Ladataan...
Mansen Muijat

 

Moro!

Tampereen kevään 1918 tapahtumat näkyvät nyt sata vuotta myöhemmin vahvasti kaupungin isojen teattereiden ohjelmistoissa kun ensi-iltansa saivat Tampereen Työväen Teatterin Tytöt 1918 ja Tampereen Teatterin 1918 Teatteri taistelussa.

Ensi-iltansa 25.1.2018 saanut Tytöt 1918 perustuu Anneli Kannon Veriruusut –romaaniin.

Musikaali kuvaa sisällissodan viimeisiä vaiheita Pumpulitehtaan tytöistä muodostuvan punaisen naiskaartin näkökulmasta. Nämä tytöt perustuvat todellisiin tyttöihin ja näytelmä alkaakin erittäin vaikuttavalla tavalla kun tyttö toisensa jälkeen astuu eteen kertomaan, miten he tulevat saamaan surmansa. Näytelmän aiheet kuten kansan eriarvoistuminen, seksuaalinen häirintä ja palkkatasa-arvo kuulostavat vielä tänäkin päivänä harmittavan ja pelottavan ajankohtaisilta.

Esityksen musiikki on modernia. Rap sopii ehdottomasti tyylilajina vallankumouksellisiin lauluihin, mutta täytyy myöntää, että katsomon puolella alkaa vähän kylmä hiki muodostumaan otsalle kun ns. räppikädet lähtevät lauluun mukaan. Se kun ei vaan näytä luontevalta jos se ei luonnollisesti tapahdu.

Kokonaisuudessaan esitys on mahtavan näköinen ja kuuloinen. Musiikki, valot, tehosteet ja näyttelijät ovat vaikuttavaa katsottavaa. Vaikka kuinka taisteli vastaan niin kyllä sitä lopussa oli silmät kosteina. Varsinkin kun oikeasti tajusi, että nämä tytöt tosiaan olivat teini-ikäisiä.

Musikaalin nähtyä ei voi kuin ihmetellä miten Työväen Teatterin rahoitusta edes harkitaan leikattavaksi.

Pari päivää Tytöt 1918-musikaalin jälkeen (27.1.2018) sai ensi-iltansa puolestaan hyvin erilailla toteutettu Tampereen Teatterin 1918 Teatteri taistelussa.

Tässä toisessa esityksessä näytelmän keskiössä on punaisten tukikohtana oikeasti toiminut teatterirakennus ja sinne sijoittuvat tapahtumat. Katsojat upotetaan näytelmään sisälle jo heti sisään astuessa; esitys ei tapahdu vain lavalla vaan ympäri teatteria. Käsikirjoitus pohjautuu historiallisiin faktoihin, kirjeisiin ja muistelmiin.

Erityisen mielenkiintoisen näytelmästä tekevät videot ja varsinkin live-kuvaus, jota 20 katsojaa seuraa kuvauspaikalla ja loput katsomosta käsin.

Ensimmäinen puolisko ei vielä oikein imaise minua mukaansa, mutta väliajan jälkeen alkaa tapahtua. Omasta mielestäni parasta näytelmässä on kohtaus, jossa punainen ja valkoinen kohtaavat ja käyvät  keskustelua sodan syistä. Tätä olisi voinut olla enemmänkin.

On kyllä herkkua päästä näkemään kiinnostavasta aiheesta kaksi hyvin erilailla toteutettua näytelmää ja vielä erilaisista näkökulmista. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan molemmat!

 

 

-Muijat

Ladataan...
Mansen Muijat

 

Moro!

Jotenkin kun alkaa syysillat hämärtymään niin teatteri alkaa kiinnostaa yhä enemmän. Mikähän siinä on, että jotenkin juuri syksyllä ja talvella ajatukset hienoista teatterisaleista, väliaikaleivoksista ja näytelmien jälkeisistä punaviinilasillisista alkaa tuntumaan parhaalta illanviettotavalta.

Käytiin just katsomassa Huojuva talo -näytelmä, joka on Antti Mikkolan dramatisointi Maria Jotunin romaanista. Näytelmässä sukupuoliroolit on käännetty toisin päin, eli naishahmo Lea alkaakin pahoinpitelemään aviomiestään Eeroa sekä henkisesti että fyysisesti.

