Ladataan...
Matkakuume

Maisema kodin ikkunasta alkaa näyttää päivä päivältä syksyisemmältä, joten tuntuu, että on aika palata muistelemaan (kohta) mennyttä kesää. Selailin tässä yhtenä iltana Instagram-kuviani kesän ajalta ja keksin samalla idean tämän torstain Instagram Travel Thursdaylle.

Seuraavaksi onkin luvassa ne kuvat, jotka omalla IG-tililläni ovat saaneet eniten sydämiä kesän aikana. Yritin valita kymmenen tykätyintä kuvaa, mutta koska tasapelejä oli niin paljon, se ei ihan onnistunut. Kuvapläjäys saattaa siis olla vähän liiankin mittava, mutta ainakin näistä näkee, että on tänäkin kesänä tullut tehtyä vaikka mitä kivaa.

Kymmenentenä:

- San Michaliksen kirkko Syroksella
- Ateenan kansallispuutarha
- Lenkkipolun varrelta Talin golfkentän vierestä
- Kamarikesän avajaiskonsertissa Helsingin Ritarihuoneella
- Työmatkani varrella on yksi Helsingin hauskimmista keksinnöistä, Salmiakkikioski

 

Yhdeksäntenä:

- Hangon satama

Kahdeksantena:

- Jälleen lenkkipolun varrelta jostain Munkkivuoren, Vermon ja Pajamäen välistä
- Långvikin kylpylähotellin pihalla on laituri ja vaaleanpunainen vene
- Matka kohti Kreikkaa alkaa!

Seitsemäntenä:

- Auringonlasku laivankannelta matkalla Ateenasta Syrokselle
- Matkalla kreikkalaisiin häihin
- Aamupalalla melko idyllisessä ympäristössä
- Rantaelämää Charakin kylässä Rodoksella

Kuudentena:

- Pieni ranta, joka oli muutaman askeleen päässä Syroksen-hotellistamme

Viidentenä:

- Pihlajasaaren ranta
- Ateenassa hotellin aamupalalla oli näkymät, joita on vähän hankala päihittää

Neljäntenä:

- Vanha kuva Rodoksen Tassos Beachiltä, jonka kautta fiilistelin tulevaa kesälomareissua (tämä on muokattu suorakulmion muotoiseksi InstaSquareMakerilla).

Kolmantena:

- Näkymä, johon en koskaan kyllästy - Rodoksen kaupungin tuulinen ranta ja ylipäänsä Kreikan turkoosi meri.

Toisena:

- Merta Pihlajasaaren edustalla.

Ensimmäisenä:

- Pihlajasaaren iloisenvärisiä uimakoppeja.

Mitä tästä voi päätellä? Ehkäpä sen, että matkalla on mukavaa, mutta kesän paras ranta taitaa sittenkin löytyä kotikaupungista!

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert. Ohjeet osallistumiseen löytyvät muun muassa Sadun blogista.

Share

Ladataan...
Matkakuume

Vaikka minulla on ennen reissuja tapana googletella ja lukea arvosteluja etenkin eri majapaikoista ja jätän yleensä arvostelun ainakin asuttamistani hotelleista ja hostelleista, niin liityin silti vasta Kreikan-reissun jälkeen Tripadvisoriin.

Ja se on muuten jokseenkin koukuttava!

Loman viimeisistä päivistä aika monta aamua tuli käytettyä arvostelujen tekemiseen ja lukemiseen, ja kieltämättä sama homma jatkuu nyt töiden alettuakin, kun olen tähän saakka tehnyt koko viikon pelkkiä iltavuoroja. Nostaa muuten matkakuumetta melkoisesti.

Se matkakuumeen nousu onkin jännä juttu.

En nimittäin tällä hetkellä haaveile mistään uudesta seikkailusta, vaan pikemminkin minua houkuttelevat rentouttavat minilomat pitkine yöunineen ja hyvine aamupaloineen kivoissa hotelleissa.

Voin sen verran raottaa salaisuuksien verhoa, että kun aina tämän kesän reissuun saakka suunnittelimme seuraavaksi pidemmäksi reissuksi reppureissaamista uudella mantereella, nyt suunnitelma onkin vähän muuttunut ja haluaisimme sen sijaan viettää pidemmän aikaa samassa paikassa Euroopassa.

