Nyt vain lepään ja hippeilen

Mangomalen

Sataa sataa ropisee.

Pili pili pom.

Ensimmäinen lause kertoo kaiken Balin säästä.

Jälkimmäinen mielentilastani.

Ja en tarkoita nyt pippeleitä, vaan sellaista pilipom-fiilistä, hieman unista ja leijuvaa.

Loppuaika Floresilla kului kuten alkuaikakin: rekkojen lavoilla ja vieraissa perheissä. Sain rahasotkun selväksi, ja ensimmäiseksi ostin itsetehtyä jäätelöä. Se tuntui ihan yhtä isolta vapaudelta kuin rahattomuuskin.

Nyt olen joogakoululla Ubudissa. Tämä on taivas, paratiisi ja paratiisin taivas. Eli aivan täydellinen.

Kun saavuin huoneeseeni, olin aivan ekstaasissa. Pyyhe tuoksui puhtaalta ja lattia oli niin syvän harmaa. Nuuskuttelin saippuoita ja sivelin valkoisia lakanoita. Kun kuuman suihkun pisarat laskeutuivat iholle, alkoi itkettää. On niin paljon: suihkuverho, pistorasioita, jääkaappi ja lukuvalo.

Niin puhdasta ja kaunista. Niin yltäkylläistä.

Joten vinkki kaikille, joiden elämä tuntuu tyhjältä: ole tovi ilman rahojasi ja länsimaisia mukavuuksia. Kun saat ne takaisin, olo on kuin maailman rikkaimmalla ihmisellä.

Makaan vuoteellani ja ikkunasta kantautuu vahva ja hieman mielipuolinen ommmmmm. Puutarha on vihreä ja suitsukkeen tuoksu lempeä. Hehkuvat tyypit tassuttelevat ympäriinsä joustavissa vaatteissa ja tilaavat lounaaksi raakavegaanisushirullia. Tuulessa leijailee valkoisia kukkia.

Luulin, etten voisi sietää Balia ja Ubudia, ja onkin totta, että kaupallinen meno on juuri niin yäk kuin kuvittelinkin. Mutta yksi kotoisa paikka riittää tekemään paikasta kuin paikasta viihtyisän, ja viikkojen sniiduilun ja epävarmuuden jälkeen pieni hengähdystauko tuntuu juuri oikealta.

Oikeasti minun piti olla nyt jo Australiassa, mutta lentokone sai nousta ilmaan ilman minua. Tuli olo, että on jäätävä vielä hetkeksi. Jotain on meneillään. Aluksi itkin jokaisella joogatunnilla ja nukahdin kaikkiin meditaatioihin. Pintaan kumpuaa kaikenlaista, onnea ja surua, joten on aika levätä. Ei seikkailuja, ei paikallisia, ei aitoa menoa. Poistun vain lähirafloihin tai ihanaan luomupuotiin hakemaan herkkuja, kuten avocadomehua ja levärusinamössöä. Olen kuplassa, jossa viihdyn mainiosti.

Täällä on kaikki.

Jooga aukeaa minulle ensimmäistä kertaa, eikä ihme, kun voi vapaasti kokeilla eri tunteja ja ohjaajia ja vielä näin kauniissa paikassa. Lemppareitani ovat Vinyasa Flow ja Yin Yoga.

Yleensä olen hieman varautunut kaikenlaista ylihippeilyä kohtaan, mutta nyt olen päättänyt vain antaa mennä. Ennakkoluuloton kaiken kokeilu on ollut aivan mahtavaa.

Olen osallistunut ekstaasiseen tanssiin (aivan parasta) ja mantra vedic chantingiin (olin skeptinen, mutta se oli aivan mieletöntä), ja sielua on yritetty sivellä niin tiibetiläisessä meditaatiossa kuin ääniparannuksissakin (ihan ok, nukahdin).

Raja tuntui tulevan vastaan ainoastaan lauluilta kirtanissa, jossa ylistettiin hare krishna hare hare krishna krishna, mutta hyppäsin rajan yli ja lattialle, jossa tanssin ja lauloin ja ylistin sitten perkele kunnolla. Kannatti kokeilla, jotta tiedänpähän nyt, ettei ole juttuni.

Kaikki aika, joka ei mene tunneilla, menee lepoiluun. Luen hyvää kirjaa, syön hyvää ruokaa ja puhun hyvien ihmisten kanssa.

Jos aiemmin olo oli vapaa, täällä se on enemmänkin vapautunut. On vapauttavaa kokeilla asioita, joihin suhtautuu varauksella, ja rentouttavaa, kun ei hetkeen tarvitse huolehtia yhtään mistään. Voi olla pelkkä nautiskeleva mytty, jonka päivät kuluvat joogamaton ja tuoreiden kookosten ja outojen smoothiemakujen parissa.

Kommentit

Hanna E. (Ei varmistettu)

Olen ihan valtavan inspiroitunut seikkailustasi; itsellänikin olisi haaveissa vielä joskus vain lähteä, kulkea vapaasti ja löytää jotakin tärkeää. Eurooppa-reilailun jälkeen unelmoin Etelä-Amerikasta tai Aasiasta.

