Ladataan...

Irkutskissa hortoillessa kuultiin Kirovin aukion suunnalta vahvaa laulantaa, ja otettiin suunta ääntä kohti. Hetken kävelyn jälkeen löydettiin lava, jossa harjoiteltiin jotain näytelmää. Oltiin jo jatkamassa matkaa, kun mieletön rock-ääni kajahti ilmoille ja kohta kasakoilta vaikuttavat veijarit jo tanssivat ympäri lavaa. Chrisu taisi kärsiä myötähäpeästä, kun oli livistämässä pois, mutta minä istahdin onnellisena lavan eteen. Biisi toisensa jälkeen muistutti vahvaa rock-musikaalia, ja tanssikohtaukset olivat aivan mielettömiä! Varsinkin äijiltä, jotka ruumiinrakenteeltaan muistuttivat moottoripyöräjengiläisiä ja hevibändin roudareita. Nautittiin ilmaisesta showsta, auringonpaisteesta ja kiireettömyydestä.

Myöhemmin kuulimme, että esitys oli osa Irkutskin juhlavuotta, koska kesäkuussa tuli 355 vuotta kaupungin perustamisesta. Näytelmä oli tarkoitus esittää seuraavana päivänä. Toivon hartaasti, että esitys meni hyvin, koska meidän näkemissä harjoituksissa oli aika paljon sähläystä. Meille se oli ihan hauskaa, mutta en sitten tiedä, mitä mieltä maksavat asiakkaat olivat.

Esitys vain vahvisti mielikuvaani Irkutskista Siperian Turkuna, koska mieleeni tuli heti Turun Keskiaikaiset markkinat. Jokavuotinen tapahtuma oli monelle turkulaiselle teatterinuorelle ensimmäinen paikka päästä esiintymään julkisesti. Mahtava tapa myös tuoda kaupungin historia näkyväksi ja ihmisten joukkoon! Irkutsk onkin Siperian kulttuurin kehto, mikä juontaa juurensa siitä, että monet intellektuellit ja kulttuurivaikuttajat lähetettiin 1800-luvun alussa maanpakoon Siperiaan.

Tapahtuma muistutti myös siitä, että matkustamisessa parasta on se, että eksyy sattumalta oikeisiin paikkoihin ja kohtaa yllättäviä tilanteita. Kun aikataulu on joustava, niin voi jäädä nauttimaan oudosta äijämusikaalista kaupungissa, jossa tarkoitus oli olla vain piipahtaa.

Share

Ladataan...

Krasnojarskia kutsutaan Siperian vihreimmäksi kaupungiksi. Puistoja on useita, ja kaupunki on vuorten ympäröimä. Kaupungissa vallitsee kulturelli ja sivistynyt ilmapiiri. Myös muuan herra Tsehov kutsui aikoinaan Krasnojarskia Siperian kauneimmaksi kaupungiksi. Itsehän köröttelimme Moskovasta suoraan Krasnojarskiin, mutta jo kaksi kuukautta Venäjällä olleen hostellikämppiksemme Stefanin mukaan Krasnojarsk oli yksi viihtyisimmistä kaupungeista matkan varrella. Nappivalinta siis!

Epämääräistä haahuilua, massiivisia neuvostoajan rakennuksia, katutaidetta, pyykinpesua, kameran filtterin metsästystä, kukkuloille kiipeämistä. Niistä olivat päivämme Krasnojarskissa tehty. Onnistuttiin jopa löytämään kaupungin ainoa kasvisravintola, Rada. Tarjoilija tykästyi meihin niin kovasti, että antoi osan tipistä takaisin ja kirjoitti seteliin ”Love xx Rada”. Söpöä! Kahden hengen lounaat kustansivat jälkkäreineen alle viisi euroa.

