Ladataan...

En ole ikinä odottanut vuoden vaihtumista yhtä paljon kuin tasan vuosi sitten. Vuosi 2015 oli täynnä pelkoa, riittämättömyyden tunnetta, huolta, menetystä, hyvästejä ja lopulta surua. Vuoden 2016 toivotus ystävien ympäröimänä Tähtitorninmäellä oli symbolisesti äärimmäisen tärkeä hetki. Päätin selviytyä. Alkukevät meni pimennossa, mutta maaliskuussa huomasin hymyileväni. Samoihin aikoihin varmistui, että todella lähdemme Chrisun kanssa syksyllä maailmanympärimatkalle.

Nyt matkaa on takana neljä kuukautta. Olemme edelleen yhdessä, onnellisina ja terveinä. Olemme matkanneet junalla halki Venäjän, nukkuneet Mongolian erämaassa, ihmetelleet suurkaupunkeja Kiinassa, piipahtaneet Hongkongissa ja Macaossa, ajelleet skootterilla Vietnamissa, tutkineet temppeleitä Kambodžassa ja rentoutuneet Laosissa.

Näin vuoden lopuksi haluamme jakaa kanssanne muutaman hetken reissun päältä.

PARAS BIITSI

Ella: "Lower Cheung Sha –ranta Hongkongissa. Söimme reissumme kalleimman lounaan The Beach Housessa, mutta hintakaan ei haitannut, koska paikka oli vaan niin ihana. Tähän vaikutti tietenkin se, että kyseessä oli koko reissumme ensimmäinen rantapäivä, mutta Kaakkois-Aasian reissailunkin jälkeen nostan tämän ykköseksi."

Chrisu: "Lazy Beach Koh Rong Samloemilla, Kambodžassa. Lazy Beach -majatalon oma ranta oli sanalla sanoen täydellinen. Näkyvyys kirkkaassa vedessä oli 10 metriä, roskia ei ollut ollenkaan ja hyvät snorklausmahdollisuudet 200 metrin mittaisella elpyvällä koralliriutalla. 

PARAS RUOKA

Ella: "Itse retkikeittimellä kokatut pöperöt luonnon helmassa Siperiassa."

Chrisu: "Little Yunnan –ravintolan herkut Pekingissä. "

PARAS MAJOITUS

Ella: "Lily House –talo Phu Quocin saarella Vietnamissa. Viikon hostellielämän jälkeen kaipasimme yksityisyyttä. Vain gekko kämppiksenämme nautimme hiljaisuudesta, ja pidimme Gilmore Girls –maratonin. Pieni talo oli todella tyylikkäästi sisustettu, ja siellä olisi voinut viipyä paljon pidempään." 

Chrisu: "Jatketaan Hongkongista. Hieman kallis Airbnb-kämppä oli täydellinen palautumispaikka saapuessamme saarelle. Caine Roadilla sijaitseva asunto oli parhaiden olutpaikkojen ja ravintoloiden lähellä, mutta ei kuitenkaan kovin ylhäällä Hong Kong Islandin mäkistä rinnettä. Vastapäätä oli vielä sopivasti uusiseelantilainen fish & chips paikka –tuontioluineen."

HUVITTAVIN SÄHLÄYS

Ella: "Chengdussa olimme päättäneet sohvasurffata, ja saavuimme innoissamme hostimme Peterin oven taakse. Oven avasi hämmentynyt belgialainen sohvasurffari, joka sanoi, että hänellä ei ollut tiedossa, että muitakin vieraita olisi tulossa. Pienen mailien selailun jälkeen selvisi, että oltiin laitettu sohvasurffauspyyntöön väärät päivät. Oltiin siis paikalla kuukautta liian aikaisin, great. Häntä koipien välissä painuttiin halpaan 2030-hostelliin, joka onneksi osoittautui tosi mukavaksi ja kodinomaiseksi."

