Ladataan...
Mansi- ja mustikat

"Kaikki tuntuu silti paremmalta, kun on saanut arkeensa vähän etäisyyttä. Lepo parantaa kummasti luovuutta. Normaaliin elämään on mukava palata, kun muutaman viikon ajan suurin ongelma on ollut päiväunien tai seuraavan ruokailun ajoitus."

Noin kirjoitin vuosi sitten. Olin huomannut, etten sinäkään kesänä ehtisi pitää lomaa. Piti tienata rahaa.

On totta, että jollain pitäisi elää. Yhtä totta on se, että levännyt mieli jaksaa paremmin.

Pidän työnteosta. Rakastan aikaansaamista ja oman työn tuloksen näkemistä. Vihaan valitusta siitä, ettei jaksa, yhyy ja byää. Tahdon tehdä arjesta niin hyvää, ettei lomaa tarvitse odottaa.

Silti olen oppinut, että ihminen ihan oikeasti tarvitsee lomaa, aivojen nollausta ja rentoutumista. Ihminen ei ole kone. Kukaan ei veny loputtomiin, sillä joskus lanka katkeaa. Sen korjaaminen ei välttämättä suju helposti ja nopeasti.

Viime kesän jälkeen olin aivan järkyttävän väsynyt. Olin alkuvuodesta aloittanut ensimmäistä kertaa freelance-toimittajana, opiskellut täysipäiväisesti ja kesän tehnyt toimittajatöiden lisäksi kokopäiväistä kesätyötä. Pidin kaikesta tekemästäni, mutta syksyllä olisin antanut lomasta melkein mitä vaan. Tuntui, ettei ajatus kulje, ei jaksa keskittyä, ei keksi mitään uutta.

Kun pääsin joululomalle, koin, ettei minulla ole enää mitään annettavaa. Onneksi pieni paussi teki tehtävänsä. Alkuvuodesta olin taas oma, tarmokas ja innostuva itseni.

Selvisin syksystä kunnialla. Pärjäsin töissä, loin uutta ja sain hyviä arvosanoja opiskeluissa. Jotain silti opin. Ei ole väärin toivoa lomaa. Loma on ansaittu ja sallitu myös niille, joille työsuhde ei sitä suo. Silloin pitää vaan itse varmistaa, että on varaa ja aikaa lomailla.

Päätin, että tänä vuonna kaikki on toisin. Tänä kesänä minä varaan aikaa rentoutumiseen ja palautumiseen. Juhannuksen jälkeen en enää tee töitä enkä opiskele. Gradun voisi toki tehdä valmiiksi, mutta ei, nyt minä aion vain tehdä sitä, mitä haluan.

Kun mieli on rentoutunut, on muuten kummasti tarmoa pestä ikkunat ja viedä ikuisuuden kaapissa lojuneet lehdet keräykseen. Parvekepuutarhan hoito tuntuu suorastaan terapeuttiselta.

Tämän ilmestyessä olen matkalla Keski-Euroopassa. Ihanaa, että minulla on aikaa poistua arkimaisemista. Ihanaa, että paluuni jälkeen minulla on vielä muutama suloinen lomaviikko.

Tätä olen kaivannut ja tämän olen ansainnut.

P.S. Muistakaa kaikki yrittäjämäiset ihmiset huomioida loma laskutuksessanne. Kukaan ei maksa teidän lomianne, jos ette laskuta sen verran, että teillä on joskus varaa pitää pieni paussi. Ihan vaan tiedoksi, nimimerkillä Kokemusta on.

kuva

Share
Ladataan...

Ladataan...
Mansi- ja mustikat

Jessica ja Elizabeth olivat täydellisen kauniit kaksoset. Heidän hiuksensa olivat hunajanvaaleat ja silmänsä merensiniset. Molemmilla oli ruskettunut, hoikka vartalo. Heillä on kauniit kultaiset riipukset, jotka he saivat vanhemmiltaan 16-vuotiassyntymäpäivälahjaksi.

Sweet Valley High -kirja- ja tv-sarjan päähenkilöitä Jessicaa ja Elizabethia kuvataan suorastaan täydellisiksi. Joskus vaaleilla 90-luvun teinisuosikeilla on sydänsuruja, mutta ihanien ystävien ja rakastavien vanhempien avulla he selättävät koettelemukset.

