Pari sanaa blogista

Mangomalen

Tämä blogi syntyi, kun tarpeeksi moni ystävä, perheenjäsen ja työkaveri oli kysynyt, aionko kirjoittaa matkaltani.

Päätin kokeilla.

Moni tulee lukemaan juttuja, jotta tietäisi, missä viiletän ja mitä kuuluu. Se sopii.

En kuitenkaan aio kirjoittaa matkablogeille tyypillisiä listauksia, joihin ahdetaan jumalattomassa kiireessä kaikki mahdollinen. On minulle ja teille ajanhukkaa kertoa, että sit mä heräsin ja pakkasin mun rinkan ja kolmen syödyn leivän jälkeen juoksin bussiin, jossa tutustuin kivaan ranskalaiseen ja sit tässä kuvassa oon mä kyykkykakalla. 

Sen sijaan haluan ajatella. Pohtia outoja ilmiöitä ja kummallisia hetkiä. Häipyvän pieniä yksityiskohtia ja suuria aatoksia, joita tien päällä tulee. Ja vähän kujeilla ja höpötellä.

Ennen kaikkea haluan, että tämä blogi on rajaton. Koska matkustan ilman pakkoja, myös kirjoitan ilman pakkoja. Saatan siis aivan yhtä hyvin julkaista analyysin kilpikonnien sielunelämästä kuin viisi postausta, joissa on tylsiä instagramkuvia. Hälläväliä, jos blogi ei päivity viikkoihin tai jos juttuja tulee kolmesti peräkkäin. Kunhan on hauskaa ja hyvä mieli.

Samalla logiikalla blogi sai nimensäkin. Halusin jotain, joka on hieman tuttu, mutta silti eri. Tuli Mangomalen - niin hölmö ja sopiva nimi. Sellainen, että tulee mieleen paahtava aurinko ja alkaa hymyilyttää.

Toivon, että viihdyt.

PS: Jos mietit, mitä perkeleitä nuo pallurat ovat, niin ole armollinen: lähtöpäivinä tunteja vain tuntuu olevan aivan liikaa. Joten ajan voi käyttää vaikka rinkan pakkaamisen sijasta pallojen asetteluun.

Share

Kommentoi