Enkeli, jota ei ehkä olekaan
Maailma on täynnä tarinoita kiusaamisesta, kuolemasta ja selviytymisestä. Helsingin Sanomien heinäkuun kuukausiliitteessä mietittiin kuolleeksi kiusatun Enkeli-Elisan olemassaoloa. Jutussa epäiltiin vahvasti Elisan olevan pelkkää fiktiota. Foorumeilla tätä on pohdittu jo ennen Hesarin toimittajien tekemiä kartoituksia.
Enkeli-Elisasta koskettavan on tehnyt todentuntuisuus. Oikea isä ja äiti ovat oikeasti kaivanneet lastaan; oikeat kiusaajat ovat ehkä katuneet. Ennen kaikkea on ollut Elisa, oikea tyttö, joka ei enää jaksanut elää.
Mutta näin ei ehkä olekaan. Se ärsyttää, koska lukijoita on huijattu. Liian moni on eittämättä kokenut samaa kuin Elisa. Häntä ei silti mitä suurimmilla todennäköisyydellä ole. Ei ole hänen kouluaan, vanhempiaan ja ainoaa kaveriaan.
On vain kirjoittaja, joka on luonut kaikki henkilöt.
Fiktio ei välttämättä kosketa niin paljon kuin oikeasti itsensä kiusaamisen takia tappanut tyttö. Kuvitteellisen tarinan avulla ei ehkä olisi kerätty 40 000 tykkääjää Facebookissa tai rahaa Ei kiusata -projektille.
Odotan mielenkiinnolla, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tulevatko Elisan mahdolliset vanhemmat julkisuuteen? Kai he reagoivat jotenkin, kun heidän olemassaoloaan epäillään? Entä Elisan kaverit? Naapurit? Sukulaiset? Opettajat? Ne kiusaajat?
On ehdottoman myönteistä, että kiusaamisesta puhutaan. Sietääkin puhua, sillä kouluissa siitä taatusti vaietaan. Elisa on ollut hyvä keskustelunavaus. Loppu tuntuu olevan jotain ihan muuta, sillä toisten vedättäminen on väärin.
Pelkkä Enkelin itkeminen ei kitke kiusaamista. Tykkää-nappia on helppo painaa, mutta oikeassa elämässä ei ole niin helppo toimia kiusaamista vastaan. Jokainen voi omalta osaltaan varmistaa, ettei - fiktiivisiä tai oikeita - Enkeli-Elisoja tule. Se vaatii toimintaa, muutakin kuin virtuaalista. Se vaatii oikeaa toimintaa, ei vain sepitettyjä tarinoita.
Kiusaaminen on väärin, mutta niin on valehtelukin.
Kommentit
Onko sillä mitään väliä oliko Elisa oikeasti olemassa vai ei? Samanlaisia tarinoita on kuitenkin oikeasti-oikeasti olemassa. Pääasia että kiusaaminen saadaan nostettua tapetille. Ikävästi tälläinen epäileminen siirtää huomion pois itse pääpointista, kiusaamisesta.
Ja luulen, että enemmän sattuu kiusattuja kuin teitä, jotka epäilette että teille on VALEHDELTU.
Tässä taas yritetään vaan hyssytellä tärkeästä asiasta puhumista. "Eihän tämmöistä voi tapahtua, väitetään nyt äkkiä valheeksi!"
Olen samaa mieltä kuin edellinen vierailija: so what, jossain on kuitenkin joku toinen Elisa joka on oikeasti olemassa. Tässä pari linkkiä aiheesta, puhuttavin ehkä tuo viimeinen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009121610793093_uu.shtml
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/320984/Nuorten+itsemurhat+puhuttavat+Pa...
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=11&t=9282&sid=9ecb9...
"Ikävästi tälläinen epäileminen siirtää huomion pois itse pääpointista, kiusaamisesta." Niin, sepä se. Ikävästi tällainen myös kyynistää tulevien enkeli-elisojen varalle.
On ehdottomasti hyvä, että kiusaamisesta puhutaan. Mielestäni tässä tarkoitus ei silti pyhitä keinoja - Vettenranta on esimerkiksi pyrkinyt keräämään maallista mammonaa (ilmeisesti) tekaistulla jutulla. Fiktiivisyydessä ei ole mitään vikaa, jos sen tekee rehellisesti.
Kirjoitukseni tarkoituksena oli pohtia Enkeli-Elisan olemassaolon ympärillä vellovaa keskustelua, ei vähätellä kenenkään kiusaamiskokemuksia.
(Marjo: Oletkos sattumoisin lukenut yhtään Enkeli-Elisan Facebook-sivun tekstejä? Minttu kirjoittaa: "Olen aiemmin jo sanonut, että kuka tahansa voi tarkistaa BoDin sivuilta mitä jokaisesta kirjasta jää tekijöille. Ei tarvitse kovin kummoista matematiikkaa todetakseen, että kirjoja pitäisi myydä aivan valtavasti, jotta saisin edes jonkinlaisen palkkion kuluneesta vuodesta. Lisäksi osa rahoistahan on mennyt suoraan kiusaamisen vastaiseen työhön - syksyllä alkavaan koulukampanjaan. Samoin kuin 1000 kirjaa, jotka lahjoitetaan kouluille syksyllä.")
