Ladataan...
Mansen Muijat

Moro!

Viimeisenä ruokaseikkailuna suunnattiin Pööbeliin, jota meille oli suositeltu etenkin sen ihanan tunnelman, persoonallisen sisustuksen ja taivaallisten schnitzeleiden vuoksi. Tämäkin oli pienen kävelyn päässä, mutta pieni raittiin ilman saaminen oli ihan tervettä lauantaisen viiniseikkailun jälkeen.

Kattokaa nyt! Eikö olekin ihana sisustus!

Tunnelma oli aamupäivällä vielä aika rauhallinen, mutta kahden aikaan asiakkaita oli jo aika hyvin pariskunnista ja ystäväporukoista ihan lapsiperheisiin asti.

Otettiin alkuun wingssejä ja silliä perunoiden kera. Jotenkin teki näin sunnuntaina mieli hieman mausteisempaa ruokaa.

Tarjoilija varoitteli, että siipikastike on todella tulista, mutta näin tamperelaisille vanhoille tulisen syöjille se oli juurikin sopivan lämpöistä ja oikein mukavaa vaihtelua niihin soosseihin mihin ollaan totuttu. Silliannoskin oli oikein toimiva ja voisi hyvin toimia tuopinkin kylkeen.

Pääruuaksi valkattiin schnitzeli ranuilla, jota meille oli aikaisemmin hehkutettu, ja pulled porkia perunapyreen kera. Leike oli kooltaan pienen hevosen pään kokoinen, joten sillä lähtisi nälkä kyllä raavaammaltakin syöjältä. Pakko kyllä sanoa, että tämä schnitzel oli kyllä kehunsa arvoinen, ranskikset rapeita ja dippi hyvää. Oikein mainio sunnuntailounas siis! "Didn't you like it?" "Yes we did, but this was huge."

Pulled pork –annos ei ollut ehkä niin muijien mieleen. Oltaisiin toivottu siihen hieman lisää makua ja pyree tuntui hieman vetiseltä. Tämä annos vasta valtava olikin! Siis tuota possua oli niin paljon ja pottumuussii viä enempi!

Jälkkäriksi jaettiin romanttisesti annos, joka kantoi nimeä Grandma Aliide’s pancakes. Pikkuiset täyteläiset lettuset jäätelön ja hillon kanssa toimi todella hyvin. Ihana lopetus tälle ruokailulle. Elämä hymyää aina kun on pannareita!

No niin. Saatiinpas me lopulta meidän Tallinnan seikkailu käsiteltyä loppuun. Meillä oli aevan ihanat ja täydelliset pikkujoulut ja paljon uusia kivoja paikkoja ehdittiin viikonlopun aikana kokeilemaan. Tuntuu, että aina vuoden aikana Tallinnaan ehtii aueta niin paljon uusia kokeilun arvoisia paikkoja, että varmaan ensi kerrallakin ois jo kaikkea uutta taas. Huono hommahan tässä on vaan se, että meille jäi näistä nyt niin ihanat muistot, että me haluttais näihin samoihin vaan palata.

No, meidän Tallinnan kontakti herra P, tullaan nykimään sua taas hihasta kun seuraava visiitti on ajankohtainen.

---

Our last stop on our trip to Tallinn was a restaurant called Pööbel. This restaurant is definitely worth a visit because of its unique decor, warm atmosphere and the huge and extremely delicious schnitzel on the menu. We could see ourselves coming back to spend a long, lovely and calm evening with friends.

This is the place for you when you are craving comfort food!

---

Pelkkää lovee!

-Muijat

Ladataan...
Mansen Muijat

 

Morjens!

Seuraavaksi muijilla on ilo ja kunnia paljastaa teille tällainen helmi Tallinnasta, kun palataan meidän pikkujoulureissuun. Tää ei kylläkään taida olla mikään valtava salaisuus, sillä paikka oli muijien lisäksi täynnä myös muita suomalaisia.

Kyseessä on ravintola Salt, joka ei sijaitse aivan Tallinnan keskustassa, joten siihen ei välttämättä törmää sattumalta Tallinnan kaduilla kulkiessaan.  Kun taxi pysäytti ravintolan eteen jäätiin hetkeksi miettimään, että ollaanko me ihan oikeassa paikassa sillä alue vaikutti enemmänkin asuinalueelta kuin ravintolaympäristöltä.

Kun astuttiin sisään vaikutti siltä kuin me oltais eksytty lämpimään pieneen olohuoneeseen, jota täytti elämä ja puheensorina ja jonka asiakaskunta vaihteli pariskunnista lapsiperheisiin ja liikemiehiin.

Meille kerrottiin, että Salt oli perustamisesta alkaen ollut jatkuvasti todella suosittu emmekä käyntimme jälkeen ihmetelleet tätä ollenkaan. Emme yllättyneet myöskään tiedosta, että Salt on päässyt White Guide Nordic –oppaaseen.

