Ladataan...
Mangomalen

Yhdeksän kuukautta sitten lähdin matkaan tietämättä, mitä edessä on.

Nyt palaan kotiin ja tiedän tulevasta tasan yhtä vähän.

Se Roosa, joka lensi syyskuussa Singaporeen pinkeissä tossuissaan, ei ole sama Roosa, joka raahaa tänä yönä laukkunsa Helsinki-Vantaalle. Mutta elämänjano on aivan yhtä suuri.

Siteerasin Tove Janssonia silloin ja siteeraan häntä nyt: kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.

Mikään ei ikinä lopu, muuttuu vain.

Kiitos tästä matkasta.

Kuvasta kiitos Matildalle.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Mangomalen

Lontoo. Vintageliikkeestä löydetty silmäkoru, vegaanista etiopialaisruokaa, sadesää.

Päiviä, jolloin vain maataan peiton alla ja lähetetään Tinderissä kilpaa hulluja viestejä. Kun joku kysyy, miten menee, vastaus kuuluu "drugs and orgasms" tai "I'm pregnant." Yhdelle kirjoitimme räpin kinkusta ja piirakoista. Anteeksi lontoolaispojat.

Yksi skeittari kutsui meidät grillijuhliinsa. Porhallettiin paikalle ja ahdettiin ruokaa napaan, kunnes nukahdin ystävän olkaa vasten.

Asuntoveneet kelluvat kanaalissa. Koditon polttaa tupakkaa, guzmania kukkii.

Tarkoituksena oli pitää vegaaniviikko, mutta luottohampparibaarissa kävi ilmi, että lätysssä on kananmunaa. Annoimme olla. Loppuviikon ajan ruokavalio koostui pitsasta, ranskalaisista ja jätskistä.

On ollut ihanaa viettää aikaa bestiksen kanssa.

Kikattaa, piereskellä ja nahistella.

Ja on se uuvuttavaakin.

Kun saa kuukausitolkulla olla päiviensä ja mielitekojensa herra, kestää hetken aikaa, että osaa olla ihmisseurassa. Välillä tuntuu, kuin olisin viidakosta kaapattu Mowgli. Tai ihmissusi. Tai ankeuttaja. Mutta yhä useammin tuntuu, että olen ihan mukiinmenevä tyyppi, joka on vain syönyt liikaa roskaruokaa.

Lontoo on aivan liian suuri kaupunki. Ainakin nyt. Aksentti pistää korvaan, ihmiset eivät sano päivää.

Niinpä lähdimme lippahivaan.

Halusin liftata, en saanut, joten tyydyin kohtalooni ja hyppäsin bussiin. Siellä kuulutettiin, että vessassa ei saa kakata. Pönttö oli tukossa vartin matkanteon jälkeen.

Cardiffissa oli linnoja, puistoja ja sama sadesää. Kävimme kuuntelemassa oopperatalolla klassista laulua. Sitten alkoi viikon paras osuus.

Rannikko.

Tuntui, kuin olisin päässyt ulkoilmaparantolaan.

Oli kivitaloja, ruusutarhoja ja kummallisia koristepuita. Otin kengät pois ja ampaisin mutaiselle polulle. Nokkoset polttivat kankkua ja kämmenselkää. Laskuvesi paljasti simpukat, limaiset kivet ja ruusukimpun. Oli aivan hiljaista.

Hengitin sisään meri-ilmaa ja huumaavaa yksinoloa.

Koin helpotusta.

Sillä vaikka matka päättyy, onnen ei tarvitse päättyä. Samaa helppoutta voi kokea kaikkialla, sillä aito rauha ei riipu mantereesta tai mielialasta. Se riippuu milloin mistäkin: yleensä hellittämisestä ja hyväksymisestä. Siitä, että kuuntelee tahtojaan ja toteuttaa ne. Siitä, että oppii tunnistamaan omat solmunsa ja sen, mikä niissä auttaa.