Chrisu: "Mörönissä Mongoliassa vaatteiden pesu ruoanlaittoon tarkoitetussa vadissa. Kalsareiden lilluessa kakkavedessä ei ollut paljon sanomista, kun hostimme Saraa huutaa "ei siinä, ei siinä, se on ruokaa varten!"

POSITIIVISIN YLLÄTYS

Ella: "Meitä ei ole ryöstetty! Oon suhteellisen pelokas ihminen, vaikka sitä ei aina uskoisi, ja stressaan monista asioista. Reissussa täytyy kuitenkin väkisin löysätä nyörejä, koska mikään ei ole meidän hallinnassamme. Olen pystynyt rentoutumaan, mutta toki muistutan aina Chrisua ulkona kävellessä, että esim. kameralaukku ei saa olla kadun puolella. Skootterien selässä kiitävät pitkäkyntiset ovat nopeita puuhissaan."

Chrisu: "Täytyy sanoa näin jälkikäteen, että koko Mongolia. Maasta oli vain jonkinlainen kuva sinne mennessä, mutta kaikki ne kilometrit, gereissä yöpymiset ja lammaslaumat jättivät kokonaisuutena erittäin hyvän ja haikean kuvan Mongolian monipuolisesta sekä helposti saavutettavasta autenttisuudesta."

KÖPPÖSIN KOKEMUS

Tästä olemme täysin samaa mieltä!

”Emei Shan –vuori Sichuanin maakunnassa, Kiinassa. Jumalattomat kiinalaiset turistijoukot, kallis hinta (100€ pelkkiin pääsymaksuihin ja bussilippuihin) sekä monta muuta pientä juttua saivat meidät kihisemään. Kauniit temppelit ja luonto hukkuivat turistilaumojen alle. Mikäli aikaa löytyy 3-4 päivää niin Emei Shania voisi jopa suositella, koska silloin pystyy vaeltamaan pidemmälle ja kauemmas muista turreista. Päiväkohteena ei missään nimessä."

HUIPPUHETKI

Ella: "Hiekkadyyneille kiipeäminen Gobin autiomaassa."

Chrisu: "Hong Kongiin saapuminen. Kontrasti oli niin iso viimeisten Kiina-päivien huonon kelin, Ellan sairastelun ja VPN-ongelmien jälkeen, että Hong Kong Islandin kahvilat, ruokapaikat sekä brittivaikutteet toivat innostuksen valon meidän molempien silmiin. Asiaa tietty auttoivat mahtava kämppä, kavereiden tapaaminen, kielimuurin puute sekä nopea ja palomuuriton netti."

BONUSKYSYMYS CHRISULLE: 

PARAS OLUT: "Aaah! Nyt on paha. Haluaisin ilmaista rakkauteni Hong Kongin Beertopia -olutfestivaaleilla vastaan tulleeseen Siren Craft Breweryn saison-tyyppiseen olueen Amigos Britanicos, mutta makuaisti oli jo suhteellisen turta tuossa vaiheessa iltaa, kun takana oli jo useita happamia oluita. Tyydynkin kehumaan erittäin positiivisesti yllättänyttä Siem Reap Brewpubin Blondea, joka hedelmäisyydellään ei ehkä nouse top 10 -oluisiin, mutta oli iloinen yllätys ja lajinsa ehdotonta kärkikastia!"

Ella: "Toi mies kuvassa on Hongkongissa asuva New York Timesin toimittaja. Olin ihan starstruck."

Muista siis unelmoida, ja älä ikinä luovuta. It will get better. Päätämme vuoden hymyissä suin. Seikkailu jatkuu vuonna 2017. Onnellista uutta vuotta kaikille!

SEURAATHAN MEITÄ MYÖS FACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA BLOGLOVINISSA!

Share

Ladataan...