Kirjoja, sarjoja, elokuvia ja varsinkin blogeja syytetään usein siloittelusta. Sanotaan, ettei kielteisiä juttuja ei kerrota, mutta kaikkea muuta hehkutetaan senkin edestä.

Minua ei pieni siloittelu haittaa. En oleta, että kukaan kertoo blogissaan vatsavaivoistaan. Ainakin niistä vaikeneminen on kultaa. On hienoa, jos joku osaa olla tyytyväinen elämäänsä. Tyytymättömyyttä ja valittamista on jo ihan liikaa.

Kiinnostaisiko ketään kuunnella pelkkää valitusta? Eikö ole ihana kuulla, että kaikki on hyvin? Elämään kuuluu sekin, että kaikki soljuu loistavasti.

Epäaitous sen sijaan ärsyttää. Olen joskus kummastellut joidenkin bloggaajan eroja. Ensin ollaan todella rakastuneita ja hehkutetaan omaa onnea, mikä ei tietenkään ole väärin. Sitten erotaan ja aletaan puhua vuosikausien parisuhdehelvetistä, josta vaan haluttiin pois.

Jossain välissä tapahtui jotain, mitä ei kerrottu. Ei parisuhdeongelmia varmasti haluakaan kertoa koko maailmalle. Oliko onni silti niin onnellista kuin annettiin ymmärtää? Yritettiinkö vakuutella itseä ja toisia, että kaikki olisi oikeasti hirveän hyvin?

Toisaalta, jos joku vakuuttaa olevansa jotain muuta kuin on, lienee se hänen ongelmansa.

Pidän elämänmakuisuudesta. Ei ole väärin kertoa siitä, kun kaikki on yhtä ruusuntuoksuista kuin Sweet Valleyn kauniilla kaksosilla. Toisaalta ei ole väärin kuvata niitäkään hetkiä, kun niin ei ole. Välillä iloitaan, välillä surraan. Siinä välissä toivottavasti pysytään myönteisinä.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Mansi- ja mustikat

Kiireen takia ei ehdi nähdä mummoa, seurustella tai käydä terassilla. Sen takia ei ehdi lukea kirjoja, opiskella tai katsoa telkkaria.

Moni valittaa jatkuvaa kiirettä. Sille on varmaan syynsä. Aikasyöppöjä lienee itse kunkin elämässä. Työnteko ei aina tapahdu ainoastaan kello 8-16 maanantaista perjantaihin, vaan kaikilla ei edes ole työaikaa.

Kaikilla ei ole työtä, mikä ei estä kiirettä tai sen tuntua. Opiskelu ei rajoitu ikävuosiin 6-28, eikä maisterintutkintoa suorittava viisikymppinen ole välttämättä ihme. Harrastusmahdollisuuksia lienee enemmän kuin 60-luvun pikkukylässä, jossa ainoa aktiviteetti oli itsepoltetun viinan juominen tai jääkiekko.

Aika on demokraattinen, koska sitä on kaikilla saman verran. Jokaisella on sitä 24 tuntia vuorokaudessa, 12 kuukautta vuodessa.

Jaksaminen ei tosin jakaudu yhtä reilusti. Kaikki eivät jaksa nostaa omaa painoaan penkistä, eivätkä kaikki jaksa 50-tuntista työviikkoa perheen, opiskelun ja harrastusten ohella.

En tarkoita, että sellaista pitäisi jaksaa tai ehtiä. Rohkenen silti väittää, että kiire on usein hieman keinotekoista. Ajankäyttöään pitää hallita. Usein mukavalle tekemiselle on aikaa.

Kiire tuntuu joskus vähän selittelyltä. Mitäpä jos miettisit, onko sinulla oikeasti kiire? Mikä on pakko tehdä nyt? Minkä voi siirtää huomiseen?

Ajattelin joskus, että kiireinen saa paljon aikaan. Sitten kalenterini täyttyi, ja aloin sanoa itseäni kiireiseksi.

Tajusin, että olen paljon aktiivisempi, kun en hoppuile ja kiirehdi. En ole mikään lusmu, vaikka pitäisinkin viikossa yhden täysin vapaan päivän. Olen ihan kelpo ihminen, vaikka en koko ajan valita kaameaa kiirettä. Välillä on toki aidosti hoppu, mutta useimmiten kiire on priorisoinnin ja elämänhallinnan puutetta.

