Chasing waterfalls - vesiputouksia jahtaamassa Laosissa

Ladataan...

Rakastan vesiputouksia. Olen nähnyt maailmalla mahtavia vesiputouksia, esimerkiksi Islannissa, mutta varsinaiset tropiikin vesiputoukset ovat jääneet vähemmälle. Vietnamissa tapaamamme havaijilainen tyttö kertoi Luang Prabangin lähellä sijaitsevasta vesiputouksesta, jonka sanoi olevan kaunein koskaan näkemänsä vesiputous. Havaijilaisen suusta tämä on aikamoinen kohteliaisuus.

Vietettiin joulu Luang Prabangissa, ja tuolle vesiputoukselle oli tietenkin päästävä. Kuang Si –nimiset putoukset sijaitsevat 30 kilometriä Luang Prabangista etelään. Skootterilla ajo (ja muutama puhjennut rengas) tuli tutuksi jo Vietnamissa ja Kambodzassa, joten päätettiin vuokrata skootteri ja huristella omaan tahtiin putouksille. Skootterin vuokra on Luang Prabangissa riistohintaista muuhun Kaakkois-Aasiaan verrattuna (n. 20 euroa/päivä, vrt. Phu Quocilla n. 5 euroa/päivä).

Ajomatka oli täydellinen. Aurinko paistoi, tie putouksille on niiden turreleiman takia päällystetty ja mainiossa kunnossa, ja päästiin testaamaan juuri Siem Reapista ostettua GoPro:ta (tiedossa siis myös videoita!). Paikalla saavuttuamme fiilikset hieman laskivat, koska ihmisiä oli paikan päällä todella paljon. Matkalla putouksille pääsee vierailemaan karhujen (sun bear) suojelukeskuksessa.

Kun lopulta näimme itse putouksen ja sen alle muodostuneet altaat, fiilis oli aika uskomaton. Siis onko tää todellista! Koko vesiputous näytti aivan kuin suoraan Photoshop Lightroomin työpöydältä. Turkoosi väri näytti niin editoidulta. Jälleen kerran luonto osasi yllättää.

Suurin osa turisteista pällistelee tätä luonnon ihmettä putousten eteen rakennetulla kävelysillalla tai kylpee alajuoksulla. Kannattaa ehdottomasti kiivetä putouksen päälle, ja tutkailla lähimaastoja. Itse kipuaminen vaatii hieman ketteryyttä, koska polku saattaa olla mutainen ja jotkut osiot ovat jyrkkiä. Mulle kiipeäminen oli helpointa paljain jaloin, koska en ollut varannut vaelluskenkiä mukaan (minä idiootti lähdin retkeilemään varvastossuissa, jes).

Maisemat vesiputouksen päältä ovat uskomattomat. Polkua kannattaa jatkaa viitisen kilometriä lähteelle (ymmärryksemme mukaan vesiputouksen alkupää), joka oli myös uskomattoman kaunis. Matkalla vain muutama ihminen tallusteli vastaan, joten vesiputouksen alla meluavista turistilaumoista ei ollut tietoakaan.

Anna kirjoitti tänään blogissaan siitä, miten hänestä tuli ulkoilmaihminen. Kaupunkien sijaan hän valitsee yhä useammin reissukohteeksi vuoristot ja metsät. Mäkään harvemmin innostun suurkaupungeista, ja olen aina rakastanut luonnossa liikkumista. Lapsena kerrostalomme takana oli pieni metsä, jonne saattoi paeta ikäviä hetkiä. Mökiltä järven rannalta ja suolla samoilusta mulla on vain hyviä kokemuksia. Partiossa pääsin jo natiaisena nukkumaan lumiluolaan, ja tekemään yön yli kestäviä vaelluksia. Luonnossa on aina turvallinen olo – vaikka välillä vaeltaa kallionkielekkeellä ja tietää, että pienikin horjahdus voisi olla tuhoisa. Kirjaimellisesti elää reunalla.