Alkuruoaksi aasialaishenkinen tonnikala-annos, jossa oli paahdettuja seesaminsiemeniä, retiisiä, wakame-merilevää ja lentokalan mätiä.

Tämä annos todella yllätti. Vasikankielileipä! Ja hyvää oli! Listalla oli paljon muitakin jännittäviä vaihtoehtoja kuin esimerkiksi härän kivekset tai poro tartar.

Meidän ihana ja asiantunteva tarjoilija.

Pääruoaksi syötiin ankanrintaa madeirakastikkeella, bataatilla ja salaatilla. Tämä oli taivaallisen hyvää! Mahtavat maut ja aivan täydellinen kokonaisuus. 

Tämä pääruoka oli kyllä silti illan päätähti ja tarjoilijankin mukaan ihmiset tulee tänne tämän mustekala-annoksen vuoksi. Mustekala oli täydellisen pehmeää ja veitsi vaan leikkas sen läpi kuin pehmeän voipalan.

Lista on vuosien varrella muuttunut, mutta mustekalaa on kuulemma aina listalla koska siitä Salt on tunnettu.

Ravintolassa on aika vähän asiakaspaikkoja ja pöydät oli melko lähekkäin, mikä osaltaan rohkaisikin monia huutelemaan vieraisiin pöytiin ja kysymään, että oliko hyvää ja mitä tilasit.

Tämä vohveli oli ihana päätös hyvälle aterialle.

Suklaakakkua, kinuskia, kirsikoita, poppareita, NAM.

Salt on avattu neljä vuotta sitten. Viikonloppuisin ravintolassa on erittäin kiireistä, joten pöytävaraus kannattaa tehdä hyvissä ajoin etukäteen.

Makuja oli laidasta laitaan. Mitkään ruoat eivät olleet perinteisimpiä vaan jokaisesta ruuasta löytyi joku spesiaalimpi twisti. Ruokien yhdistäväksi tekijäksi voisikin oikeastaan sanoa sen, että kaikki oli todella hyvää!

Ravintola oli aivan meidän henkinen paikka. Vaikka ruoka ja viinit olivat todella korkeatasoisia, tunnelma oli niin rento ja intiimi, että ihmiset kävivät keskusteluja keskenään jopa pöytäkuntien yli ja muijat huomasivat itsekin höpöttelevänsä iloisesti muun paikallisen, amerikkalaisen ja suomalaisen asiakaskunnan kanssa. Tällaista rempseyttä ravintolakäyttäytymiseen toivoisi tulevan Suomeenkin.

And in english: We went to Salt restaurant in Tallinn and we absolutely fell in love with it. Our waiter was the best! He was so funny and professional at the same time and he was able to pick the best dishes and wines for us. We ate veal tongue, tuna, duck and octopus so it was quite an experience all together.

Salt is pretty popular place so if you are planning a trip to Tallinn and want to go to Salt make sure you book a table. And book it a week in advance. Thank you Salt! We had a perfect evening with you! In our future trips to Tallinn this restaurant is a must.

Pelkkää lovee,

Muijat

Ladataan...
Mansen Muijat

Moro!

Palataanpas sitten tässä välissä muijien Tallinnan reissuun ja yhteen mahtavimmista sekä opettavaisimmista kokemuksista, mitä on hetkeen tullut vastaan.

Päästiin nimittäin maistelemaan viinejä, eikä mitä tahansa viinejä vaan natural-viinejä eli ns. alkuviinejä. Kavereiden kesken myös on kuultu käytettävän nimitystä luonnolliset viinit. Ihan ekana täytyy nöyrtyä ja myöntää, että meikämuijat oli aina luullut, että luomuviinit ovat lähimpänä ”puhtaita” viinejä, mitä hyllystä voi löytää, mutta oih, kuinka väärässä ollaankaan oltu. 

Viinejä maisteltiin ihanan tunnelmallisessa Vino Nostrumissa, joka sijaitsee Tallinnan vanhassa kaupungissa. Viime joulukuussa avatussa viinikaupassa voi ostaa viinejä, nauttia lasillisen tai vaikka varata maistelutilaisuuden. Alun perin paikka sijaitsi Helsingissä, mutta eihän täällä Suomessa nyt saa näin mukavaa paikkaa tällä konseptilla pyörittää. Vino Nostrum on erikoistunut artesaaniviineihin ja juurikin näihin luonnollisiin viineihin. He valitsevat tarkkaan kaikki myyntiin tulevat viinit ja kiertävät läpi kaikki viinitilat, joista heidän viininsä tulevat. Näin suomalaisena parasta on, että Vino Nostrumin viinejä voi tilata heidän nettikauppansa kautta tänne mertenkin taa. Ja muijathan on niin tekemässä tilausta!