Syyskuussa saatiin hyviä uutisia. Jättiläispandat eivät ole enää erittäin uhanalaisia. Laji luokitellaan nyt vaarantuneeksi, joten vuosien suojelutyö on tuottanut tulosta. Toki paljon on vielä työtä edessä. Kiinan reissullamme halusimmekin nähdä pandoja, mutta pandojen kannalta mahdollisimman siedettävässä paikassa. Eettinen ja vastuullinen matkailu on meille tärkeää, joten sopivia kohteita ei ollut juurikaan tarjolla. Kiinassa eläinoikeus- ja ympäristöasiat ovat valitettavasti edelleen huonossa jamassa, vaikka esim. bambumetsien istuttaminen (aiemmin tuhottujen metsien tilalle) on kasvattanut pandakantaa. Eläintarhoissa kumpikaan meistä ei ole käynyt vuosikausiin. Lopulta valitsimme vierailukohteeksi tutkimus- ja kasvatuskeskuksen Chengdu Research Base of Giant Panda Breeding Chengdussa, Sichuanin maakunnassa.

Herätyskello soi aivan liian aikaisin Chengdun 2030-hostellissa. Nousimme kuitenkin reippaina ylös, koska tiedossa oli jotain erityistä. Saavuimme pandakeskukseen aamuvarhaisella pandojen vielä nukkuessa. Kävelimme suuressa, vehreässä keskuksessa ympäriinsä saadaksemme käsityksen alueesta. Kun huomasimme, että hoitajat kantoivat aamupalaa aitauksiin, jäimme odottamaan. Hiljalleen pandat kömpivät esiin nakertamaan aamiaiseksi tarjolla olevaa bambua.

Pandat olivat niin ihania ja söpöjä – en kestä! Tuntui oudolta nähdä massiivinen otus tai pandavauveli lähietäisyydeltä. Vaikka keskuksen idea on kasvattaa pandoja mahdollisimman hyvin ja saada ne lisääntymään, olin etukäteen hieman skeptinen koko paikan suhteen. Toki keskuksessa oleminen ei vastaa luonnossa olemista, mutta keskuksessa syntynyt tai asuva panda ei juuri muutenkaan muistuta luonnossa elävää sukulaistaan. Nämä täysihoidossa olevat pandat eivät pärjäisi luonnossa. Vapautettuja pandoja on kuollut, joten nykyään vapautetuille pandoille asennetaan GPS-pannat, jotta niiden selviytymistä voi seurata.

Oletin näkeväni ankeutta, mutta pandat nauttivat olostaan. Syömisestä, riehumisesta ja nukkumisesta. Kuulostaa vähän meidän jokapäiväiseltä agendalta reissussa. Välillä suloisten karvaturrien tekemisiä seuratessa unohtui, että pandat ovat kuitenkin karhuja, siis petoeläimiä.

Meidän ehdottomia suosikkeja puistossa olivat kultapandat. Pienet, punertavat ja ketterät kaverit sinkoilivat ympäriinsä. Koska suurin osa vierailijoista keskittyi mustavalkoisiin sukulaisiin, saimme rauhassa ihailla kultapandoja. Kultapandat hyppivät puusta toiseen, ja onnessaan nakersivat bataattia.

Usein puhutaan virheellisesti pandojen myymisestä ulkomaille, mutta todellisuudessa pandat ovat Kiinan valtion omaisuutta, ja niitä vain lainataan ulkomaille. Itselleni tuli yllätyksenä, että pandojen lainaamisesta käytetyt rahat käytetään suojelutyöhön. Tämä on todella hyvä asia, mutta elinolosuhteet ulkomailla eläintarhassa eivät varmasti ole yhtä hyvät kuin Chengdun tutkimuskeskuksessa. Ajatus pandojen suunnitellusta muutosta Ähtärin eläinpuistoon kammottaa. Chengdun tutkimuskeskus tekee tärkeää työtä, mutta toivottavasti lajin suojelu kehittyy myös sen luontaisilla elinalueilla.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli erittäin positiivinen kokemus. Pidimme erityisesti siitä, että eri-ikäiset pandat pidetään erillään. Pandoja ei myöskään enää onneksi saa pitää sylissä. Toivottavasti myös äänekkäät kiinalaiset turistit oppivat jotain pandoista ja niiden tilanteesta.