Tällä reissulla ollaan seikkailtu niin aavikoilla kuin jylhissä karst-vuoriston maisemissa. Anna kirjoittaa postauksessaan ihanasti: 

”Mereltä, metsistä, pelloilta ja tuntureilta saa outdoor glow'n. Se on punaiset posket, kirkkaat silmät ja ymmärrys siitä, miten pieni ihminen on ja miten suuri luonto on. Ja siellä ymmärtää, miten me kaikki olemme yhtä ja miten me olemme osa luontoa ja jos luonto kärsii, lopulta ihminenkin kärsii.”

Noita samoja tunteita koin lilluessani kylmässä lähteessä (kyllä, ei todellakaan ollut kyse kuumista lähteistä, vaikka moni turisti niin luulikin) keskellä trooppisesta sademetsää. Tänne mä kiipesin, täällä on hyvä olla.

Meidän oli tarkoitus käydä myös Retrospect Travel –blogin Mariannan suosittelemalla ”unohdetulla” Tad Thong –putouksella, ja majapaikkamme isännän vinkkaamalla Nahm Dong –putouksella, mutta Kuang Si:lta lähtiessämme aurinko alkoi jo laskea. Harmittaako? Ei oikeastaan. Reissufilosofiaamme kuuluu hetkessä eläminen (minkä takia blogikin päivittyy hieman harvemmin), nautiskelu ja Suomesta tutun suorittamisen unohtaminen. Jos jossain paikassa viihtyy, niin kannattaahan siellä viipyä pidempään.

Tällä hetkellä jahtaamme vesiputouksia Uudessa-Seelannissa – täällä on kaikki hyvin.

Mikä luonnon ihme on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?

Lue myös:

Joulu Laosissa

Vihdoinkin luontoon

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI

Share

Kommentit

Johanna Hulda / Vida de Estrada (Ei varmistettu) http://vidaestrada.wordpress.com

Oi, miten hienon näköistä! Täytyy ehdottomasti suunnata tuonne, jos (kun) Kaakkois-Aasiaa tulee lähdettyä koluamaan. Viimeisin vaikutuksen tehnyt luonnon ihme olivat Iguassun vesiputoukset. Niiden ja Victorian putousten näkemisen jälkeen saa nähdä, ovatko muut isot vesiputoukset menettäneet hohtoaan. Tällaiset pienemmät minne täytyy itse patikoida ovat minusta kuitenkin eri juttu, näitä jaksaa aina ihastella. :) Ja kyllä, outdoor glow on parasta!

EllaGusGus

Laos olisi varmasti sun mieleen! Ja kuten jo aiemmin sanoin, mäkin aloitin Kaakkois-Aasiassa reissaamisen "myöhään" eli hyvin ehdit vielä :D Eli tekemistä riittää muillekin kuin lukion jälkeen välivuotta pitäville (joita noissa maissa pyörii kyllä paljon).

Isot ja massiiviset putoukset tekevät kyllä itsessään voimallaan vaikutuksen, mutta jotenkin tykkään kyllä pienemmistä enemmän, ja sellaisista, joissa on joku "oma juttu". Esim. Kuang Silla noi altaat.

Susannastravels (Ei varmistettu) http://matkailusivu.blogspot.com

No on kyllä hienot maisemat! ja ilmanlaatukin varmaan puhdasta?
minäkin tykkään enemmän luontomaisemista kuin puuttomista kaupungeista, mutta semmoset kaupungit joissa on myös luontoa on näkemisen arvoisia. Esimerkiksi Kölnissä oli kiva kun heti kaupungin vieressä on Rhein ja vihreitä maisemia. Myös Dresdenissä näkyi vihreää vähän sivummalla. Wienissä keväällä ja kesällä istutetaan paljon värikkäitä kukkia keskustan kaduille ja Tonavan "rannoilla" on myös vihreitä maisemia, vaikka toki myös betonialueita riittää sivummalla. Milanossakin näkyi paljon puistoja, vaikka odotin/pelkäsin harmaampaa kaupunkikuvaa. Roomassa ja Ateenassa näkyi appelsiinipuita katujen varsilla. Sisilian kaupungeissa tuoksui heti laivasta ja lentokentältä ulos mennessä kukkapuut. Merimaisemat on edelleen kuitenkin kaikkien aikojen suosikkejani verheyden lisäksi :) vesiputouksia olisi myös kiva nähdä jossain!

Kommentoi

Ladataan...