Koska tuo reissu sitten koittaisi ja mihin se tarkalleen ottaen suuntautuisi, on täysin epävarmaa, joten kerron lisää, kun tiedän oikeasti jotain.

Pointti oli nyt lähinnä se, että melkein neljän vuoden opiskelun ja samaan aikaan lähes lakkaamattoman työnteon jälkeen, rento oleskelu jossain lämpimässä, ilman aikatauluja ja stressiä kaiken mahdollisen näkemisestä houkuttaa kaikkein eniten. (Kunhan ensiksi saan sen opparin tehtyä. Murr.)

Haluan kyllä nähdä maailmaa ja uusia paikkoja, sillä Tripadvisorin karttakin sanoo, että olen nähnyt vasta minimaaliset kahdeksan prosenttia kaikesta siitä, mitä tällä pallolla on tarjottavanaan. Mutta nyt tuntuu siltä, että pitää vähän löysätä tahtia.

Tiedättekö tunteen?

Kuvat ovat viime joulukuulta eksoottiselta Gran Canarialta, koska jokin sen tyyppinen paikka on juuri sitä, mitä seuraavaksi kaipaan. Lupaan kirjoittaa tuoltakin reissulta jotain ajatuksia pian, kun talven matkojen varaaminen alkaa olla taas ajankohtaista!

Share

Ladataan...
Matkakuume

No, nyt on hyvä hetki. Nimittäin sille, että otan ihkaensimmäistä kertaa osaa Instagram Travel Thursday -tempaukseen myös blogipostauksen merkeissä.

Olen osallistunut IG Travel Thursdayhin monta kertaa Instagramin puolella, sillä kuvan jakaminen on suhteellisen nopeaa hommaa ja tempauksen ansiosta olen löytänyt paljon uusia, kivoja seurattavia Instagram-käyttäjistä ja blogeista.

Miksi en sitten ole aiemmin näpytellyt aiheeseen liittyvää blogipostausta?

Noh, tekniset ongelmat, töiden ja opintojen vuoksi kiireiset torstait, älypuhelimen edessä paljastuva tyhmyys... Syitä oikeastaan riittää, mutta nyt oon oppinut siirtämään Insta-kuvani tietokoneelle ja olen myös kesälomalla. Mennään siis asiaan.

Käppäilin maanantai-iltana laivamatkan jälkeen Ateenassa Syntagman metroasemalta kohti läheistä Nikis-katua. Olimme matkaseuranani toimineen puolisoni kanssa varanneet hotellin Kreikan-reissun viimeiseksi yöksi samannimisestä hotellista.

Matkalla hotelliin silmät meinasivat tippua päästä. Bongasin nimittäin kadun varrelta kasvisravintolan. Mitä hittoa!

Itse olen jättänyt punaisen lihan ja siipikarjan omalta lautaseltani seitsemisen vuotta sitten, eli olen asustanutkin Kreikassa kasvissyöjänä.

Mutu-tuntumalta sanottuna maassa ei suhtauduta aivan yhtä avarakatseisesti kasvissyöntiin kuin vaikkapa Suomessa, joskin ilokseni en ole myöskään kertaakaan tavannut kreikkalaista, joka kertoisi "Mulla on pupujen kanssa sellainen sopimus..." -alkuisia vitsejä.

Yleisesti ottaen Kreikka on kasvissyöjälle ihan hyvä matkakohde. Nälissään ei tarvitse olla ainakaan jos syö maitotuotteita, sillä muun muassa alkuruuissa, salaateissa ja pastoissa riittää valinnanvaraa.

Kuitenkin melkein kaikki perinteiset kreikkalaiset ruoat ovat lihapitoisia, enkä muista ennen maanantaita nähneeni maassa yhtäkään puhdasta kasvisravintolaa.

Avocado-ravintola sijaitsee tosiaan aivan Ateenan ydinkeskustassa. Sinne kävelee keskusaukio Syntagmalta alle viidessä minuutissa, ja ravintolan vieressä on luomuruokakauppa, jonka valikoima on samankaltainen kuin vaikkapa Ruohonjuuressa.

Avocadon ruokalistalla on paitsi alkupaloja myös salaatteja ja pääruokia. Osa annoksista sopii myös vegaaneille, ja esimerkiksi kahviin tai smoothieen voi valita lehmänmaidon sijasta mantelimaitoa tai soijamaitoa.