Itselläni suruun auttaa syli ja alakuloon sokeri. Jos ahdistaa, on käveltävä ja haisteltava kukkia niin kauan, että ei ahdista. Stressi lähtee liikkumalla ja väsymys nukkumalla. Jos ei kestä olla itsensä tai maailman kanssa, on painuttava ulos n-y-t ja palattava vasta, kun pää on kevyt ja askel raskas.

Jos tahtoo peiton alle, on mentävä peiton alle.

Jos joku ihminen on typerä, on hyvin todennäköistä, että hän ei tiedä sitä itse. Eli kerro. Ja jos itse on typerä, on pyydettävä anteeksi ja leivottava kakku.

Ei elämä ole niin kovin vaikeaa. Toisinaan se on surullista, pelottavaa ja stressaavaa, mutta ei ikinä niin paljoa, ettei siihen auttaisi meri-ilma ja lokkien huuto.

Sillä kaikki on ok.

Kaikki on tosi tosi tosi ok ok ok.

Kaikki on juuri kuten pitää, pässinpää.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Mangomalen

Se inha puoli Australiassa on, että se on tolkuttoman kaukana.

Koska konkreettisia postauksia on toivottu paljon, ajattelin koota yhteen parit lentoneuvoni.

Alkuhuomio: LENTÄMISEN epäEKOLOGISUUS

Heti aluksi haluan sanoa, että lentämisen epäekologisuutta ei voi sivuuttaa. Aihe on minulle vaikea ja aiheuttaa syyllisyyttä.Tommin kirjoitus Matkustelun ekologisuus tiivistää kuitenkin ajatuksiani hyvin.

Lisää tietoa lentämisen ekologisista vaikutuksista esimerkiksi Maan Ystävien sivuilta.

Omat lentoni

Menomatkan lensin ensin Finnairilla Helsinki-Singapore, sitten Jetstarilla Singapore-Darwin. Matkaan meni 22 tuntia.

Paluumatka taas oli pidempi rutistus, Adelaide-Perth-Singapore-Kuala Lumpur-Lontoo. Yhtiöt olivat Jetstar, Tigerair ja Malaysia Airlines. Aikaa kului 37 tuntia.

Lentojen hinnat

Helsinki-Singa: 470 e + Singa-Darwin: 100 e, yhteensä 570 e.

Adelaide-Perth: 120 e + Perth-Singapore: 130 e, Singa-Kuala-Lontoo: 340 e, yhteensä 590 e.

Meno-paluu maksoi itselläni siis noin 1200 euroa. Summaat sisältyvät matkatavarat, joista saa maksaa halpisyhtiöillä noin 15-20 euroa laukun painosta riippuen. Lennot olivat paljon halvempia kuin luulin. Vallitseva mielikuva kun tuntuu olevan, että matkoista joutuu maksamaan tonnin suunta.

LENTOJEN OSTO

Etsin lentoni aina Skyscannerin appilla tai nettisivuilla. Suosittelen sitä todella paljon. Kun hyvä lento löytyy, kurkkaan, onko se halvempi skannerissa vai lentoyhtiön omilla sivuilla.

Menolippuni ostin noin kuusi viikkoa ennen matkaa.

Paluulennoista ostin Singa-Lontoo -liput seitsemän viikkoa ennen paluuta, Adelaide-Singan taas noin kahta viikkoa ennen.

Jotkut tuttuni ovat ostaneet vuoden voimassa olevia menopaluulippuja. Koska itse en ollut varma, mistä mantereelta palaan, irrallisten lentojen osto sopi minulle paremmin.

Lentoyhtiöt

Finnair oli taattua laatua. Koska lento lähti yötä vasten, oli helppo nukkua. Minulle on luksusta lentää suora ulkomaanlento Finnairilla, joten nautin kovasti.