Päänäyttelijöiksi valitut Anna-Maija Tuokko (Lea) ja Arttu Ratinen (Eero) olivat aivan nappivalinta rooleihin. Näytelmä oli todella mukaansatempaava ahdistavimmalla mahdollisella tavalla. Esitys oli ehkä siinä mielessä vähän hengästyttäväkin, kun minkäänlaista helpotusta se ei antanut missään vaiheessa vaan homma tuntui olevan Eeron kannalta pelkkää alamäkeä kun sinne päin lähdettiin kaartumaan.

Näytelmä ei ollut kokemuksena ehkä mikään mieltä nostattava, mutta se oli kuitenkin todella vaikuttava ja ajatuksia herättävä mitä osattiinkin odottaa. Jo tarinan lukemisen jälkeen tuli sellainen olo, että tämä on pakko nähdä, eikä näytelmä todellakaan tuottanut pettymystä! Ajatukset esityksen jälkeen olivat aika sekavat, ja monien kuulikin puhuvan eteisessä sekä näytelmästä, perheväkivallasta, narsismista että siitä miten myös nainen voi olla suhteessa alistava ja väkivaltainen.

Muijat suosittelee!

Tampereen Teatterissa on kaikkea muutakin mielenkiintoista uutta ja tulossa olevaa. Varsinkin Cats, Musta sydän ja 1918 Teatteri taistelussa -näytelmät vaikuttavat kaikki tosi hyviltä.

Cats-musikaalista on tehty Tampereen Teatterille oma versio, jonka ohjaajana toimii Georg Malvius. Malvius on ohjannut myös kaksi Tampereen Teatterin viimeisintä musikaalia, Les Misérables ja Sugar - Piukat paikat, joista kumpikin oli sekä yleisön että kriitikkojen ylistämiä. Myös me ollaan käyty katsomassa noista kummatkin ja voidaan kyllä sanoa, että ajatukset musikaaleista nousi aivan uudelle tasolle noiden myötä! Innolla ollaan menossa katsomaan myös Cats, jonka esitykset on alkaneetkin jo pyörimään päänäyttämöllä.

 

27.1.2018 eli vasta ensi vuoden puolella saa Tampereen Teatterissa ensi-iltansa esitys nimeltä 1918 Teatterin taistelu. Näytelmän on kirjoittanut Anna-Elina Lyytikäinen ja nimensä mukaisesti se käsittelee vuoden 1918 sisällissodan tapahtumia.  Mielenkiintoista tässä näytelmässä on se, että sen kohtaukset esitetään eri puolilla teatterirakennusta. Käytävillä, sivunäyttämöillä, auloissa ja kellareissa kuvataan erilaisia ihmiskohtaloita. Käsikirjoitus pohjautuu historiallisiin faktoihin, kirjeisiin ja muistelmiin. Kuulostaa meidän korviin mielenkiintoiselta!

 

Eikun teatteriin!

 

-Muijat

Ladataan...
Mansen Muijat

Moro!

Olin Tampereen Työväen Teatterin ja Ravintola Tiiliholvin järkkäämässä hauskassa illassa, jossa mukavalla porukalla syötiin hyvin ja käytiin katsomassa TTT-Klubilla Tuomas Kyrön kirjoittama Isän Päivä -näytelmä.

Puhutaan nyt ensin kuitenkin siitä Tiiliholvista, kun sieltä se iltakin sai alkunsa. Kyseessähän on Kauppakatu 10 -osoitteessa siinä yo-talon vieressä sijaitseva ravintola, jolla on kaupungissa aika legendaarinenkin maine. Jostain syystä paikka on kuitenkin sen verran jännittänyt, että sinne ei ole tullut mentyä. Ehkä mä oon oottanu jotain tarpeeksi hienoa tilannetta tai juhlan aihetta. Onneksi se tuli kuitenkin nyt TTT-Klubin toimesta!

Vitsi miten tunnelmallinen paikka! Aivan ihanan lämmin ja romanttinen sisustus.

Tiiliholvista löytyy myös neljä holvikabinettiakin, jossa ois varmaan hienoa viettää vähän isommallakin seurueella kivaa iltaa hyvän ruoan parissa.

