en ehkä ois lähtenyt, mutta kaiken oppii, eikö niin? :D (raportoi lisää edistymisestäs)

Roosa
Mangomalen

Haha, korostan, että se on tajuttoman hauskaa! Ja muista, että itse aloin opetella Uuden-Seelannin ja Australian syksyssä eli kylmää on. Plus olen ollut kokeneiden surffareiden mukana eli aallot ovat olleet aika isoja. Minne aiot itse lähteä? Siitä tulee hauskaa!!

laurako
Kalaonnea

Hahah meinasin jo säikähtää... Mutta propsit sulle urheudesta, osaavien kanssa opettelu on aina kauhean hermojaraastavaa. Meillä suuntana ovat Cornwallin jylhät rannikot, joten meri myrskyää sielläkin (jihii) ! Mukaan siis uimalasit ja peloton mieli....

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.