Hyvä, paha moka

Ladataan...
Mansi- ja mustikat

Toimituksen palstalla pohdittiin mokaamista. Mokaaminen on ikävää - nolottaa, suututtaa, itkettää, tekee mieli vajota maan alle. Mokaaminen on silti välttämätöntä. Joskus pitää mokata, että voi kehittyä.

Suosin nykyisin "kaikesta oppii, aina" -ajattelutapaa. Yritän välttää vatvomista. Olen edelleen sen verran naiivi, että uskon kaikella olevan tarkoituksensa. Mokistakin on jotain hyötyä, ainakin melkein aina.

Onhan noita virheitä tullut tehtyä. Isoja ja pieniä, hyödyllisiä ja ehkä vähän hyödyttömiäkin. Joskus olen tahtonut vaihtaa identiteettiä, koska on hävettänyt liikaa.

Voisin pitää mokana sitä, että olen valinnut huonosti työllistävän alan. Mitä turhaa, olen silti kasvanut paljon. Pätkä-, osa-aika- ja ei-oma-alatöissä on ollut hauskaa.

Joku voisi pitää mokanani sitä, kuinka joskus kestin eräältä silloiselta ystävältäni huonoa käytöstä. Nytpä tiedän, mitä kestän. Ennen kaikkea tiedän, mitä en kestä. Osaan suojella rajojani.

Voisin pitää mokana sitä, että olen jättänyt yhden tutkinnon kesken. Pyh, se kaikki kasvatti niin paljon, etten olisi oma itseni ilman sitä. Moka voisi olla se, että vietin ensimmäiset opiskeluvuoteni poikaystäväni kanssa soluhuoneessani. Ne olivat silti kivoja aikoja, vaikkeivat ehkä tuottavia.

Jotain mokia kadun. Olen pahoillani, että olen joskus puhunut liikaa paskaa. On ollut joskus paha, paha moka laiskotella. Kirjaston kirjojen palauttamisen unohtaminen on nolo ja tyhmä moka. Annoin ehkä itsestäni tyhmän kuvan, kun unohdin liittää sähköpostiin liitetiedoston.

Uskon naiivisti uusintoihin. Uskon, että menetetyt mahdollisuudet voi saada takaisin. Ehkä näin naiivisti ajatteleminen on ainakin lievästi mokaamista.

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...