Tässä ravintolan toimitusjohtaja Jaakko Sinivuori otti meidät vastaan ja kertoi paikan historiasta. Yli satavuotiaan wieniläisittäin rakennetun Jugend-talon kellaritilat on muutettu ravintolatiloiksi vuonna 1967 ja Tiiliholvi onkin avannut ovensa vuotta myöhemmin vuonna 1968. Tiiliholvi on siis palvellut asiakkaita jo melkein 50 vuotta, mikä on kyllä todella pitkä aika ravintolalle. Ei ihmekään siis, että Tiiliholvi on jo muodostunut käsitteeksi Tampereelle. 

Tässä ravintolapäällikkö Lasse Vidman kertoi vielä illan herkuista. Olin kyllä todella yllättynyt! Onneksi en tutkinut paikan menua etukäteen, koska oli hauska huomata paikan päällä, että mun mielikuvat oli aivan väärät. Maut oli sopivalla tavalla perinteisiä, mutta hyvät makuyhdistelmät toimii aina ja kaikki annokset oli todella kauniisti annosteltu, mikä taiskin olla mulle se suurin yllätys. Oletin ehkä jotain rustiikimpaa ja ronskimpaa, ja ote olikin aika paljon herkempi.

 

Alkuruoaksi oli tattikeittoa, jossa oli rakuunabriossi, Madeira-tattihyytelö, rakuunahiekkaa ja -öljyä ja Madeira-rusinakreemi. Tää oli niin hyvää! Sienikeittoa rakastavana ja vielä kylmästä ulkoilmasta juuri sisälle lämpimään saapuneena niin tää oli mulle aivan täydellinen alkuruoka.

Pääruokana oli hanhenrintaa neilikalla ja karamellisoituna, kolmen pavun salaatti, paputuille, karviaiskastike, -hilloke ja -geeli. Nam! Aivan täydellinen annos.

 

Jälkkäri oli myös juuri mun mieleen, koska jollain jäätelöasialla ja suklaalla ei voi mun maailmassa mennä pieleen. Tässä oli siis suklaapannacotta, aprikoosivaahtokarkki suklaakuorrutettuna, aprikoosikinuski ja -geeli, suolapähkinäjäätelöä ja pähkinäcrumble.

 

Kylläisinä suunnattiin TTT-Klubille katsomaan Tuomas Kyrön käsikirjoittamaa ja Petteri Summasen ohjaamaa Isän Päivä -näytelmää, joka on hauska kuvaus lapsistaan huolehtivan isän arjesta ja siitä miten Suomi on muuttunut. Näyttämöllä isän roolin veti Matti Ristinen. Enpä ollut aiemmin käyny katsomassa monologia, jossa yksi ihminen esittää kaikki roolit tai ainakin puhuu ne. Matti veti kyllä upeesti isän roolin ja niin pienten että teini-ikäistenkin lasten repliikit.

Tämä kyseinen pläjäys ei taidakaan mennä enää TTT-Klubilla, mutta kannattaa käydä tsekkaamassa verkkosivutOhjelmistossa on muun muassa standupia, Mirel Wagner ja Scandinavian Music Group. Tosi rento tapahtumapaikkana, koska näytelmiäkin saa katsoa juoman kera. Baaritiski ei oo auki tosin koko aikaa vaan ennen esitystä ja väliajalla, mutta juoman saa ostaa omalle paikalle ja nauttia siitä rauhassa esityksen aikana.

Ainnii ja Tiiliholvissa on vielä 23. päivään asti melko herkun kuuloinen joululounasbuffa. Kiinnostais kyllä!

Vai miltä kuulostais pelkäksi alkuruoaksi seisovasta pöydästä: Herkuilla katettu alkuruokapöytä. Mm. Rosolli, Waldorfin salaatti, sienisalaatti, sinappisilliä, mätiä ja lisukkeita, lohiterriini, ankanmaksaterriini, häränpaistia ja portviini-sipulihilloketta, Tiiliholvin joulukinkku, Joululaatikko a la Tiiliholvi, keitettyjä perunoita, juustoja, hillokkeita ja piparkakkua, Tiiliholvin leipää ja levitettä. JEP!

Kiitos vielä Tiiliholvin poppoolle ja TTT-Klubille hauskasta illasta! Välillä arki-iltoinakin kantsii käydä syömässä ja teatterissa. Katkaisee viikon mukavasti ja antaa lisäpuhtia jäljellä olevaan työviikkoon.

Nähää!

-Annukka

 

Pages