Ladataan...

Mongoliasta suuntasimme Kiinaan, jossa ensimmäinen kohteemme oli maan pääkaupunki Peking. Monipuolisessa kaupungissa tekemistä riittää kaikkeen makuun, joten suosittelisin viipymään siellä vähintään viikon. Historian ja kulttuurin ystävälle Peking oli häkellyttävä kokemus. Muihin kiinalaisiin kaupunkeihin verrattuna kaupunki on yllättävän vehreä monine puistoineen. Ikävä tosiasia on Pekingin kammottava saastetilanne. Ilmanlaatu on todella huono, joka vähentää muuten niin kauniin kaupungin viehätystä ja hohtoa. Maskille tuli todellakin käyttöä.

Kaikesta huolimatta Pekingin urbaanit ihmeet tekivät meihin suuren vaikutuksen. Seuraavassa täysin subjektiivisesta näkökulmasta listatut Pekingin parhaat palat:

1. Paikallinen elämänmeno

Reissussa ei kannata suorittaa (itsekin vasta opetellaan relaamaan). Kannattaa myös muistaa, että kenenkään ei ole pakko käydä paikoissa, jotka ovat jonkun toisen toivelistalla. Matkaillessa ärsykkeitä tulee koko ajan niin paljon, että usein pelkkä havainnointi ja läsnäolo ovat tarpeeksi. Tätä varten kannattaa toki majoittua ja pyöriä alueella joka vaikuttaa itselleen mieluisalta. Tämä tuli huomattua jälleen Pekingissä. Vaikka suurkaupungissa kaikki on mahdollista, paikallinen elämänmeno ja ihmisten tarkkailu tekivät lopulta suurimman vaikutuksen. Turistikaduilta kannattaa poiketa sivukujille, ja pysähtyä tutkailemaan paikallisia arkisissa toimissaan. On pysäyttävää nähdä herttainen papparainen kalastamassa miljoonakaupungin keskustassa. Kävely ja pyöräily ovat mahtavia tapoja tutustua kaupunkiin. Dongcheng, Donghuamen ja Fengsheng ovat hyviä alueita pyörimiselle, oikeisiin paikkoihin eksymiselle.

2. Kaupungin valot

Rakastan suurkaupunkeja pimeällä! Auringon laskeuduttua myös Peking sykkii aivan eri tavalla kuin päivällä. Valojen ihmettelyyn hyviä paikkoja ovat esimerkiksi Houhai-järvi ja Gulou Street.

3. Puistot

Pekingin puistoissa voi treenata tai chita, tanssia, lukea, kävellä, juosta, nauttia eväitä tai vain yksinkertaisesti pysähtyä olemaan kiireen keskellä. Temple of Heaven -puistossa törmättiin sunnuntaitansseihin (oli muuten paljon mielenkiintoisempaa seurata eläkeläisten tanssia kuin yrittää tutkailla puiston nähtävyyksiä turistilaumojen keskellä). Keskustan Zhongshan-puisto ja Jingshang-puisto ovat kauniita ja jälkimmäisestä on hienot näkymät yli kaupungin, mutta suosikkimme oli ehdottomasti Beihai-puisto. Puisto rakennettiin jo 900-luvulla, ja se sijaitsee veden äärellä.

4. Temppelit

Puistojen lisäksi temppelit ovat mainioita pakopaikkoja rauhaa etsivälle. Niissä pääsee tutustamaan paikallisiin perinteisiin, ja Kiinan uskontojen moninaisuuteen. Itsekin vierailimme niin buddhalaisessa, taolaisessa kuin kungfutselaisessa temppelissä.

5. Vihdoinkin laatuolutta!

Tunnelmasta toiseen: Pekingissä pääsimme vihdoin nauttimaan pienpanimotuotteita! Olemme molemmat olutharrastajia, ja kuten arvata saattaa Mongoliassa laatuolutta ei ole juurikaan saatavilla. Moskovan jälkeen mentiin siis vesilinjalla, koska teolliset oluet ei meille maistu. Pekingissä pääsimme onnessamme maistamaan paikallisen Great Leap Brewingin oluita (kuulostaa ehkä kamalalta, mutta pidetään itseämme kuitenkin enemmän olutnörtteinä kuin olutsnobeina). Päädyimme myös erittäin hämärille pizzafestareille, koska kuulimme, että siellä olisi olutherkkujakin tarjolla.

Lisää Peking-vinkkejä seuraavassa postauksessa. Muistathan seurata meitä niin Facebookissa kuin Instagramissa!

Share

Ladataan...