Kiireneuvojani ovat ennakointi ja ajan ja voimien mitoittaminen. Suunnittele ajankäyttösi: tee ruuat valmiiksi koko viikoksi, herää 15 minuuttia aikaisemmin, pakkaa salikassi valmiiksi. Jos et jaksa samaan aikaan tehdä täyttä työviikkoa, pitää orpokotia, olla kunnallispoliitikko ja erityislapsen vanhempi, ei sinun mitä luultavammin tarvitse.

Joskus pitää hyväksyä, että aina ei ehdi. Kavereita ei voi aikuisena nähdä yhtä usein kuin yläasteella. Niin kivaa kuin ylimääräisen työn tekeminen onkin, kaikkeen eivät kenenkään voimavarat ja aika riitä.

Jos jotakuta ei tahdo nähdä tai jotain ei tahdo tehdä, kannattaako silloin selitellä kiirettään? Luulen, että sen sijaan kannattaisi tarttua oikeaan syyhyn. Voisi miettiä, miksi oikeasti ei halua ja pitäisikö edes haluta.

kuva

Share
Ladataan...

Ladataan...
Mansi- ja mustikat

Seregi muisti minua haasteella. Kuinka hauskaa! Haasteen idenana oli ensin vastata hänen tekemiinsä kysymyksiin. Sitten oli määrä kertoa itsestä kymmenen faktaa ja keksiä itse kymmenen kysymystä, joihin haastetaan vastaajat.

Seregin kysymykset:

  1. Mitä unta näit viime yönä?
    En muista yhtään, mutta palelin ja kurkkuun sattui. Jossain vaiheessa heräsin siihen, että olin kuolannut. Pahoittelen, jos ette halunneet kuulla tätä viehättävää yksityiskohtaa.
  2. Milloin ja miten olit viimeksi kipeä?
    Nyt olen puolikipeä. Kurkkuun sattuu, ja tunnen itseni hieman pöhnäiseksi.
  3. Mille festareille aiot osallistua tänä kesänä, jos millekkään?
    Erittäin todennäköisesti en osallistu millekään festareille. En ole koskaan ollut perinteisillä festareilla, mutta pienehköille kaupunkifestareille olen osallistunut.
  4. Innostaako scifi? Millainen?
    Scifi tuntuu minulle aika vieraalta genreltä. Olen välillä yrittänyt innostua siitä, mutta tulokset ovat olleet aika huonoja. Onko kenelläkään suosituksia?
  5. Oletko kova leipomaan? Mikä on bravuurisi?
    Pidän erittäin paljon leipomisesta, vaikka en teekään sitä niin usein kuin ehkä haluaisin. Teen aika hyviä hyydykekakkuja.
  6. Montako Anttia tunnet? Entä Eskoa?
    Nopealla laskemisella tunnen varmaan kymmenkunta Anttia ja yhden Eskon.
  7. Monestikko olet ollut terassilla tänä kesänä?
    Terassilla olen ollut kerran, mutta piknikillä olen ollut jo monesti.
  8. Juotko kesäisin mielummin aamulla kuumia vai kylmiä juomia?
    Aamukahvin juon ehdottomasti lämpimänä, jos en nyt ihan kuumana sitä nautikaan.
  9. Paras lukemasi kirja?
    En osaa nimetä yhtä, koska lempikirjoja on valtavasti. Helpompi on ehkä nimetä lempikirjailijoita: Riikka Pulkkinen, Linda Olsson, J.K. Rowling, Khaled Hossein ja Kjell Westö.
  10. Mikä on paras kesän uutuus jäätelöistä?
    Olen tainnut maistaa ainoastaan Kismet-jäätelöä tämän kesän uutuuksista. Se oli ihan hyvää, vaikka ei maistunutkaan paljon oikealta Kismetiltä.

10 faktaa:
1. Olen viime aikoina muuttunut huomattavasti aiempaa avoimemmaksi ja rohkeammaksi. Ehkä en ole varsinaisesti muuttunut, vaan minusta on tullut sellainen, mikä joskus olin. Uskon, että pohjimmiltani jopa nautin esillä olemisesta.