 

Vinkkejä vierailulle:

-       Vierailun voi helposti toteuttaa omatoimisesti. Omatoiminen vierailu on huomattavasti halvempi kuin turistikierros. Suurista ryhmistä ja matkaoppaasta lähtee yleensä paljon ääntä, mikä puolestaan stressaa pandoja. Vierailun aikana tulee olla mahdollisimman hiljaa.

-       Saavu paikalle mahdollisimman ajoissa. Me olimme lippuluukulla n. klo 7.30, jolloin ei ollut vielä yhtään jonoa. Saimme liput, ja kävelimme rauhassa kohti aitauksia. Saavuimme paikalle juuri, kun pandat heräilivät ja nauttivat aamupalaansa, tietenkin bambua.

-       Keskuksessa voi liikkua helposti jalan, mutta kävelyä tulee paljon, joten valitse mukavat kengät. Keskuksessa ajaa ympäriinsä golf-auton tyylinen pikkubussi, jota kiinalaiset turistit suosivat. Liikuntarajoitteisille tämä on hyvä palvelu, mutta muuten suosittelen kävelyä.

-       Varaa vierailulle tarpeeksi aikaa. Suurin osa kävijöistä on puistossa n. 4 tuntia, mutta me viihdyimme paikalla pari tuntia pidempään. Jos olet pandafani niin et välttämättä halua lähteä puistosta pois ollenkaan. Puisto on myös yllättävän kaunis, ja siellä on mukava kävellä. Erittäin miellyttävä pakopaikka pois saasteista ja kaupungin vilskeestä.

-       Kannattaa tutustua etukäteen alueen karttaa, ja miettiä missä järjestyksessä kiertää aitauksia.

-       Ole hiljaa aitausten lähettyvillä. Älä ota kuvia salamalla.

 

Miten pandakeskukseen pääsee?

Pandakeskukseen pääsee helposti Chengdun metron heinäkuussa 2016 avatulla kolmoslinjalla (line 3). Metropysäkin nimi on Xiongmao Avenue (Xiongmao tarkoittaa kiinaksi pandaa). Metroaseman opasteita seuraten pääsee bussipysäkille, josta vielä körötellään itse pandakeskukseen.

Pandakeskukseen voi toki saapua myös turistibussilla ja taksilla, mutta uuden metroaseman ansiosta julkisen liikenteen yhteydet ovat niin hyvät, että suosittelemme yllä olevaa yhteyttä. Myös paikallisbussit ajavat suoraan pandakeskukseen, mutta metron ja bussin yhdistelmä on huomattavasti nopeampi. Metroasemien automaatit toimivat englanniksi, ja Xiongmaon asemalla on yleensä myös kielitaitoista henkilökuntaa paikalla. Itse saavuimme asemalle seitsemän jälkeen aamulla, ja herätimme Panda-infon työntekijän torkuiltaan.

Kolmoslinjan metrovaunut ovat myös pandateemaisia. Metallitolppien pinta on hiottu muistuttamaan bambua, ja kädensijat ovat pandan pään muotoisia korvine kaikkineen. Penkkien päässä on myös pandan nassukka.

 

SEURAATHAN REISSUAMME MYÖS FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA!

Share

Ladataan...

Koko syksyn reissatessa mietimme, missä viettää joulua. Olihan tiedossa meidän molempien ensimmäinen joulu ulkomailla ja myös ensimmäinen joulu aivan kahdestaan. Aiemmin ulkomailla asuessa ollaan lennetty kotiin jouluksi, ja Suomessa joulut vietetty jommankumman perheen luona. Meille oli tärkeää löytää jouluksi rauhallinen ja kylämäinen paikka, jossa ottaa iisiä, syödä hyvin ja tallustella luonnossa. Muutaman suosituksen myötä päädyimme Luang Prabangiin, Laosiin.

