Nyt tai liian myöhään

Mangomalen

"There's only two times in life, there's now and there's too late."

- Vietnamilainen sanonta

 

Minulle on hyvin punainen vaate, kun joku sanoo, että no en minä

En tule koskaan poimimaan mangoja, totesi kaksikymppinen ystäväni.

Tajusin, etten tule ikinä tekemään tuollaista matkaa, vaan ne ajat ovat ohi, ihmetteli kahden lapsen äiti.

En voi enää vaihtaa alaa, koska olen opiskellut jo vuoden, sanoi Taikissa kärvistelevä ystäväni.

Höpönpöpön ja hoponpoppoo, teki mieli vastata heille kaikille. On suurinta mahdollista haaskausta, että ihmiset eivät toteuta tahtojaan, unelmiaan tai spontaaneja päähänpistojaan. Itseään.

Siksi juuri sinä, tee se nyt.

Lopeta kasaamasta pienessä päässäsi tekosyylistaa, miksi päässäsi kummitteleva idea on turha ja toivoton: kun ei ole rahaa eikä aikaa. Tai koska olet arka tai vääränlainen. Liian vanha, pullea, laiha tai laiska. Koska on lapsi. Koska on poikaystävä, tai koska ei ole. Ja koska asia ei vain koske sinua, pelkästään muita.

Pah.

Se on pötypuhetta.

Lopeta pulinat ja toimi.

Irtisano ihan kiva asunto. Etsiydy haitaritunneille, vapaaehtoiseksi mummokorvaksi tai maratonkouluun. Perusta blogi. Lähetä se pelottava maili, jonka olet aloittanut viidesti. Kutsu naapurin somaliperhe sienipiirakalle. Pyydä ulos tyyppiä, jota et ole nolouspäissäsi kehdannut. Hanki vauva tai karvaton kissa. Pistä ylle se sisiliskomekko, jota siskosi vihaa ja sinä rakastat. Osta lentoliput paikkaan, jonka ajatteleminenkin saa aikaan kuplia ja kauhua.

Tärkein asia, jonka olen matkustamisen avulla tajunnut, on se, että elämä on omissa kourissa.

Se on klisee, mutta niin ovat kaikki todet asiat.

Onnellisimmat tuntemani ihmiset ovat juuri niitä, jotka eivät suunnittele pieruaankin viikkoa, vaan jotka pistävät töpinäksi.

Yksi ystäväni pääsi huippuyliopistoon Italiaan, mutta päätti sen sijaan muuttaa suomalaiseen pikkukaupunkiin opiskelemaan taiteilijaksi. Uskovainen kaverini taas iski baarista pojan ja paineli tämän perässä Kiinaan. Koska tuntui oikealta.

Kun alkaa miettiä, lähes jokaisesta ihmisestä ympärillään keksii hetken, jolloin tämä antoi palaa. Kaikki ovat parhaimmillaan, kun he yllättävät muut, mutta ennen kaikkea itsensä. Ensin jäytävä kauhu, sitten uskallus. Ja sitten se pakahduttava riemu, vapaudentunto ja onni, joka on ehkä ihaninta ikinä.

Vietnamilainen sanonta on ihan oikeassa: on nyt ja on liian myöhään.

On toki myös ihan kohta, huomenna, pian, mutta valitettavan usein niitä seuraa yhä useampi samanlainen, jolloin lopputulos tuppaa olemaan liian myöhään.

Enkä puhu nyt siitä, toteuttaako haaveensa benjihypystä nyt vai vuoden päästä. Ei ole pakko painua Nykiin harjoitteluun tai ilmajoogatunnille heti huomenna vain siksi, että haluaa tehdä niin joskus. Pointti on, että tietää halunsa toteuttamisen olevan mahdollista koska tahansa. Ja kun sen tietää, kyse ei enää venkoilusta, lykkäämisestä tai pelosta, vaan parhaan mahdollisen sauman odottamisesta.

Ja silloin ei ole olemassa asioita, joita ei tule tekemään ikinä. On vain asioita, joita ei ole tehnyt vielä.

