Vapaaehtoistyö Mongoliassa

Ennen vuoden maailmanympärimatkaamme päätimme, että haluamme tehdä jossain vaiheessa vapaaehtoistöitä. Liityimme Workaway-sivustolle, jonka kautta voi helposti etsiä erilaisia projekteja ympäri maailman. Workaway perustuu nimestään huolimatta enemmän kulttuurivaihtoon kuin työntekoon. Kuka tahansa voi ilmoittaa projektin sivustolle, joten Workawayn kautta tavoittaa tahoja, joita ei isojen järjestöjen kautta löydä (tämä voi olla sekä hyvä että huono asia). Vapaaehtoisprojekteja on laidasta laitaan, mutta yhteistä kaikille projekteille on, että ”työtä” vastaan tarjotaan majoitus ja/tai ruoka (osa hosteista veloittaa ylläpitomaksun), ja tunteja ei pitäisi kertyä enempää kuin 6 tuntia 5 päivänä viikossa.

Vapaaehtoisturismia (volontourism) usein kritisoidaan, ja koetaan, että länsimaalaisista on kohteessa enemmän haittaa kuin hyötyä. Vapaaehtoismatkailua on viime vuosina ilmiön yleistyttyä tutkittu paljon, ja moni on sitä mieltä, että useimmiten on kyse enemmän matkailijan egon pönkityksestä kuin kestävästä kehityksestä ja oikeasti merkityksellisestä toiminnasta. Rohkeimmat väittävät, että vapaaehtoisturismi on uusi kolonialismin muoto. Toki vapaaehtoistyöhön voi liittyä myös hyväksikäyttötilanteita vastaanottajan taholta, esim. vapaaehtoinen raataa palkkatöihin verrattavissa töissä ilman korvausta. Olen miettinyt näitä teemoja viime vuosina paljon, ja haluan matkustaa mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti. Suhtaudun siis itsekin skeptisesti vapaaehtoistöihin, mutta uskon, että on mahdollista löytää myös merkityksellisiä projekteja, joissa

a)    vapaaehtoisesta on oikeasti hyötyä vastaanottavalle taholle

b)    vapaaehtoinen ei vie mahdollista työpaikkaa paikalliselta

c)    vapaaehtoinen voi tuoda yhteisöön jotain uutta (kykyjä, ideoita)

Päätimme kokeilla Workawayta Mongoliassa, ja hakemuksen sekä viestittelyn jälkeen meidät toivotettiin tervetulleeksi Muruniin, Pohjois-Mongoliaan 800 kilometrin matkan päähän Ulan Batorista. Hostimme Saraa pyörittää majataloa, osallistuu kunnallispolitiikkaan, koordinoi naisasiajärjestöä ja harjoittaa ekologista viljelyä. Oikeastaan hän on Murunissa tietynlainen go-to person, jolta paikalliset hakevat apua oli sitten kyseessä uudet talvikengät tai ideat, miten luoda jotain uutta kierrätysmateriaaleista. Näiden teemojen ympärillä myös meidän projektimme pyöri. Lisäksi autoimme majatalon askareissa, puiden pilkkomisessa (Murunissa oli kylmä!), puutarhassa ja kotitöissä. Askartelimme tölkeistä retkikeittimiä ja muovipulloista roikkuvia istutusastioita. Autoimme myös nettisivuston, sosiaalisen median, valokuvaamisen ja nettimarkkinoinnin kanssa. Majatalon normaalit työntekijät ensin hieman ihmettelivät meitä, mutta jatkoivat kuitenkin toimiaan normaalisti.

Saraa oli erittäin kiireinen koko visiittimme ajan, koska Mongoliassa oli vaalikampanjointi kuumimmillaan. Monella perheellä ei Murunissa ole nettiä, joten ehdokkaana ollut Saraa kiersi joka päivä n. 200 perheen luona kertomassa tavoitteistaan. Mongoliassa on paljon korruptiota, ja asenne poliitikkoihin erittäin huono. Saraa saa siis tehdä paljon työtä sen eteen, että ihmiset luottaisivat häneen ja demokraattiseen puolueeseen. Pääsimme mekin tutustumaan puolueen toimistoon. Vaalien jälkeen sain pettyneeltä Saraalta viestin, että MPRP (Mongolian People’s Revolutionary Party) olisi lahjonut köyhiä äänestäjiä, ja näin voittanut vaalit. En tiedä, mikä oli todellinen tilanne (vaaleista löytyy tietoa lähinnä mongoliaksi), mutta Saraa sanoi kuitenkin oppineensa paljon kampanjasta, ja keksineensä uusia keinoja paikallisten asukkaiden aktivoimiseksi.