Jetstar on todella hyvä halpisyhtiö. Kaikki toimii kivuttomasti eikä parista lisäkilosta itketä. Virkailijat ovat superystävällisiä. Ruokaa tai muuta iloja ei tipu, mutta niitä ei lyhyillä lennoilla kaipaakaan.

Tigerair on ok. Olin kuullut paljon kauhujuttuja, miten karsea se on ja miten lennot ovat poikkeuksetta myöhässä, mutta minulla ei ollut mitään ongelmaa. Lisäkiloista ollaan tarkkoja. 

Malaysia Airlinesia en voi kuin suositella! Kasvisruoat olivat huippuhyvät, leffatarjonta kova ja kone viihtyisä. En tiedä, onko katoamiskohu laskenut hintoja, mutta silti: 340 euroa! Se on naurettavan vähän. Koin saavani rahoilleni hyvän vastineen ja olin kaikin puolin iloisesti yllättynyt.

Vinkkejä pitkille lennoille

1. Tyyny. Tyynytyynytyynytyynytyyny. Miksi en ole tajunnut tätä ennen? Jos inhoat puhallettavia lentomakkaroita yhtä paljon kuin minä, ota mukaan oma iso, lötko tyyny. Se tekee kaikesta kivuttomampaa.

2. Kaunis laukku käsimatkakamoille. Kun itse tajusin Australiasta palatessani, että en pärjää pelkällä kangaskassilla, lähdin etsimään laukkua kirpparilta. Vaihtoehtoja tuli vastaan kaksi. Toinen oli ruma, mutta järkevä vetolaukku. Toinen oli kaunis vanhanaikainen laukku, joka oli jumalattoman epäkäytännöllinen. Tietenkin valitsin jälkimmäisen. Saihan sen tyrkkättyä lentokenttäkärryyn.

3. Hyvät safkat. Olen usein aiemmin tehnyt sen virheen, että pakkaan ruoaksi liikaa sokeriherkkuja. Nyt olin fiksumpi. Kauppalistaani sisältyivät muun muuassa pähkinä-superfoodseos, kaksi tacoa ja valmissalaatti, porkkanat, viinirypäleet, omenat ja rusinat. Ja asia nimeltä fruit leather - mikä se ikinä onkaan suomeksi.

4. Kivat vaatteet. Olosta ei tule kamalan nuhjuista, kun pukeutuu kivasti ja pakkaa laukkuun vaihtovaatteet. Ja kikka: ota mukaan yhtä monet vaihtopikkarit ja sukat kuin on lentoja! Kun vaihtaa vaatteet ja koneet samalla, tulee ihan uutta freeseyttä. Myös hammasharja on ehdoton.

5. Asenne. Lennot menevät kevyemmin, kun ottaa ne välitilana, jolloin saa vain olla, mietiskellä ja hengittää. Vaikka pitkät lennot ovat raskaita, rakastan niiden tuomaa mahdollisuutta totutella lähtöön ja paluuseen. Harvoin saa kokonaisen päivän vain olla, itkeä, kuunnella musiikkia, lukea, piirtää, kirjoittaa ja jutella tuntemattomille.

Yhteenveto

Ei: lennot Australiaan eivät vaadi paria tonni eikä niitä tarvitse varata sataa vuotta ennen.

Joo: Malaysia Airlinesilla uskaltaa lentää.

Ja ei: toisin kuin aina neuvotaan, pitkillä lennoilla ei kannata ajatella järkevyyttä, vaan ihanuutta. Ennen vedin päälle aina mukavimmat vaatteet ja jätin turhat korut ja kamat kotiin. Nyt tein toisin. Kun käpertyy lempimekossaan pehmeää tyynyä vasten, popsii aitoa ruokaa suklaan sijasta ja katselee välillä pientä buddhapatsasta, lentoputki tuntuu piirun verran kauniimmalta.

Muuta

Jos on mitään kysyttävää, saa kysyä. Pus!

Share
Ladataan...

Pages