Luang Prabang on Laosin entinen pääkaupunki, UNESCO:n maailmanperintökohde ja Kaakkois-Aasian matkailijoiden ikisuosikki. Suositukset eivät pettäneet odotuksia, koska löysimme suloisia kahviloita, herkullisen vegebuffetin, vuorimaisemia ja symppiksiä paikallisia. Luang Prabang on todella rento kaupunki, ja näin turistikauden huippunakin matkailijamäärät ovat siedettäviä. Ympäröivällä maaseudulla riittää tutkittavaa, mutta moni tulee kaupunkiin vain chillaamaan.

Joulunakin luontoon piti päästä, joten aattona suuntasimme Mekong-joen toiselle puolelle Chomphetin alueelle. HoboMapsin perusteella seikkailimme pienestä Xieng Manin kylästä jokivartta pitkin kohti viidakkoa ja monia temppeleitä. Keskeltä pusikkoa paljastui kymmeniä buddha-patsaita, joten joulurauhaakin löysimme omalla tavallamme.

Aaton kohokohta oli joulusauna. Kyllä, Laosissa. Perinteinen laosilainen yrttisauna on pieni höyrykoppi, jossa istutaan sarongit päällä. Miehille ja naisille on omat koppinsa, ja tauoilla voi hörppiä yrttiteetä. Vaikka mikään ei voita suomalaista saunaa, olivat löylyt yllättävän hyvät. Kävimme saunassa Lao Red Crossilla, joten saunamaksutkin menivät hyväntekeväisyyteen.

Majatalomme Manichan Guesthousen jouluillalliselle kokoontui sekalainen sakki vieraita. Meksikolaiset sisarukset, yksin reissaava japanilainen, isovanhempien vastuita Australiasta paennut eläkeläispariskunta ja Shanghaissa asuva kanadalainen olivat kaikki mielenkiintoisia tuttavuuksia. Majatalomme isäntä Andy on mahtava hahmo. Koko ajan hirveä höösäys käynnissä, mutta ei tunnu saavan aikaan juuri mitään. Kun kysyin kuinka kauan saunalle kestää kävellä, Andy vastasi näsäviisaasti: ”En tiedä, kuinka nopeasti kävelet.” Hän on myös todella neuroottinen sen suhteen, mistä kupista juodaan teetä ja mistä kahvia. Persoonallisuus on kuitenkin vain plussaa, ja mieluummin olen jouluna kodinomaisessa ympäristössä kuin kliinisessä hotellissa.

Joulupäivä koostui isosta aamiaisesta, haahuilusta, kookospannareista ja Utopia-baarissa hengailusta. Utopia sijaitsee Nam Ou –joen rannalla, ja on jonkinlainen reppureissareiden pyhiinvaelluskohde. Reggae-musan soidessa ja hamppuhupparit päällä säkkituoleissa lojuvien parikymppisten keskellä tunsin itseni yhtäkkiä todella vanhaksi. Pakenimme pian korealaiseen ravintolaan juhlistamaan 4,5 vuoden yhteistä taivaltamme. Ostimme markkinoilta rannenauhat suhteemme virstanpylvään kunniaksi. Ällösöpöä, tiedän. Kun kerroimme Andylle juhlapäivästämme, hän kommentoi: ”Te ette varmaan vielä ole naimisissa. No, näette sitten. Kaikki muuttuu.”

***

PS. Jos joku ihmettelee, että miten ehdimme yhtäkkiä Kiinasta Laosiin, niin kerron teille salaisuuden. Blogi laahaa hieman jäljessä, koska meidän reissutahdilla paikat vaihtuvat ripeään. Kiinan jälkeen olemme käyneet Hongkongissa, Macaossa, Vietnamissa ja Kambodzassa. Juuri saavuimme Laosiin. Kaikesta kyllä kirjoitamme, ja mielellämme otamme toiveita vastaan postausten suhteen. Kiitos, kun olette matkassa mukana <3

SEURAATHAN REISSUAMME MYÖS FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA!

Share

Pages