Mietin pienoista käytännön kysymystä, johon ehkä osaisit vastata. Kuinka sovittaa yhteen yliopisto-opinnot ja pidempiaikainen matkailu? Yksinkertaisesti vain ilmoittautumalla poissaolevaksi lukukauden alussa? Tarvitseeko esimerkiksi Kelalle tehdä jonkinlaista tarkempaa selvitystä?

Kiitos jo etukäteen.

Roosa
Mangomalen

Kiitos ilahduttavasta kommentista! Suosittelen lämpimästi.

Vastaus on helppo: ei tarvitse tehdä mitään. Yliopistolle ei tarvitse ilmoittautua poissaolevaksi, riittää, ettei ilmoittaudu läsnäolevaksi. Ja jos ei nosta opintotukea, Kelaa ei kiinnosta pätkääkään.

Kysy, jos on mitään muuta kysyttävää. Matkustus on parasta.

SSSSSSS (Ei varmistettu)

No nyt Roosa se tapahtuu! Kommentoin jo vuosi sitten yksin reissuun lähdöstä/suunnittelusta, mutta ei siitä silloin vieelä mittään tullut, mut nyt! Nyt tapahtuu. Joten sepostan ja ammun sinua kaikilla kysymyksillä, vastaa jos kerkeet, mihin ikinä pystyt, saa heittää mitä tahansa ideoita/ehdotuksia/vinkkejä/käskyjä/mitä vain ja se ois suotavaa!

Eli tilanne on tämä: maailma on avoin, meikkis on valmis, suunnitelmia ei ole, varmuutta koska voin lähteä ei tarkalleen ole, mutta about helmi-toukokuun välisen ajan voin olla matkalla tai sitten siitä välistä jokin lyhyempi aika näillä näkymin. Mutta hauskuus on siinä, että johonkin on päästävä ja en tiedä mihin menisin, mutta yksin oon lähdössä. HAluaisin nähdä jotain vaikuttavaa, kokea jotain muutakin kuin turistimestoja, olla, olla omassa seurassa, tuntemattomien seurassa, elää ja mutta ihmiset ympärillä ei todella kuitenkaan haittaa. ELi aivan mihinkään keskelle ei mitään en kaipaa. Kaipaan elämyksiä, kokemuksia. Saa olla mikä mesta vaan, ei haittaa jos ois joku halpa, mutta lentolippujen hinnoilla ei oo väliä. KAikki ois vähän niinko mahollista tuolla aika välillä, toki haluisin kokea ja nähdä paljon, ja kaikkea ei samalla kertaa ehdi, mutta kerro mitä tulee mieleen, ideoita? Mitä vaan? Oisko jotain vinkkiä miten lähteä miettimään matkaa, suunnittelemaan? Vai heitänkö kaik suunnitelmat menemään ja lähden vaan ekalla lennolla johkin? :) No jooo kiitos jos kerkeet vastata, tässä ollaan sen verran täpinöissä että oikein kirjoitusta ei kerenny miettiä... Olet ihana!

SSSSSSSS (Ei varmistettu)

P.s. Tallensin joskus aikaa sitten Nyt tai liian myöhään -tekstisi työpöydälle. SIlloin teksti tuntui hieman ärsyttävältä jopa ahdistavalta, en koskaan palannut siihen, mutta siinä se on nököttänyt, koska sen verran vaikuttava se oli. Nyt olen onnellinen että tallensin sen, nyt se ei ole yhtään ärsyttävä! Nyt tiedän miksi tallensin sen ja olen onnelinen että olen löytänyt blogisi, se on inspiroiva ja teikkis myös!

Roosa
Mangomalen

No moi! Ai että, täpinä tarttuu ja minäkin oon nyt täällä aivan intopinkeänä sun puolesta. Eli siis superjee ja onnittelut, että asiat ovat loksahdelleet ja reissukutsu kuultu ja hyväksytty ja kaikkea siistiä luvassa pian.

Kohteen valinta, voih. Kukaan muu ei voi sanoa, mikä olisi just sulle just parasta just nyt, mutta tässä jotain omia tapojani. Yleensä, kun uusi reissu on suunnitteilla, kuuntelen vain omaa innostusta: mikä maailmankolkka tupsahtaa koko ajan mieleen? Minkälaiset mielikuvat vetävät puoleensa? Usein tähän vaiheeseen voi liittyä ajatus, että no se olisi siistiä, mutta en kai nyt minä voi sitä tehdä. Sitten tulee vaihe, kun maasta tai mantereesta alkaa kaivaa tietoa. Oma ykköspaikkani on Pallontallaajien foorumi, jonka lisäksi luen yleensä ainakin ulkoministeriön ja Lonely Planetin nettisivuilta maakuvauksen. Totuus asettuu yleensä aika hyvin jonnekin niiden kauhukuvien ja hypetyksen väliin. Tässä vaiheessa jatko riippuu tyypistä. Jos maa vaikuttaa vain oikealta, itse ostan tässä vaiheessa adrealiinipuuskassa lennot ja sitten annan koko asian olla. Kunnes koittaa lähdön hetki ja olen että piru vie, eikö nyt vähän olisi voinut ottaa selvää. Joku toinen taas googlaa parhaat paikat, kaupungit ja yöpaikat etukäteen. Itse pidän, että matkalla on tilaa kaikelle spontaanille. Siksi en ole suunnitelmien tai budjettien tai muidenkaan ystävä. Mutta tämäkin on niin ihmisestä kiinni.