2. En tahtoisi lemmikkieläintä. En vihaa eläimiä, mutta ajatus omasta lemmikistä ei houkuttele yhtään. Muiden eläimet ovat ihan kivoja ja söpöjä, mutta en ole lainkaan valmis lemmikin hankintaan.

3. Olen viime aikoina ihastunut Twitteriin. Minusta suomalaiset käyttävät sitä aivan liian vähän. Monella saattaa olla tili, mutta sitä ei käytetä. Twiittailkaa, keskustelkaa, jakakaa! Aktivoitukaa!

4. Inhoan yli kaiken kapeakatseisuutta ja ajatusta siitä, että vain yhdellä tavalla voi elää. Vastustan tasapäistämistä ja kannatan monimuotoisuutta. Mottoni voisi olla Elä ja anna toistenkin elää.

5. Olen tutustunut suurimpaan osaan ystävistäni vasta lukion jälkeen. Minulla ei ole kovin montaa lapsuudenystävää. Se harmittaa joskus.

6. Minulla alkaa pian kesäloma. Se on ensimmäinen kunnon kesälomani todella moneen vuoteen. Viimeeksi taisin lomailla kunnolla kesällä 16-vuotiaana. Ajatus lomasta tuntuu erittäin, erittäin hyvältä.

7. Puolisalainen paheeni on Vauva.fi-sivuston Aihe vapaa -foorumin lukeminen. Yleensä ärsynnyn keskusteluista, mutta toisinaan huvitun. Joskus, vaikkakin harmittavan harvoin, keskustelu on jopa avartavaa ja sivistynyttä.

8. Olen utelias. Tahdon tietää kaikesta ja kaikista kaiken. En voi kuvitella, että sanoisin, etteivät muiden ihmisten asiat kiinnosta minua. Kiinnostavat! Valtavasti!

9. Rakastan ideointia ja innovaatiota. Kunnon aivoriihityöskentely on ihanaa.

10. Olen viime aikoina miettinyt paljon vammaisuutta ja vammattomuutta, terveyttä ja sairautta, normaaliutta ja epänormaaliutta. Kuka saa määritellä normaalin? Mikä on normaali? Pitääkö kaikki pystyä parantamaan? Jatkan pohdintaa, mutta olen ainakin tajunnut sen, että epänormaaliusalueella käyminen voi rikastaa elämää. En kiellä, etteikö se veisikin jotain.

10 kysymystä:
1. Mikä on lempileikkisi lapsena?
2. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
3. Missä kohtasit puolisosi? Jos olet sinkku, missä olet tutustunut johonkuhun ihastuttavaan henkilöön?
4. Mikä on kaikkien aikojen lempilaulusi?
5. Juhlitko nimipäivääsi? Miten?
6. Moneen yhdistykseen tai järjestöön kuulut?
7. Mikä näistä on suosikkisi: a.) berliininmunkki b.) viineri c.) voisilmäpulla d.) mansikkakakku?
8. Mikä oli ensimmäisen luokan opettajasi nimi? Mitä muistat hänestä?
9. Tahtoisitko tehdä samaa työtä kuin vanhempasi?
10. Mitä tahtoisit sanoa 17-vuotiaalle itsellesi?
 

Haastan mukaan Eviksen Kaunista ja rumaa -palstalta, Anna-Reetan Apiloita maljakossa -palstalta ja Rimakauhun ja rahkapiirakan Minna M:n. Antakaa palaa!

kuva

Share
Ladataan...

Ladataan...
Mansi- ja mustikat

On mielenkiintoista, miten rajusti ihmisten kotoamuuttamisiät voivat vaihdella. Toinen muuttaa 15-vuotiaana, kun taas toinen pysyttelee vanhempien helmoissa 25-vuotiaaksi.

Itse muutin kotoa lukion jälkeen, vähän vajaa 19-vuotiaana. Muutin satojen kilometrien päähän opiskelijoiden kimppakämppään. Keittiössämme oli kolme hyllyä, jokaiselle asukkaalle omansa. Sinne laitoin jauhoni, makaroonini ja ylioppilaslahjaksi saamani astiat.

