Hei kaikki ihanat tyypit, terveisiä maailmalta! Täällä ollaan edelleen New Yorkissa ja tuskaillaan tulikuumassa kaupungissa. Asfalttiin sulaa, jos pysähtyy paikalleen liian pitkäksi aikaa. ;) Kaikki juhannusfiilistelyt Facebookissa on aiheuttaneet akuuttia Suomi-kuumetta, mutta enää muutama viikko ja sitten siellä ollaan ja pysytään. Turnee maailmalla kesti melkein vuoden, josta viimeiset kuukaudet on olleet mustalaiselämää siellä sun täällä, enimmäkseen kuitenkin täällä. :) Upeaa ja jännittävää. Suosittelen lämpimästi hyppäämään ja lähtemään, jos tulee tilaisuus. Ja yhtä mahtavaa on myös kotiinpaluu, vanhat ystävät ja uudet haasteet.

En usko voivani jatkaa tätä blogia tämän pidemmälle enää Suomessa, mutta toivottavasti bloggailuun tulee uusi tilaisuus jonain päivänä. Ainakin yritän järjestää sellaisen. Siihen asti jatkan muiden juttujen lukemista ja höpöttelen omiani twitterissä. Toivottavasti nähdään siellä tai jossain muualla, joka tapauksessa hymyillään, kun tavataan. Kiitos teille kaikille mahtaville tyypeille, kiitos kun palasitte tänne uskollisesti, kiitos sydämistä ja kiitos kommenteista.

Aurinkoista kesää kaikille! Lilyä tulee ikävä.

Hei,

Piiiitkästä aikaa! 

Palstalla on hiljaista, koska kevyen pakkaamisen riemussa otin matkalle mukaan vain iPadin ja eihän sillä voi kuin surffailla. Blogipostauksista tulisi kuvattomia yhden kappaleen pötköjä, joten olen säästänyt teidät niiltä. ;)

Olen kuitenkin kaivannut tätä hassua harrastusta. Onhan se nyt koomista kirjoittaa omasta elämästään nettiin, mutta toisaalta taas tämä on harvinaisen luovaa ja hauskaa hommaa. Voi olla, että palaan linjoille ihan uusin ideoin, kunhan on taas oma kone ja jokapäiväinen netti. 

Kirjoittelen nyt New Yorkista. Tänään oli taas muuttopäivä, noin viidestoista kahden kuukauden sisällä. Ikkunasta näkyy Mercer Street ja hitaasti hämärtyvä kaupunki.

Kahteen kuukauteen on mahtunut Australian syksy, Helsingin kevät ja New Yorkin kesä. Paras kaikista oli tietenkin viikko Suomessa. Kotiinpaluuta nyt vain ei voita mikään matka.

Helsinki oli muuttunut yllättävän paljon ja pelkästään hyvään suuntaan. Ihmiset olivat kuitenkin vanhoja tuttuja, onneksi.

Omien matkakuvien sijaan haluan jakaa The Sartorialistin kuvan, joka on otettu täällä meidän uusimman asunnon lähellä. Kesti hyvän tovin ennen kuin huomasin sen, mikä kuvassa on pysäyttävintä.

Kesäisiä terveisiä vaihteeksi tältä puolen palloa. :)

Forresters Beach

Matkalla Brisbanesta Sydneyyn pysähdyttiin tunniksi teelle vanhan suomalaissyntyisen rouvan luo, joka on matkustanut enemmän kuin me yhteensä. Etsimisen arvoinen pysäkki.

Port Stephens

Tuhannen ilman karttaa ajetun kilometrin jälkeen eksyttiin pienessä Port Stephensissä, jossa ei turhaan pilata maisemaa kylteillä.

Yksi vääristä teistä päätyi pellolle, jolle oli kokoontunut iso lauma kenguruita. En ehtinyt innostukseltani ottaa kuvaa. 

Pitkän päivän jälkeen oltiin perillä auringonlaskun aikaan ja pysähdyttiin pieneen kymmenen huoneen motelliin, jonka uudet tasmanialaiset omistajat olivat niin viehättäviä, ettei voitu kuin jäädä yöksi.

Port Stephensin dyynit kameleineen on outo näky keskellä satoja kilometrejä merenrantaa.

Maisema muuttui mäkisemmäksi ja kalliosemmaksi Sydneyn lähellä.