Ihan yleisesti:
Valehtelua ja koulukiusaamista ei voi verrata toisiinsa. Everybody lies, kuten sanoo House, mutta pelkkään valehteluun on vaikea kuolla. Fyysinen ja henkinen kiusaaminen ovat vakavia asioita, mutta ilmeisesti nyt monet äidin ja isin pikku hienohelmat joille ei ole ikinä sanottu vastaan eivät älyä tätä ja järkyttyvät nyt kun heille on jopa _valehdeltu_. "Herranisä nyt meni elämä uusiks!"
Toinen vaihtoehto on, että nämä kitisijät ovat itse olleet koulukiusaajia ja vähättelevät nyt syyllisyydentunnossaan tapahtumaa, koska pelkäävät että joku omista vanhoista kiusatuista on tappanut itsensä, mikä siis tekee tietyllä tavalla kiusaajasta murhaajan.
Vettenterä on sanonut myös, että kirja Jonakin päivänä kaduttaa on kaunokirjallinen teos, ei sataprosenttisen toden dokumentointia. Tausta, 15-vuotiaan tytön itsemurha, on kuitenkin totta.
(Miettikää nyt, tämähän on vähäsen sama asia, kuin jos Taru Sormusten Herrasta -kirjan lukeneet alkaisivat kiljumaan netissä että Tolkien on valehtelija, koska Frodoa ei ole voinut ollut oikeasti olemassa.)
Kirjan takakannessakin lukee että kirja on _fiktiivinen teos joka perustuu tositapahtumiin ja tosielämän ihmisiin_
Miten sen voi ymmärtää väärin tai valehteluksi?
Kannattaa ottaa se kuuluisa järki käteen ennen kuin uskoo lyhyitä lehtikirjoituksia ja ottamatta huomioon vastapuolen kommentteja kiljuu pitkin nettiä että "MULLE ON VALEHDELTU?!?!".
Jaa, no voivoi. Onkohan muka eka kerta, tai viimenen?
Tiedän kyllä, ettei kirjoilla tavallisesti suuresti rikastu. Silti jotenkin luulen, että kirjoja on myynyt ja Ei kiusata -yhdistykselle jäseniä (ja lahjoittajia) tuonut nimenomaan Elisan todenperäisyys.
Olisi muuten kiva tietää lisää tuosta koulukampanjasta. Mikä se on? Mitä siinä tehdään? Milloin kampanja alkaa?
Eihän tässä ole missään vaiheessa oltu vertaamassa koulukiusaamista ja ihmisjoukolle valehtelua toisiinsa. Eiköhän jokainen vähääkään empatiakykyinen tajua, kumpi on pahempi teko. Kenenkään elämä nyt tuskin menee uusiksi Vettenrannan oletetun huijauksen takia - korkeintaan nyt ehkä hänen oma uskottavuutensa kokee kolauksen.
Niin, Vettenterä sanoo nyt, että kirja, isän blogi ja ilmeisesti Elisan päiväkirjakin ovat fiktiivisiä. Silti aiemmin on saanut sen kuvan, että kaikki on ollut totta - totta kai yksityiskohtia on häivytetty, mutta muuten tapahtumat ja henkilöt ovat todellisia. Kaikki kerrottu on varmasti ja erittäin valitettavasti tapahtunut jollekin, mutta luultavasti Elisaa ja hänen vanhempiaan ei koskaan ollut. On eri asia markkinoida kirjaa/blogia reilusti fiktiona kuin väittää sen olevan totta.
Oletkohan viimeinen vierailija lukenut kuukausiliitteen jutun? En sainoisi kirjoitusta lyhyeksi, vaan se oli erittäin perinpohjainen.
Marjo: Ensinnäkin, Vettenterä ei ole sanonut Elisan päiväkirjaa tai isän blogia fiktiivisiksi.
Toiseksi, viittasin näillä lyhyillä kirjoituksilla enemmänkin nettilehtien viiden lauseen spekulointeihin, HS ei täälläpäin ole kovin luettu (koska ketään ei voi vähempää pääkaupunkiseudun uutiset kiinnostaa kun eivät meitä koske), ja kylälläkin kuuluu juttuja, jotka alkavat lauseella "Iltalehden nettisivuilla luki". Juurikin nuo "Lue tämän päivän Iltalehdestä" -jutut saavat ihmiset puhumaan asioista, joista ei ole tarpeeksi tietoa. Anteeksi lievä epäselvyyteni tämän jutun suhteen edellisessä kommentissa.
Itse nyt kuitenkin uskon Minttua ja Elisan vanhempia enemmän kuin yleistä mediaa muun muassa henkilökohtaisista syistä.
Jos haluaa järkevästi keskustella laajan lehtiartikkelin esiin nostamasta ajankohtaisesta aiheesta, kannattaa ehkä kuitenkin lukea se alkuperäinen artikkeli eikä "nettilehtien viiden lauseen spekulointeja" (vaikka sitä lehteä markkinoitaisiinkin ensisijassa alueella, joka sua ei "voisi vähempää kiinnostaa"). Kuukausiliitteen journalistinen taso on korkea, ja tämäkin juttu oli erittäin perusteellisesti tehty ja hyvin kirjoitettu - äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa!
Marjon (ja monen muun kanssa) olen samaa mieltä siitä, että sillä todellakin on väliä, markkinoidaanko juttua tositarinana vai jollain tapaa todellisiin tapahtumiin pohjautuvana fiktiona (mikäpä fiktio ei joiltain osin todellisuuteen pohjautuisi). Kyllä mä haluan TV:tä katsoessanikin tietää, katsonko suoraa lähetystä, dokumenttia, tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa, realismiin pyrkivää draamasarjaa vai fantasiaelokuvaa.
Keskustele