Ennen vuoden maailmanympärimatkaamme päätimme, että haluamme tehdä jossain vaiheessa vapaaehtoistöitä. Liityimme Workaway-sivustolle, jonka kautta voi helposti etsiä erilaisia projekteja ympäri maailman. Workaway perustuu nimestään huolimatta enemmän kulttuurivaihtoon kuin työntekoon. Kuka tahansa voi ilmoittaa projektin sivustolle, joten Workawayn kautta tavoittaa tahoja, joita ei isojen järjestöjen kautta löydä (tämä voi olla sekä hyvä että huono asia). Vapaaehtoisprojekteja on laidasta laitaan, mutta yhteistä kaikille projekteille on, että ”työtä” vastaan tarjotaan majoitus ja/tai ruoka (osa hosteista veloittaa ylläpitomaksun), ja tunteja ei pitäisi kertyä enempää kuin 6 tuntia 5 päivänä viikossa.

Vapaaehtoisturismia (volontourism) usein kritisoidaan, ja koetaan, että länsimaalaisista on kohteessa enemmän haittaa kuin hyötyä. Vapaaehtoismatkailua on viime vuosina ilmiön yleistyttyä tutkittu paljon, ja moni on sitä mieltä, että useimmiten on kyse enemmän matkailijan egon pönkityksestä kuin kestävästä kehityksestä ja oikeasti merkityksellisestä toiminnasta. Rohkeimmat väittävät, että vapaaehtoisturismi on uusi kolonialismin muoto. Toki vapaaehtoistyöhön voi liittyä myös hyväksikäyttötilanteita vastaanottajan taholta, esim. vapaaehtoinen raataa palkkatöihin verrattavissa töissä ilman korvausta. Olen miettinyt näitä teemoja viime vuosina paljon, ja haluan matkustaa mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti. Suhtaudun siis itsekin skeptisesti vapaaehtoistöihin, mutta uskon, että on mahdollista löytää myös merkityksellisiä projekteja, joissa

a)    vapaaehtoisesta on oikeasti hyötyä vastaanottavalle taholle

b)    vapaaehtoinen ei vie mahdollista työpaikkaa paikalliselta

c)    vapaaehtoinen voi tuoda yhteisöön jotain uutta (kykyjä, ideoita)

Päätimme kokeilla Workawayta Mongoliassa, ja hakemuksen sekä viestittelyn jälkeen meidät toivotettiin tervetulleeksi Muruniin, Pohjois-Mongoliaan 800 kilometrin matkan päähän Ulan Batorista. Hostimme Saraa pyörittää majataloa, osallistuu kunnallispolitiikkaan, koordinoi naisasiajärjestöä ja harjoittaa ekologista viljelyä. Oikeastaan hän on Murunissa tietynlainen go-to person, jolta paikalliset hakevat apua oli sitten kyseessä uudet talvikengät tai ideat, miten luoda jotain uutta kierrätysmateriaaleista. Näiden teemojen ympärillä myös meidän projektimme pyöri. Lisäksi autoimme majatalon askareissa, puiden pilkkomisessa (Murunissa oli kylmä!), puutarhassa ja kotitöissä. Askartelimme tölkeistä retkikeittimiä ja muovipulloista roikkuvia istutusastioita. Autoimme myös nettisivuston, sosiaalisen median, valokuvaamisen ja nettimarkkinoinnin kanssa. Majatalon normaalit työntekijät ensin hieman ihmettelivät meitä, mutta jatkoivat kuitenkin toimiaan normaalisti.

Saraa oli erittäin kiireinen koko visiittimme ajan, koska Mongoliassa oli vaalikampanjointi kuumimmillaan. Monella perheellä ei Murunissa ole nettiä, joten ehdokkaana ollut Saraa kiersi joka päivä n. 200 perheen luona kertomassa tavoitteistaan. Mongoliassa on paljon korruptiota, ja asenne poliitikkoihin erittäin huono. Saraa saa siis tehdä paljon työtä sen eteen, että ihmiset luottaisivat häneen ja demokraattiseen puolueeseen. Pääsimme mekin tutustumaan puolueen toimistoon. Vaalien jälkeen sain pettyneeltä Saraalta viestin, että MPRP (Mongolian People’s Revolutionary Party) olisi lahjonut köyhiä äänestäjiä, ja näin voittanut vaalit. En tiedä, mikä oli todellinen tilanne (vaaleista löytyy tietoa lähinnä mongoliaksi), mutta Saraa sanoi kuitenkin oppineensa paljon kampanjasta, ja keksineensä uusia keinoja paikallisten asukkaiden aktivoimiseksi.