Hauskinta vapaaehtoisviikkomme aikana oli englannin treenaaminen muutaman paikallisen kanssa. Saraa infoaa aina kylässä, kun vapaaehtoisia on tulossa, ja halukkaat voivat tulla harjoittelemaan englantia. En kutsuisi tätä kielen opettamiseksi vaan enemmänkin yhdessäoloksi, jonka ideana on aktivoida mongolialaisten passiivista kielitaitoa. ”Oppilaamme” Bonza ja Ure olivat todella symppiksiä, ja tunnit heidän kanssaan vierähtivät todella nopeasti. 33-vuotias Bonza kävi aikanaan vain kolme vuotta koulua, ja on nyt aikuisiällä aloittanut englannin opiskelun itse. Soittelimme yhdessä kitaraa, pelasimme shakkia, kävelimme ympäri karunkaunista kaupunkia, tutustuimme Bonzan ihanaan perheeseen (paikalliseen tapaan neljä sukupolvea saman katon alla) ja haaveilimme yhdessä tulevaisuudesta, jossa kohtaamme Bonzan unelmakaupungissa New Yorkissa. Perjantai-iltana päädyimme laulamaan karaokea, jonne klassisen rockin ystävä Bonza oli houkutellut meitä jo monta päivää. Lauloimme Chrisun kanssa duettona mm. A Whole New World, The Sound of Silence ja Barbie Girl. Hollantilainen ystävämme purki erotuskaansa huutamalla Since You Been Gonen, ja ilta päättyi yhteislauluversioon Linkin Parkin In The Endista.

Meillä oli projektin aikana kaksi vapaapäivää, jolloin suuntasimme Hövsgöl-järvelle nauttimaan luonnosta. Edellisen illan karaoke painoi niskassa, mutta vaelsimme 15 kilometriä yhden Mongolian suosituimpiin turistikohteisiin kuuluvan järven rannoilla. Täydellistä vastapainoa kaupunkiviikolle.

Pohjoinen Mongolia kohteli meitä hyvin, ja Saraa oli myös tyytyväinen vierailuumme. Puhuimme myös mahdollisesta yhteistyöstä jatkossa. Ideana on järjestää Suomeen palattuamme vaatekeräys Murunin lapsille, joista monet kulkevat -40 asteen pakkasessa rikkinäisissä kengissä ja huonoissa vaatteissa. Vaatteiden lisäksi pohjoisessa on pulaa myös hyvälaatuisista ja turvallisista ratsastustarvikkeista. Mongoliassa hevoset ovat elämäntapa, mutta varusteet paikoin erittäin huonolaatuisia. Uskon siis, että tarinamme Saraan kanssa saa vielä jatkoa.

 

OLETKO ITSE OLLUT VAPAAEHTOISTÖISSÄ? MINNE HALUAISIT LÄHTEÄ? USKOTKO, ETTÄ VAPAAEHTOISTURISMISTA ON ENEMMÄN HAITTAA KUIN HYÖTYÄ?

Seuraathan jo reissuamme Facebookissa ja Instagramissa?

 

Lue myös:

Mongolialaista elämänmenoa

Laulavat hiekat, liekehtivät kalliot - kiertomatka Gobin autiomaassa

 

Share

Kommentit

Pinjata (Ei varmistettu)

Jes, mikä blogi löytyi! Olen lähdössä toukokuussa samaa reittiä Oseaniaan saakka, joten varmasti seuraan matkanne etenemistä :) Olisi mukava lukea postaus jossa kiteytetty Trans-Siperian junamatka; hintatasoa yleisesti ja junalippujen, vinkkejä ja fiiliksiä karjavaunun menosta. Mongoliasta hyviä vinkkejä olikin, tarkoitus itsellä pysähtyä siellä myös useampi päivä :) Todella kauniita reissukuvia, matkakuume vaan pahenee kun kattelee.. ehdottomasti jään lukijaksi :)

EllaGusGus

Moikka! Ihanaa, että löysit blogimme. Täällä innokkaina mennään läpi Aasian :) Jatketaan itsekin Oseaniaan. Tarkoitus käydä Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Fidzillä ja Tongalla. Siitä kohti Pohjois-Amerikkaa. Mukava, että jutuista ollut iloa ja apua. Laita vaan viestiä, jos on jotain käytännön asioita, joista kaipaat tarkempaa tietoa tai kaipaat paikallisia kontakteja. Muutenkin toiveita postausten suhteen saa esittää :) Terkkuja Suomeen!

Kommentoi