Always a bright night sunny day

Viimeinen kokonainen viikonloppu Singaporessa. Haikeaa.

Yritän kuitenkin pitää haikailut minimissä ja keskittyä nauttimaan mukavista jutuista miettimättä koko ajan mitä kaikkea teen viimeistä kertaa.

Työkavereita tulee kuitenkin ikävä. Ja jatkuvaa auringonpaistetta. Valoisia aamuja. Lämpöä. Parhaita kauppoja. Suosikkiravintoloita. Paikallisia kavereita. Joogasalia naapurissa. Kuntosalia naapurissa. Uima-allasta alakerrassa. Pienempää kuntosalia uima-altaan laidalla alakerrassa. 

Samaan aikaan haaveilen viilentävästä tuulesta, matalasta kosteusprosentista, auringosta, joka paistaisi kauniisti muttei polttaisi hiuksia päästä. Suomalaisista ruuista.

Olen muuten kävelevä todiste siitä, että päiväntasaajan polttavassa kuumuudessa voi elää kuukaudesta toiseen ruskettumatta ollenkaan. ;) Toimistolla ruskettuu yllättävän vähän ja viikonloppuna auringossa ei jaksa olla pitkään, ulkona on niin kuuma.

Yksi syy on myös auringon vanhentavat ja vaaralliset vaikutukset. Kaikenlaista juonnetta ja viivaa ilmestyy nykyään kasvoihin muutenkin, joten jos rusinoitumista voi vähänkään hidastaa olemalla ottamatta aurinkoa kovin paljon niin valitsen mieluummin sen vaihtoehdon. Rusinana nelikymppisenä on liian kova hinta siitä kahden viikon rusketuksesta, jonka kahden viikon auringon ottamisella saan. Joten, if you can't change it embrace it. Valkoisena jatketaan. :)

Viime viikot on olleet kiireisiä ja työpäivät pitkiä, mutta jos viimeisellä viikolla on yhtään aikaa niin kerron jotain Singapore-vinkkejä ja mikä täällä asumisessa on ollut parasta.

Mukavaa sunnuntaita kaikki!