Hauskinta vapaaehtoisviikkomme aikana oli englannin treenaaminen muutaman paikallisen kanssa. Saraa infoaa aina kylässä, kun vapaaehtoisia on tulossa, ja halukkaat voivat tulla harjoittelemaan englantia. En kutsuisi tätä kielen opettamiseksi vaan enemmänkin yhdessäoloksi, jonka ideana on aktivoida mongolialaisten passiivista kielitaitoa. ”Oppilaamme” Bonza ja Ure olivat todella symppiksiä, ja tunnit heidän kanssaan vierähtivät todella nopeasti. 33-vuotias Bonza kävi aikanaan vain kolme vuotta koulua, ja on nyt aikuisiällä aloittanut englannin opiskelun itse. Soittelimme yhdessä kitaraa, pelasimme shakkia, kävelimme ympäri karunkaunista kaupunkia, tutustuimme Bonzan ihanaan perheeseen (paikalliseen tapaan neljä sukupolvea saman katon alla) ja haaveilimme yhdessä tulevaisuudesta, jossa kohtaamme Bonzan unelmakaupungissa New Yorkissa. Perjantai-iltana päädyimme laulamaan karaokea, jonne klassisen rockin ystävä Bonza oli houkutellut meitä jo monta päivää. Lauloimme Chrisun kanssa duettona mm. A Whole New World, The Sound of Silence ja Barbie Girl. Hollantilainen ystävämme purki erotuskaansa huutamalla Since You Been Gonen, ja ilta päättyi yhteislauluversioon Linkin Parkin In The Endista.

Meillä oli projektin aikana kaksi vapaapäivää, jolloin suuntasimme Hövsgöl-järvelle nauttimaan luonnosta. Edellisen illan karaoke painoi niskassa, mutta vaelsimme 15 kilometriä yhden Mongolian suosituimpiin turistikohteisiin kuuluvan järven rannoilla. Täydellistä vastapainoa kaupunkiviikolle.

Pohjoinen Mongolia kohteli meitä hyvin, ja Saraa oli myös tyytyväinen vierailuumme. Puhuimme myös mahdollisesta yhteistyöstä jatkossa. Ideana on järjestää Suomeen palattuamme vaatekeräys Murunin lapsille, joista monet kulkevat -40 asteen pakkasessa rikkinäisissä kengissä ja huonoissa vaatteissa. Vaatteiden lisäksi pohjoisessa on pulaa myös hyvälaatuisista ja turvallisista ratsastustarvikkeista. Mongoliassa hevoset ovat elämäntapa, mutta varusteet paikoin erittäin huonolaatuisia. Uskon siis, että tarinamme Saraan kanssa saa vielä jatkoa.

 

OLETKO ITSE OLLUT VAPAAEHTOISTÖISSÄ? MINNE HALUAISIT LÄHTEÄ? USKOTKO, ETTÄ VAPAAEHTOISTURISMISTA ON ENEMMÄN HAITTAA KUIN HYÖTYÄ?

Seuraathan jo reissuamme Facebookissa ja Instagramissa?

 

Lue myös:

Mongolialaista elämänmenoa

Laulavat hiekat, liekehtivät kalliot - kiertomatka Gobin autiomaassa

 

Share

Ladataan...

Vieläkö on villihevosia?

Ja vieläkö jossain mongolialainen, laulaa ja tanssii hampaaton papparainen?

Sulkea sisään jurtan Ellan pakkanen voi.

Vieläkö kurlaa ulkona lemmut noi?

 

Jos keskiyöllä kaakosta kuulet, kun hevoslauma pustalla nelistää.

Sulje silmät ja kylmät pohjoistuulet sinut kuskien jurttaan korttipeliin helistää.

Siellä matami rumimmasta rumin suolateensä saa.

Ja sitten sattui se ihme kaikkein kummin: Sinut avukseen vessaa tyhjäämään haluaa.

Älä pakoon lähde kakan tummaa hurmaa.

Siihen yhtyy koko huutava korealaisjoukko.

Älä matamin hellää pyyntöä surmaa, vaan apuun lähde mukanasi iso paperitukko.

 

***

Täällä hassuttelevat maailmanmatkaajat, moi! Tuli laulettua Mongoliassa Villihevosia-biisiä niin paljon, että keksittiin siihen uudet sanat.

 

Kuvat: Orkhonin laakso ja Semi Gobi Keski-Mongoliassa

 

Lue myös:

Mongolialaista elämänmenoa

Laulavat hiekat, liekehtivät kalliot - kiertomatka Gobin autiomaassa

Share

Pages