Kommentit

oh la la

juuri näin!

huhtikuu
mai pen rai

Niinpä! Seuraava vaihe olisi kai se, että kun toteuttaa sen jännittävän haaveen eikä se olekaan niin ihanaa kuin oli ajatellut, osaisi päästää irti omista kuvitelmistaan ja ottaa vastaan sen, mitä elämä todellisuudessa heittää vastaan. Siinä on ainakin oma projektini.

Roosa
Mangomalen

Niinpa! Mutta kun paasee siihen vaiheeseen, on jo pitkalla. Vaikeinta on pistaa asiat liikkeelle ja pitaa ne liikkeessa, koska isointakin harppausta seuraa aina arki. Juuri siksi musta on niin tarkeaa toteuttaa kaikki minka haluaa, koska silloin niista ei paase kasvamaan liian suuria. Jos jotain suunnitelee ja haaveilee vuositolkulla, toteutus tuskin yltaa ihanien unelmien mittaiseksi, mutta jos vain menee ja tekee, ei ole suuria ennakko-odotuksia ja kuvitelmia, jolloin on helpompi ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne saa. Niin ainakin itse ajattelen.

Taina
Taina

Kiitos Roosa. Mä tarvitsin tätä tänään.

annam_
anna k.

Totta puhut! Vaikka täytyy kyllä myöntää, että itsekin on tullut useamman kerran sanottua no en minä, mutta yritän kovasti muuttaa ajattelutapojani :)

drt (Ei varmistettu)

Osuipa tämä arkaan kohtaan omassa elämässä! Oon aina ollut "se kiltti tyttö", tosi kunnollinen, tasainen ja rauhallinen. Sitten tuli vaihe kun menin, tein ja jotenkin siinä sivussa hölmöilin ja mokasin melko pahasti. Tietyllä tapaa se oli elämässäni isoin käännekohta. Heitin siinä samalla kyllä "en minä ainakaan.." -lausahdukseni roskakoppaan.. Vaikka mua hävetti tunnustaa virheeni ja kaduin mokailujani, niin se oli tervettä häpeää. Mun kuului tuntea niin. Olin tehnyt ja uskaltanut. Vaikka vähän meni vikaan, mitään peruuttamatonta ei tapahtunut ja elämä jatkuu. Kaikki oli kuitenkin seurausta siitä, että ensimmäisiä kertoja elämässäni tein mitä oikeasti halusin, enkä niinkään ajatellut muitten mielipiteitä.

Paljon epäterveemmältä tuntuu katua niitä tekemättömiä juttuja. Niitä tarinoita joita ei uskaltanutkaan katsoa loppuun asti, vaikka olisi halunnut Mieluiten en enää jossittelisi.

Yksikaksi (Ei varmistettu)

Vau, Roosa, vau! Tarvitsin tätä juuri nyt. Hassua, miten lause "en voi vaihtaa ammattia koska olen opiskellut jo vuoden" kuulostaa toisen sanomana niin järjettömän typerältä, ja silti sillä samalla tavalla itsekin tulee jatkuvasti perusteltua omia valintojaan. Kiitos, avasi silmiä! Osaat sanoa simppeleitä asioita juuri oikealla painolla, ilman kliseistä "tartu hetkeen, elämä on matka" -jaarittelua. Vaikeintahan ei ole sanoa muille, miten kuuluisi elää, vaan uskoa sitä samaa neuvoa itsekin. Kaikesta sydämestään, joka hetki.

(Aasinsiltana pakko mainita, että Bridget Jones -kirjailija Helen Fielding sanoi juuri osuvasti britti-Voguessa, että haluaisi sanoa kaksikymmentä vuotta nuoremmalle itselleen: "Lakkaa murehtimasta, kaikki järjestyy parhain päin!" - ja totesi heti perään että ei oikeastaan ole oikea ihminen neuvomaan nuorempaa itseään, kun ei ole relaamisen jaloa taitoa vieläkään oppinut.)

Minäpä lähden tästä nauttimaan elämästä. Kaikkea hyvää Australiaan! <3

JennyH (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus! Aluksi nauroin ääneen ja lopuksi itkin :).

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.