Viinejä meille maistatti sommelieeri Maris Zukker. Koska me ei hirveästi mistään pönötyksestä perusteta, oli mahtavaa, että Maris oli niin rento ja helposti lähestyttävä ja mahtavan huumorintajuinen muija, joka osasi luoda ilmapiirin, jossa ei tarvinnut jännittää, vaikka ei mikään viiniasiantuntija ollutkaan. Oli ihanaa olla niin taitavan ja viineihin intohimolla suhtautuvan naisen seurassa.

 Jos ihmetyttää, mikä tuo laite tuossa kuvassa on, niin sen avulla saatiin sitä viiniä sieltä pullosta korkkia avaamatta. Laitteen neula menee korkin läpi pullon sisään ja päästää pulloon argonia eikä ilmaa, jolloin viini ei pilaannu. Hirveen kätevää!

Kun viiniä hörppii, ei hirveän usein tule mietittyä, että niihin on usein lisätty myös kaikkea sellaista, mitä ei kroppaansa haluaisi laittaa. Maris kertoi meille, että viinit voi jaotella tavallisiin, luomuun, biodynaamisiin ja luonnollisiin viineihin. Luomuviinit viljellään ilman synteettisiä torjunta-aineita ja lannoitteita, mutta tämä ei kuitenkaan vaikuta itse viinin valmistukseen, vaan itse viineihin voidaan lisätä melkein mitä tahansa. Biodynaamisia viinejä valmistaessa periaatteena on, että luontoon tulisi puuttua mahdollisimman vähän. Sadot ovat tällöin pienempiä, mutta lopputulos on korkeatasoinen. Luonnollisia viinejä valmistaessa ei käytetä myrkkyjä tai lannoitteita eikä viineihin lisätä hiivoja tai lisäaineita.  Kasvatuksessa, valmistuksessa ja säilytyksessä mukaillaan alkuperäisiä menetelmiä. Rypäleetkin kerätään käsin. Luonnollisia viinejä ei suodateta, joten ne ovat hieman sameita. Näissä viineissä pullokohtainen vaihtelu voi olla suurta. Ihmisillä on kuulemma paljon ennakkoluuloja luonnollisia viinejä kohtaan, mutta niistä ollaan lisääntyvissä määrin kiinnostuneita.

Particella 928, Cantina del Barone. Valkoviini, tila sijaitsee lähellä Vesuviusta ja viini maistuikin hieman savuiselta.

Ihan ensiksi Maris neuvoi meitä, miten sitä viiniä sitten kuuluu oikeaoppisesti maistella. Ennen maistelua ei saa syödä purkkaa, pestä hampaita, polttaa eikä juoda teetä tai kahvia. Ei kannata myöskään laittaa liikaa hajuvettä, koska se luonnollisesti vaikuttaa viinin tuoksuun. Ensin tarkastellaan viinin ulkonäköä, sitten haistellaan ja lopuksi maistellaan. Viiniä otetaan hieman suuhun ja sitä pyöritellään siellä ilman kanssa niin, että viini leviää joka puolelle suuta. Tässä vaiheessa kannatta varoa, ettei viiniä vedä henkeen. Tätäkin on kuulemma tapahtunut. Parasta ja rohkaisevinta mitä kuultiin on, että viiniä maistellessa ei ole vääriä mielipiteitä ja mielleyhtymiä, koska ne tulevat jokaisen omista elämänkokemuksista ja muistoista. Viinit saattavat maistua myös erilaiselle päivästä riippuen. Maistelussa viininhän saa sylkäistä pois, mutta muijathan ei kuppiin syleksi.

Il Marinetto, Sergio Arcuri. Tätä voisi kuvailla talviroseeksi.

Muijille uusi tuttavuus oli oranssit viinit, jotka on siis tehty vaaleista rypäleistä punaviinitekniikalla. Rypäleet murskataan ja siirretään kuorineen ja siemenineen käymisastiaan. Luonteeltaan nämä viinit muistuttavat enemmän punaviiniä kuin valkoviiniä ja väri on kultaisempi, tummempi ja nimensä mukaan oranssihtava.

C, Francesco Guccione & Dettori Bianco, Badde Nigolosu. Nämä ovat nyt niitä oransseja viinejä.

Doccio a Matteo Riserva, Caparsa

Gioviano Irpinia Aglianico, Il Cancelliere

Käynti Vino Nostrumissa oli kyllä mahtava seikkailu! Ei olla ennen päästy maistelemaan mitään vastaavaa. Suositellaan, että käytte ehdottomasti tutustumassa paikkaan Tallinnan visiitillä. Näiden jälkeen on muijien vaikea enää palata perinteisten viinien pariin. 

---

And now for the non-Finnish-speakers:

We visited Vino Nostrum, a wine shop located in the Old Town of Tallinn, specializing in natural wines that do not have any additives. We had a wonderfull experience tasting the wines with the very talented sommelier Maris Zukker.

Really highly recommend you visit Vino Nostrum if you are in Tallinn but it is also possible to order the wines through their website.

 

Lovee,

Muijat

Pages