Ja sitten eri paikoista:

En ole käynyt vielä Amerikoissa, joten niistä en osaa kertoa mitään. Jos itse lähtisin nyt, menisin Nykkiin ja Guatemalaan.

Euroopassa rakastan itää. Ukraina on mieletön, samoin koko Balkan. Ja no kaikki. On halpaa, kaunista luontoa ja siistiä kaupunkikulttuuria.

Aasia on siitä täydellinen, että siellä on kaikkea. On luontoa, jättikaupunkeja, paikallisia ja reppureissaajia, halpaa ja kaunista ja rumaa. Ja niin erilaisia kulttuureita. Itse rakastan Laosia ja Itä-Timoria, ja juuri nyt eniten houkuttelevat Intia ja Japani.

Afrikka on todellakin Afrikka. Uganda on aivan upea, niin vehreä ja valtavia järviä. Jos Afrikka tuntuu oikealta suunnalta, Pallontallaajien keskusteluista pääsee nopeasti kärryille, olisiko oma suunta pohjoisessa, idässä vai missä.

Ja Aussit. Valtava, kallis ja kiehtova paikka. Melbourne kiehtoo, samoin Tasmania.

Voih, on niin paljon kaikkea! Kaikkein eniten omassa päässä on keikkunut jo hyvän aikaa Kaukasia ja Lähi-itä.

Mietit vain, mikä olisi nyt kutkuttavin paikka. Haluatko olla yhdessä paikassa pidempään vai kiertää ympäriinsä? Moni reissaaja on sanonut viettävänsä pitkillä reissuilla mieluiten kolme viikkoa per maa, ja itsellekin se on hyvä pohja, koska siinä ajassa ehtii yleensä jotenkin päästä kiinni maan menoon. Mutta tuo pätee yleensä monilla pidempiin reissuihin, joissa kierrellään paljon, eikä sitä kannata sen enempää miettiä.

Nyt siis kun suunnittelet reissua, tärkeintä on vaan, että kuulostelet omaa oloa ja kun olet siitä about varma, annat vaan paukkua ja päätät mennä sinne. Sen jälkeen iihan kaikki asiat, kuten viisumit, rokotteet ja matkatavarat, kyllä hoituvat. Ja kysy ihmeessä niistäkin, kun on ajankohtaista.

Ja lopuksi haluan sanoa, että mitä enemmän olen reissannut, sitä vähemmän merkityksellistä on tullut siitä, missä olen. Tärkeintä on, miten on. Että on vain avoin ja auki kaikelle, ihmisille ja paikoille. Kun esimerkiksi kohtaan matkalla tyypin, jonka seura tuntuu hyvältä, jatkan matkaa yhdessä, vaikka suunta olisi ihan toinen kuin ajatuksissani. Itse olen onnellisimmillani, kun liftaan ja sohvasurffaan ja saan liikkua vapaasti, mutta myös tilanteissa, jotka ovat niiiiiiiiin epämukavuusalueella. Olen tajunnut yhden asian: tasapaino ei välttämättä ole keskellä, vaan ääripäiden vaihteluissa. Eli että ainoa tapa olla onnellinen ei ole se perinteinen ajatus, että on sopivasti sekä sitä että tätä, vaan, että voi olla ensin pelkkää sitä ja sitten pelkkää tätä. Kai se on jo sanottu ihan yksinkertaisesti niin, että vaihtelu virkistää. Joskus parasta on olla ihan yksin ja ihan skutsissa, toisena hetkenä taas sheikata turistihelvetin tanssilattialla. Ja se on ok.

Jos Converting Vegetarians -blogi ei ole vielä tuttu, suosittelen lämpimästi. Arkistoista löytyy paljon reissupohdintoja, jotka ovat vaikuttaneet paljon omaan tapaani ajatella ja reissata.

Kiva kun kommentoit ja ihana kuulla, että ärsytti ja sitten ilahdutti. Kysy mitä vain, vastaan parhaani mukaan.

SSSSSSS (Ei varmistettu)

Kiitos ihana! Takuulla vielä tulee kysymyksiä, palaan niihin myöhemmin. :)
Joo, voi olla että suunta on vähän jo mielessä, mutta katotaan. Ja fiilis on se, että kun tulee mahdollisuus ottaa lennot niin otan sitten sen hetkisen fiiliksen mukaan. Maailmassa on niin paljon kaikkea ja joka paikassa jotain, että mitä sitä liikaa STRESSAAMAAN sillä, että MIHIN sitä menis, heeranjestas. Haha, hullu ajatus. EIköhän kaikki mene just niinkun pitää :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Bali Buda !!!<3

Roosa
Mangomalen

♡♡♡

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.