Myskisaippuaa ja vietnamilaisia rullia

Mangomalen

Tämä on juuri niin kankeaa kuin pelkäsinkin.

Matkalta kirjoittaminen.

Ymmärrän nyt paljon paremmin, miksi iso osa reissublogeista on niin pirun unettavia. Kun tekee ja kokee paljon, kaiken pukeminen sanoiksi on vaikeaa. Syvällisempi jäsentely vaatisi aikaa, mutta aikansa käyttää mieluummin viilettämiseen ja pakahtumiseen.

Koska kaiken kattava kirjoittaminen on selvästi mahdotonta, koetan nyt kertoa edes pieniä palasia siitä, mitä olen viime viikkoina puuhaillut.

Olen hengittänyt.

Istunut veneessä, jonka vierellä krokotiilit laitetaan hyppäämään lihapalan perässä.

Popsinut herkkuja aamu-unisena ruokatorilla, joissa nauravat aasialaiset ja auringon kuivattamat parta-aussit myyvät pähkinöitä, vietnamilaisia rullia, hedelmiä, afrikkamekkoja ja hippikoruja.

Farmilta on ollut paljon vapaata, koska mangojen toinen kukinta ei ole vielä kypsä. Se on hyvä. Olen tutustunut seutuihin pyöräilemällä yksinäisillä teillä, joissa kohtaa vain palaneita autonraatoja, ja nauttinut viileästä ilmasta, joka virtaa vieraiden autojen etupenkeille.

Saan jo kaksi ei-fuskattua leukaa.

Taidemuseossa tuli tuttu, seesteinen olo.

Olen uinut solassa vesiputouksen alla ja pysähtynyt silittämään hevosten sametinpehmeitä turpia. Löytänyt piirtämisen uudelleen ja kirpparilta paidan, jota hienompaa ei voi kuvitella.

Ja kyläillyt kaksikolla, jonka luona tuntuu kuin olisi tullut kotiin: on lyhtyjä, kiinalaista teetä ja kaikki nurkat kiehtovaa roinaa täynnä. Nainen on taiteilija, joka tekee upeita lasiteoksia ja vegaaniruokaa. Miehen nimi on Herb. Mikä hieno nimi. Pariskunnan sohvalla majailee tyyppi, joka osoittautui kiipeilijäksi. Jos sadekausi ei iske voimalla päälle, lähdemme ulos kiipeämään. Sisäpaikassa kävin jo, sukkasilla.

Taivas tuntuu jatkuvan loputtomiin ja on öisin täynnä tähtipölyä.

Sain lahjaksi maailman kauneimman myskisaippuan, jota en raaski kuluttaa. Nuuskuttelen vain.

Välillä olen niin turhautunut, että haluan kirkua.

Ja usein niin kiitollinen, että tanssahtelen.

Kommentit

mangojenYstävä (Ei varmistettu)

Moikka!
Blogisi on mukava ja voimaannuttaba.
Tahtoisin kuitenkin tietää, kuinka yliopisto-opiskelijana kustannat tällaiset reissut?

Terveisin toinen opiskelija, joka asuu vuokralla poikaystävän kanssa (=ei voi irtisanoa asuntoa) haaveillen aika ajoin kultaisesta ja hopeasta matkasta maailman ääriin. Yksin.

Roosa
Mangomalen

Kiitos kivasta kommentista!

Kustannan reissut tekemalla toita seka Suomessa etta nyt taalla reissussa. Kotona tein toita ensin yliopiston ohessa, sitten 4 kk tayspaivaisesti ennen lahtoa, taalla poimin mangoja. Olin saanut hyvin rahaa saastoon jo ennen matkaa, mulla taalla Ausseissa on myos tosi tosi paljon ihmisia, joilla ei ole tullessaan lahes yhtaan rahaa. Moni tekee siis osan reissusta toita ja sitten reissaa taalla tai jatkaa kiertamaan esimerkiksi Aasiaa, jossa hintataso on alhaisempi.

Vaihtoehtona on myos tehda esimerkiksi woofausta eli tehda muutama tunti paivassa toita asumista ja ruokaa vastaan esimerkiksi lammastilalla tai luomurypalefarmilla.

Itse pidan reissukustannukset matalina liftaamalla, sohvasurffaamalla ja tuttujen sohvilla punkkaamalla. Yleensa kalleinta on paikan paalle paaseminen ja kotoa hommattavat jutut, kuten vakuutukset, rokotukset ja laakkeet, mutta itse paikan paalla elaminen on paljon halvempaa kuin kotona.

Suosittelen ehdottomasti lahtemaan! Samalla sekunnilla, kun saapuu uuteen maahan, ihmettelee, mika ihme siina oikein kotona oli niin pelottavaa. Maailmassa on niin paljon nahtavaa ja hienoja ihmisia kiertelemassa koko ajan, etta suosittelen tosi tosi tosi tosi tosi paljon toteuttamaan unelmasi.

Siis tosi paljon.

Jos et ole lukenut vanhaa blogiani Minimalenia, myos sielta loytyy paljon vanhoja matkajuttuja Matkat-tagin alta.

mangojenYstävä (Ei varmistettu)

Joo, kuulostaa käytännöllisesti katsoen juuri samalta ku suunnitelman mun päässä.
Ei mua pelota uusi maa yms, lähen heti ens vuoden alkupuoliskolla jahka saan rahat kasaan.

Australia kiehtoo myös mua; oon lukenu juttuja sieltä paljon. Maan luonto kiehtoo. Lähtisin ehkä mieluiten joko sinne tai sitten Islantiin.

Kiitos woofaus-linkistä!!

Mika turhauttaa kirkuen? Kirkumiseen asti. Kir-kua. Mika sana.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.