Me nautimme kevyttä lounasta Avocadossa tiistaina, ja uskallan kyllä suositella paikkaa muillekin.

Puolisoni valitsi listalta falafel-lautasen, tuoreen appelsiinimehun ja cappuccinon. Itse tilasin vain proteiinismoothien, mutta sain lopulta popsia myös kasvispyöryköitä ja tabbouleh-salaattia. Ruoka maistui mainiosti, ja myös palvelu toimi hyvin. Tarjoilijat kävivät monta kertaa varmistamassa, että kaikki on hyvin.

Erikseen täytyy mainita, että jälkkäriksi tilattu cappuccino oli sellaista kuin sen pitäisikin olla. Oikein tehtyjä espressojuomia näkee Kreikassa yhtä harvoin kuin kasvisravintoloita, joten se ilahdutti meikäläistä melkein enemmän kuin hyvä ruokapaikka (terveisin kahvinatsi).

Uskon, että Kreikassakin kasvisruokakulttuuri kehittyy koko ajan, eikä Avocado varmastikaan ole ainoa kiva kasvisruokaan keskittynyt ravintola. Villi veikkaukseni on, että vegeravintoloita saattaa löytyä Ateenaa paremmin maan toiseksi suurimmasta kaupungista Thessalonikista.

Kuulisinkin mielelläni hyviä vinkkejä kasvisruokapaikoista myös teiltä, olivat ne sitten Kreikassa, Suomessa tai jossain muualla!

Avocado - Food For Life, Nikis 30 - Ateena, www.avocadoathens.com

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert. Ohjeet osallistumiseen löytyvät muun muassa Sadun blogista.

Pst! IG Travel Thursdayn sääntöjen mukaisesti tätäkään postausta ei ole tehty yhteistyössä ravintolan tai minkään muunkaan tahon kanssa, vaan kyseessä on muille Ateenaan suuntaaville kasvissyöjille suunnattu puhdas menovinkki ja bloggaaja on itse maksanut laskunsa. :)

Share

Ladataan...
Matkakuume

Minun mielestäni yksi Rodoksen kiehtovimmista paikoista löytyy saaren länsirannikolta, hieman ennen kuin autotiet alkavat pahimmoilleen kiemurrella korkeiden vuorien välissä.

Kamiros (kreik. Κάμειρος) on yksi Rodoksen kolmesta antiikin ajan kaupungista. Se löydettiin kaivauksissa vuonna 1928.

Kamiroksen alueen vanhimpien löydösten on havaittu olevan jo antiikin ajanjaksoa aiemmalta mykeneläiseltä ajalta. Doorilaiset perustivat varsinaisen kaupungin sitten myöhemmin, samaan aikaan Ialysoksen ja Lindoksen kaupunkien kanssa. Näistä kolmesta Kamiros oli pienin.

Me autoilimme katsomaan Kamiroksen raunioita eilen. Sinne on matkaa Rodoksen kaupungista kolmisenkymmentä kilometriä. Perille pääsee myös bussilla.

Kamiroksen kaupunki on rakennettu rinteeseen, jota pitkin voi edelleen kivuta. Wikipedian mukaan näkyvillä olevat rauniot ovat peräisin vuoden 226 eaa jälkeiseltä ajalta, sillä vanhemmat rakennukset tuhoutuivat tuona vuonna maanjäristyksessä. 

Rinteen juurelta voi hämmästellä matalia seiniä ja oviaukkoja ja miettiä, miten lyhyitä ihmisiä siellä on aikanaan asunut. Rinteen päältä avautuu näkymä alas rauniokaupunkiin ja Egeanmerelle, toisella puolella taas on jylhä vuoristo. 

En ole varma miksi, mutta minua Kamiroksen rauniot viehättävät enemmän kuin vaikkapa Lindoksen hulppeat puitteet. Ehkä se johtuu siitä, että Kamiros on hylätty kaupunki. Sen ympärille ei ole rakennettu uusia asumuksia, eikä edes turistikrääsää myyviä kojuja.

Jos jossain kuulee historian siipien havinaa, niin täällä.

Kamiroksessa kannattaa siis ehdottomasti piipahtaa Rodoksen-lomalla.

