Sohvasurffaus on parasta

Mangomalen

Sain joku aika sitten kommentin, jonka kirjoittaja ihmetteli, miten minulla käy aina yöpaikkojen suhteen niin hyvä tuuri. Paras ystäväni puhui samasta naureskellessaan, että osun aina kultasuoneen.

Tavallaan se on totta. Tavallaan ei.

Olen sohvasurffannut koko matkani. Sivusto on paras reissujuttu, joka on keksitty, enkä saisi itseäni hostelleihin pakottamallakaan. Minulla on paljon ihania muistoja hostelleista, mutta jos ja kun voin nyt valita, otanko ylihintaisen, saksalaisnuorten täyttämän huoneen vai sujahdanko paikallisen arkeen, vastaus on helppo.

Viikon sisällä olen asunut viidessä eri talossa. Niiden huippuus riippuu täysin siitä, mihin keskittyy.

Itse kertoisin paikoista näin:

Ensimmäisen yön nukuin saudiarabialaisella pojalla. Poika antoi minulle vuoteensa ja nukkui itse ohuella patjalla.

Seuraava paikka oli kauniissa saaressa. Oli uskomatonta, että sai asua sellaisissa maisemissa ilmaiseksi.

Kolmas talo, valkoinen kimppakämppä, oli lempparini. Oli burritoja, roseviiniä ja simpukkalamppu. Ja meri ihan vieressä.

Sitten oli hienoin talo ikinä. Huoneet olivat erikoisen muotoisia ja loputtoman korkeita. Kävin pitkiä keskusteluja meditoinnista, herkuttelin raparperilla ja kävelin kauniilla järvillä.

Viimeksi asuin trendikkäällä viiksivallulla. Retkeilimme rannikolle kyytiin poimitun liftaajan kanssa ja kokkasimme kookos-kikhernepataa. Pihalla kasvoi tomaatteja.

Joku muu voisi kertoa näin:

Arabipojan asunto oli pieni ja ruma. Ylipainoinen tyyppi ei syönyt muuta kuin vaaleaa leipää sulatejuustolla.

Saarihost oli kumma hahmo. Hänen pasmansa menivät esimerkiksi sekaisin, kun sotkin jatkuvasti (eli pudotin lattialle porkkananpalan ja viinirypäleiden vettä) ja sain viltin haisemaan (nukuin sen alla vaatteet päällä). Hän on majoittanut yli kolmea sataa ihmistä.

Kimppäkämpän pariskunta nahisteli.

Kommuunin asukkailla oli polyamorisia suhteita, huumeita ja mielenterveysongelmia.

Viiksivallun talo oli jääkylmä ja kämppisten skottimurre käsittämätöntä mokellusta. Talo oli kaukana keskustasta.

Saatteko kiinni?

Kyse on tasan siitä, mitä haluaa nähdä. Että onko kiitollinen siitä, että toinen tulee hakemaan lentokentältä, vai pahoillaan siitä, että tämä on koko ajan töissä. Vaikka jo se, että joku ottaa tuntemattoman kotiinsa, on joka kerta pieni ihme.

Rakastan sohvasurffausta. Se mullisti maailmani.

Kommentit

Mahtava esimerkki positiivisen ajattelun voimasta kieltämättä niitä muita puolia. Niitä asioita vahvistaa joille ajatuksensa suo.

Roosa
Mangomalen

Nimenomaan!

Hienoa tyylin ja näkökulman variointia. Pointsit sille ja sohvasurffauksellekin.

Roosa
Mangomalen

Tusen tack!

Säppä (Ei varmistettu) http://heipparallaaheivaanhei.blogspot.com.es

I feel you!!! Se ON parasta enkä ikinä lakkaa tyrkyttämästä sitä kaikille. Sinä vaan teit sen tässä tsiljoona kertaa paremmin, kuin itse olen koskaan osannut.

Roosa
Mangomalen

Voi kiitos!

johannus (Ei varmistettu)

Siis ootko lähes tän koko ajan sohvasurffaillu? :O Ootko saanut olla pidempään tiettyjen tyyppien luona? Ootko kokenut jatkuvan sosiaalisuuden ja itsensä esittelemisen uudestaan ja uudestaan ollenkaan raskaaksi?

Kuulostaa sinänsä kyllä mahtavalta!

Roosa
Mangomalen

Joo, ainoa kerta, kun 7 kk aikana olen nukkunut maksetun katon alla, oli joogakoulu Indonesiassa. Muuten olen vain sohvasurffannut, punkannut kavereilla, sukulaisilla, ventovierailla ja työnantajilla.

Ja joo, jos tyypin kanssa on klikannut, olen saanut olla niin kauan kuin haluan. Osassa paikassa taas pari päivää on ihan tarpeeksi.

Pitkässä reissussa oppii aika hyvin ottamaan omaa tilaa ja hoitamaan itsensä esittelyn rutiinilla. Joskus tietty väsyttää, esimerkiksi nyt on reilun viikon sisään seitsemäs yöpaikka menossa. Se tuntuu jo liialta. Mutta uusien ihmisten tapaaminen on silti kivaa, ja olen ihan yllättänyt, miten joustavaksi sitä tulee. Ja toisaalta - olen saanut yllättävän usein oman huoneen tai nukkua rauhallisessa olkkarissa yksin, mikä on paljon ihanampaa kuin iso hostellihuone.

Suosittelen siis lämpimästi!

Jenni / Suurherttuan vieraana (Ei varmistettu) http://www.salamanteri.net/georgia/

Täsmälleen samaa mieltä sohvasurffauksesta! Minulle myös avartavaa on ollut itse toimia hostina: en ole ikinä inspiroinut kenestäkään niin paljon kuin aussinomadista, joka kantoi koko elämäänsä rinkassa, kertoi tarinoita jokaisesta maanosasta ja päivisin, kun olin töissä, teki töitä Skypen kautta englanninopettajana. Samoin mieleeni on jäänyt vahvasti espanjalainen tyttö, joka avasi minulle Espanjan työllisyystilanteen kiemuroita samalla kun opetti kädestä pitäen, miten valmistetaan paikallinen munakas. Plus bloggaajan näkökulmasta näistä tilanteista saa tietysti parhaimmat blogipostaukset. ;)

Roosa
Mangomalen

Mahtavia tyyppejä! Ja niinpä! Odotan innolla pääseväni taas hostaamaan itse.

Roosa
Mangomalen

Mahtavia tyyppejä! Ja niinpä! Odotan innolla pääseväni taas hostaamaan itse.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.