Matka jatkui Irkutskiin, Siperian Pariisiin. Päästiin ekaa kertaa testaamaan 3. luokkaa (platskaart). Onnistuttiin tietenkin ostamaan liput vaunun surkeimmalta paikalta – likapyykin ja vessan vierestä. Aloittelijan tuuria eli jatkossa osataan varata paikat vaunun keskeltä.

Kun Krasnojarskista tuli mieleen Praha tai Budapest, oli Irkutsk selkeästi venäläisempi. Moni reissaaja jatkaa heti kaupunkiin saavuttuaan Baikal-järvelle, mutta haluttiin nähdä vähän paikallista menoa ennen luontoilua. Irkutskissa on ihania vanhoja puutaloja, kiva jokivarsi ja valtava Kirov-puisto kukka-asetelmineen. Aasiahenkisella keskustorilla (central market) kauppatavara kissanpennuista mausteisiin ja kaikki siltä väliltä vaihtaa omistajaa. Ekan kerran tuli kutkuttava tunne, että lähestymme Aasiaa. Chrisu risti Irkutskin Siperian Bangkokiksi - kaupungiksi, josta kaikki lähtevät muualle. 

Itselleni Irkutskista tuli mieleen kotikaupunkini Turku - ja tietenkin kamala koti-ikävä iski! Puutalojen, torin ja jokirannan lisäksi kaupungeilla on muutakin yhteistä. Kaupungissa on paljon opiskelijoita, se on maakuntansa hallinnollinen keskus, ja siellä oli tuhoisa tulipalo 1800-luvulla. Ehkä juuri kotoisan tunnelman ja Turku-yhteyden takia tykästyin kovasti Irkutskiin, joten siellä kannattaa ehdottomasti pysähtyä ennen tai jälkeen Baikal-järven rantojen tutkailun.

Jos Irkutsk on Siperian Turku, onko Krasnojarsk sitten Siperian Tampere ;)

Share

Ladataan...

Pitkän junamatkan jälkeen mielemme ja kehomme odottivat malttamattomina luontoon pääsyä. Suurin syy Krasnojarskissa pysähtymiseen olikin kaupungin eteläpuolella sijaitseva Stolbyn luonnonpuisto. Tämä Unescon maailmanperintökohde on vapaakiipeilijöiden paratiisi, joka tunnetaan erilaisista kivimuodostelmista, stolbeista. Jokainen kivirykelmistä on mystisesti nimetty esimerkiksi isoisän, isoäidin tai pienen elefantin kiveksi. 

Puistossa on helppo vierailla, koska sinne pääsee kätevästi paikallisbussilla. Bussipysäkiltä matkaa itse puistoon on noin 5 kilometriä loivaa ylämäkeä pitkin. Olimme siis mukavan hikisiä jo ennen puistoon pääsyä. Linnut ja oravat viihdyttivät meitä matkalla. Uskaltauduin kiipeämään muutaman kiven päälle, Chrisu sentään useamman. Vaikka huipulla tuuli ja hieman pelotti, tuntui silti turvalliselta dramaattisten maisemien keskellä. Olen varsinainen luontohörhö. En ole missään yhtä kotonani kuin metsässä. Ihanan viehättävä kohde ensimmäiseksi rauhalliseksi luontopäiväksemme. 

Alueella saa helposti kulutettua päivän. Reittivaihtoehtoja on monta, joten takaisin bussipysäkille voi tulla eri reittiä. Pääsimme ulos metsästä onneksi hyvissä ajoin ennen auringonlaskua, vaikka olimme lähteneet tapamme mukaan liikkeelle suhteellisen myöhään aamulla. 

Vuorelta pääsi onneksi alas kätevästi hiihtohissillä. Alhaalla odotti hämärä teemapuisto Fun Park, joka oli aivan autiona jopa hieman creepy. Kaiken kaikkiaan olimme tosi tyytyväisiä ensimmäiseen luontopäivään. Kävelyä tuli mittariin yhteensä 17 kilometriä, joten menimme illalla hyvällä omallatunnolla mussuttamaan georgialaista juustoleipää. Nam!

Share

Pages