Aikuisten pääsyliput rauniokaupunkiin maksavat neljä euroa, mutta kuten monessa paikassa Kreikassa, EU-alueella opiskelevat pääsevät opiskelijakorttia näyttämällä sisään ilmaiseksi ja muuallakin opiskelevat saavat alennusta.

Share

Ladataan...
Matkakuume

Nyt minusta alkaa tosissaan tuntua siltä, että olen lomalla. Asiaa auttoi se, että vietimme eilen leppoisan rantapäivän yhdellä Rodoksen kivoimmista rannoista, Charakissa.

Vuokrasimme auton samaan aikaan Rodoksella lomailevien kavereiden kanssa, ja aamupäivästä huristelimme Lindokseen tavoitteena kiivetä saaren suurimmalle akropoliille. Akropoliin porteilla oli kuitenkin sen verran ruuhkaa, että päätimme lopulta luovuttaa ja jättää vierailun mahdollisesti jollekin toiselle päivälle.

Onneksi Rodoksen itärannikolle ei kuitenkaan tule koskaan ajettua turhaan. Lindos on 50 kilometrin päässä Rodoksen kaupungista, ja matkan varrella on muun muassa monia upeita rantoja.

Charaki (kreik. Χαράκι) on suunnilleen viidentoista kilometrin päässä Lindoksesta pohjoiseen. Se on viehättävä kalastajakylä, jossa on nykyään jonkin verran loma-asuntoja ja pikkuhotelleja sekä muutama paikallinen asukaskin.

Kylässä oleva ranta on osittain Kreikalle tyypillistä sorarantaa ja osittain hiekkarantaa.

Mikä parasta, vaikka ranta ei ole erityisen hyvässä piilossa, ainakin eilen siellä oli melko hiljaista. Jokin lukemani Rodoksen rantaopas väitti samaa kuin omat havaintoni: kun läheisellä Agathin hiekkarannalla riittää kävijöitä ruuhkaksi asti, Charakissa saa olla melko rauhassa.

Charaki on solassa vuorten keskellä, kuten moni muu itärannikon ranta. Sen vuoksi siellä käy leuto tuulenvire, ja ilman ruuhkia ja isoja aaltoja meressä pystyy ihan oikeasti uimaan (pelkkä räpiköintikin on ihan sallittua).

Auringonpalvoja löytää rantatuolin ja aurinkovarjon ongelmitta. Ja rauhallista siellä tosiaan oli: meidän ympärillä ainoa ääni oli laineiden liplatus ja satunnainen kreikan- ja italiankielinen puheensorina. 

Charaki on senkin vuoksi mainio rantakohde, että vaikka kyseessä on pieni kylä, syömistä ja juomista löytyy helposti. Tosi monella Rodoksen rannalla tavernoja ja ruokakauppoja on korkeintaan yksi, mutta Charakissa useampi.

Ja nyt tulee ravintolavinkki. Söimme nimittäin uimisen ja auringonoton jälkeen rantakadun Kostas & Eleni Tavernassa, enkä voi olla kehumatta sitä.

Ruoka maistui erinomaisesti koko meidän neljän hengen seurueelle. Itse ilahduin erityisesti listalta löytyneestä kreikkalaisesta perinneruuasta briamista. Se on niitä harvoja kreikkalaisia ruokia, joissa ei alun perinkään ole lihaa ja jota myydään melko harvassa ravintolassa. Tässä tavernassa se oli vieläpä tosi hyvää.

Poikaystäväni tilasi pöytään useampia alkupaloja, enkä voi nyt ajatella sen enempää sitä hummusta ja pitaleipää, sillä en ole vielä syönyt aamiaista ja mulla tulee nälkä.

Siinä samalla kun meri kimalsi, aurinko paistoi kuumasti ja söi hyvää ruokaa, mielessä heräsi kieltämättä kysymys, miksi koskaan muutin täältä pois.

Koska tuohon kysymykseen on olemassa ihan hyvä vastaus - tarjoilijan työ ei lopulta ollut unelmieni täyttymys ja halusin opiskelemaan - niin jatkokysymys voisi olla, voisinko joskus muuttaa takaisin.

Eihän sitä koskaan tiedä. Ainakin voisin joskus isona ostaa kesämökin Charakista.

Share

Pages