Blue Mountains

Matkaa Whitsundayn trooppisesta helteestä sinisille vuorille on melkein kaksi tuhatta kilometriä. Matkalla kesä vaihtui syksyksi.

Viiden viiniltä maistuneen illan ja neljän ympäri kaupunkia vietetyn päivän jälkeen tämä on ainut kuva Sydneystä. Vino skyline. 

Kamera on ollut omalla lomallaan hotellihuoneen yöpöydällä sillä välin, kun me ollaan kävelty, syöty, juotu, tavattu vanhoja ystäviä ja käyty merellä.

Vielä viikko, Melbourne ja Great Ocean Road.

Australia on ihana. Ja kaunis. Ja erilainen kuin kuvittelin.

Yllättävän mäkinen. Havupuinen. Säkkipimeä jo kuudelta. Järkyttävän iso. 

Parasta tähän mennessä on ollut ylimpien kuvien Byron Bay. Ranta on uskomattoman kaunis ja ihmiset mielenkiintoisia ja kauniita katsella.

Toinen käymisen arvoinen paikka on Whitsundays. Meri on turkoosi ja päivän voi viettää purjehtien, vesijettisafarilla tai vitivalkoisella hiekalla. Vesijeteillä kaahailua kirkkaassa meressä pilvettömän taivaan alla on vaikea voittaa.

Reilussa viikossa ollaan ehditty sahata maata ylös alas melkein 3000 kilometriä. Huomenna ollaan vihdoin Sydneyssä eikä vaihdeta paikkaa ainakaan viikkoon. 

On muuten ihanaa olla pitkästä aikaa länsimaassa. Se on kuin tulisi kotiin, vaikka tosiasiassa olen kauempana kotoa kuin koskaan. 

Australialaisten ystävällisyys ja rentous on melkein parasta koko maassa. Heti upeiden rantojen jälkeen. 

Ruoka on myös hyvää. Olen syönyt pelkästään länsimaisia juttuja ja vältellyt kaikkea aasialaista. Ei sillä, etteikö aasialainen ruoka olisi hyvää (etenkin intialainen) ja aasialaiset ovat mukavia ihmisiä, mutta kuitenkin perustavanlaatuisella tavalla erilaisia kuin me länkkärit. On ollut uskomattoman kivaa olla viikko keskellä ihmisiä, joiden huumorintaju on tuttu ja asenne kaikkeen positiivinen.

Kaikesta tästä matkustelusta huolimatta pääsiäisen paras juttu on ollut sähköposti Helsingistä, jossa sanottiin, että voidaan muuttaa kesällä takaisin samaan asuntoon, josta vajaa vuosi sitten lähdettiin. Kotiin siis. Ihan parasta.

Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä pääsiäinen.

xx

Viimeinen ilta Singaporessa.

Jos ei olisi pakko pakata ja siivota, heittäisin mekon niskaan, korkkarit jalkaan ja lähtisin ulos maailman korkeimpaan kattobaariin, josta aloitin ensimmäisenä iltana. Näkymät melkein 300 metrin korkeudesta yli kaupungin on huikeat.

Jääkaapissa oli jäljellä dijonia ja samppanjaa. Sinapille ihan sama, mutta samppanjaa ei voi jättää juomatta.

Vaatekaapissa on enää singaporelaisen Raoulin silkkimekko, joka rypistyi pelkästä yrityksestä pakata se pursuilevaan matkalaukkuun. Se on mallia teltta, mutta kaunis kuin karkki. Aito singaporelainen tuliainen minulta minulle. ;)

Kaikki ainekset on kasassa, ehkä ehtisin pakata nopeasti huomenna ennen lentoa...

Akuutti viikonloppulaukun tarve iski, kun tulin tänään kotiin viimeisen työpäivän jälkeen, avasin matkalaukut ja aloin nostella niihin vaatteita kantapään kautta opitulla mitään-ei-taitella-vaan-kaikki-niin-ohueksi-kuin-mahdollista -metodilla. Nyt on laukut täynnä ja kokonainen kesävaategarderobi vielä kaapissa. 

Tarvitsisin viikonloppulaukun, mutta olin ajattelut ostaa sen vasta, kun vastaan tulee sellainen yksilö, jonka ohi ei voi vain kävellä.

Nyt olisi hyvä hetki tavata elämäni matkalaukku. Jos se vain tulisi ja löytäisi minut täältä kotoa.

Kuva & laukku madewell.com