Ensimmäisen vuoden ajan kävin lähes joka viikonloppu kotona. Seuraavana vuonna kävin harvemmin, ja sitten kävin jo hävettävän harvoin. Aloin itsenäistyä, viihtyä omassa kodissani.

Osa kavereistani muutti kotoa jo lukiossa. Minä en silloin olisi vielä kaivannut omaa kotia. Ehkä muutin ihan hyvän ikäisenä: en olisi enää tahtonut asua vanhempien kanssa, mutta oman kodin kaipuu ei ollut paisunut äärettömäksi. Kävin mielelläni kotona,  mutta olin aina onnellinen, kun saavuin omaan pieneen soluhuoneeseeni.

Osa taas on asunut vanhempien nurkissa pitkälti parikymppiseksi. Heinä olisin varmaan jo turhautunut.

Ajattelen, että parikymppisenä olisi hyvä tehdä muutakin kuin kiukutella äidin tekemästä ruuasta. Toisaalta kaikki tapahtuu varmasti ajallaan. Ei kotona asuminen välttämättä tarkoita, ettei olisi itsenäinen tai tekisi kotitöitä.

Kotoa muuttaminen ei aina ole lopullinen ratkaisu. Joskus ihmiset palaavat vanhempiensa nurkkiin, kuka kesäksi, kuka muutamaksi vuodeksi.

Itsestään tosin oppii taatusti huolehtimaan, kun muuttaa pois vanhempien helmoista. Jokainen ratkaiskoon itse, koska sen aika on.

Milloin sinä muutit kotoa? Asutko vielä vanhempien luona? Milloin olisi hyvä aika muuttaa?

kuva

Share
Ladataan...

Ladataan...
Mansi- ja mustikat

Lapsuuden ystävä tietää minusta paljon. Hän on nähnyt minun kasvavan, kuullut murheeni ja todistanut onnistumiseni.

Joskus tuntuu, etteivät kaikki lapsuuden ystävät ymmärrä minun muuttumistani. Heidän tuntuu joskus olevan vaikea käsittää, etten ole enää sama kuin 14-vuotiaana. Kymmenessä vuodessa tapahtuu paljon, varsinkin, kun muutos on teinistä parikymppiseksi.

Perusluonne varmaan pysyy suhteellisen samana. Maailmankatsomus voi sen sijaan muuttua paljonkin. Se lienee myönteistä, sillä teinimäisen ehdoton kolmekymppinen ei välttämättä ole kovin miellyttävä henkilö.

Blogimaailmassa huomaa, kuinka vaikea lukijoiden on joskus hyväksyä bloggaajan muutosta. Kommenttilaatikoissa välillä itketään, kuinka bloggaaja on ikävästi muuttunut sen jälkeen, kun vuonna 2008 aloitti blogin.

Näiltä kommentoijilta tuntuu unohtuneen, että nuori ihminen voi muuttua valtavasti viidessä vuodessa. Samassa ajassa blogit ovat muuttuneet lähes yhtä suurin harppauksin.

Muuttua voi moneen suuntaan, eikä muutos aina ole askel parempaan. Usein kuitenkin on, ainakin yksilön omasta mielestä. Ihminen oppii ja kehittyy jatkuvasti.

Pitää itsekin muistaa, että vuosien takaa tuttu ystävä on eri ihminen kuin silloin, kun me tutustuimme hiekkalaatikolla. Elämä on muuttanut häntäkin. Hänellä on ollut iloja, suruja, onnistumisia ja menetyksiä. Aika on jättänyt häneen jälkensä.

Ihminen pitäisi kohdata ainutlaatuisena persoonana, sellaisena kuin hän on nyt. Jokainen tahtoo tulla nähdyksi omana itsenään, ei sellaisena, kuin on ollut 10 vuotta sitten.

Kysy, kuuntele ja ole avoin toisen muutokselle.

kuva

Muita kirjoituksia ystävyydestä
Minä: http://www.lily.fi/blogit/mansi-ja-mustikat/parhaat-ja-ainoat-ystavat-aina
Pupulandia: http://www.lily.fi/blogit/pupulandia/ystavyydesta-parhaat-kaverit-bestikset-vai-jotain-muuta
Vau mikä vauva!: http://www.lily.fi/blogit/vau-mika-vauva/ystavyydesta
 

 

Share
Ladataan...

Pages