Ladataan...

Rakastan vesiputouksia. Olen nähnyt maailmalla mahtavia vesiputouksia, esimerkiksi Islannissa, mutta varsinaiset tropiikin vesiputoukset ovat jääneet vähemmälle. Vietnamissa tapaamamme havaijilainen tyttö kertoi Luang Prabangin lähellä sijaitsevasta vesiputouksesta, jonka sanoi olevan kaunein koskaan näkemänsä vesiputous. Havaijilaisen suusta tämä on aikamoinen kohteliaisuus.

Vietettiin joulu Luang Prabangissa, ja tuolle vesiputoukselle oli tietenkin päästävä. Kuang Si –nimiset putoukset sijaitsevat 30 kilometriä Luang Prabangista etelään. Skootterilla ajo (ja muutama puhjennut rengas) tuli tutuksi jo Vietnamissa ja Kambodzassa, joten päätettiin vuokrata skootteri ja huristella omaan tahtiin putouksille. Skootterin vuokra on Luang Prabangissa riistohintaista muuhun Kaakkois-Aasiaan verrattuna (n. 20 euroa/päivä, vrt. Phu Quocilla n. 5 euroa/päivä).

Ajomatka oli täydellinen. Aurinko paistoi, tie putouksille on niiden turreleiman takia päällystetty ja mainiossa kunnossa, ja päästiin testaamaan juuri Siem Reapista ostettua GoPro:ta (tiedossa siis myös videoita!). Paikalla saavuttuamme fiilikset hieman laskivat, koska ihmisiä oli paikan päällä todella paljon. Matkalla putouksille pääsee vierailemaan karhujen (sun bear) suojelukeskuksessa.

Kun lopulta näimme itse putouksen ja sen alle muodostuneet altaat, fiilis oli aika uskomaton. Siis onko tää todellista! Koko vesiputous näytti aivan kuin suoraan Photoshop Lightroomin työpöydältä. Turkoosi väri näytti niin editoidulta. Jälleen kerran luonto osasi yllättää.

Suurin osa turisteista pällistelee tätä luonnon ihmettä putousten eteen rakennetulla kävelysillalla tai kylpee alajuoksulla. Kannattaa ehdottomasti kiivetä putouksen päälle, ja tutkailla lähimaastoja. Itse kipuaminen vaatii hieman ketteryyttä, koska polku saattaa olla mutainen ja jotkut osiot ovat jyrkkiä. Mulle kiipeäminen oli helpointa paljain jaloin, koska en ollut varannut vaelluskenkiä mukaan (minä idiootti lähdin retkeilemään varvastossuissa, jes).

Maisemat vesiputouksen päältä ovat uskomattomat. Polkua kannattaa jatkaa viitisen kilometriä lähteelle (ymmärryksemme mukaan vesiputouksen alkupää), joka oli myös uskomattoman kaunis. Matkalla vain muutama ihminen tallusteli vastaan, joten vesiputouksen alla meluavista turistilaumoista ei ollut tietoakaan.

Anna kirjoitti tänään blogissaan siitä, miten hänestä tuli ulkoilmaihminen. Kaupunkien sijaan hän valitsee yhä useammin reissukohteeksi vuoristot ja metsät. Mäkään harvemmin innostun suurkaupungeista, ja olen aina rakastanut luonnossa liikkumista. Lapsena kerrostalomme takana oli pieni metsä, jonne saattoi paeta ikäviä hetkiä. Mökiltä järven rannalta ja suolla samoilusta mulla on vain hyviä kokemuksia. Partiossa pääsin jo natiaisena nukkumaan lumiluolaan, ja tekemään yön yli kestäviä vaelluksia. Luonnossa on aina turvallinen olo – vaikka välillä vaeltaa kallionkielekkeellä ja tietää, että pienikin horjahdus voisi olla tuhoisa. Kirjaimellisesti elää reunalla.

Tällä reissulla ollaan seikkailtu niin aavikoilla kuin jylhissä karst-vuoriston maisemissa. Anna kirjoittaa postauksessaan ihanasti: 

”Mereltä, metsistä, pelloilta ja tuntureilta saa outdoor glow'n. Se on punaiset posket, kirkkaat silmät ja ymmärrys siitä, miten pieni ihminen on ja miten suuri luonto on. Ja siellä ymmärtää, miten me kaikki olemme yhtä ja miten me olemme osa luontoa ja jos luonto kärsii, lopulta ihminenkin kärsii.”

Noita samoja tunteita koin lilluessani kylmässä lähteessä (kyllä, ei todellakaan ollut kyse kuumista lähteistä, vaikka moni turisti niin luulikin) keskellä trooppisesta sademetsää. Tänne mä kiipesin, täällä on hyvä olla.

Meidän oli tarkoitus käydä myös Retrospect Travel –blogin Mariannan suosittelemalla ”unohdetulla” Tad Thong –putouksella, ja majapaikkamme isännän vinkkaamalla Nahm Dong –putouksella, mutta Kuang Si:lta lähtiessämme aurinko alkoi jo laskea. Harmittaako? Ei oikeastaan. Reissufilosofiaamme kuuluu hetkessä eläminen (minkä takia blogikin päivittyy hieman harvemmin), nautiskelu ja Suomesta tutun suorittamisen unohtaminen. Jos jossain paikassa viihtyy, niin kannattaahan siellä viipyä pidempään.

Tällä hetkellä jahtaamme vesiputouksia Uudessa-Seelannissa – täällä on kaikki hyvin.

Mikä luonnon ihme on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?

Lue myös:

Joulu Laosissa

Vihdoinkin luontoon

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI

Share

Ladataan...

Ta Som

Angkorin kuuluisa temppelialue Pohjois-Kambodzassa – rahastusta, historiaa, pyhä paikka, taidetta, arkkitehtuuria vai yksi nähtävyys muiden joukossa? Miten temppelit tulisi kokea? Näitä asioita mietin, ennen kuin suuntasimme Angkorin temppeleitä kiertelemään. Best for last –ajatuksella olimme jättäneet Siem Reapin viimeiseksi kohteeksemme Kambodzassa.

Alkuperäisenä ajatuksena oli tutustua temppelialueeseen polkupyörillä. Kuumuus kuitenkin uuvutti meidät jo ennen temppelialueelle lähtöä, joten neuvottelimme hotellimme kanssa diilin omasta tuktukista ja kuskista pariksi päiväksi. Hotellit tarjoavat valmiita paketteja (Big Circle ja Small Circle), joita voi halutessaan muokata.

Bayon

Etukäteen meitä huoletti eniten muut matkailijat. Osaavatko ihmiset käyttäytyä? Ahdistaako väenpaljous? Pystyykö tunnelmasta nauttimaan? Sovimme kuskimme kanssa, että kierrämme temppelit hieman poikkeavassa järjestyksessä niin emme osu joka paikkaan suurten turistiryhmien kanssa. Suunnitelma onnistui yllättävän hyvin. Esimerkiksi nykyään Tomb Raider –temppelinä tunnettu puiden valtaama Ta Phrom oli aamuvarhaisella rauhallinen ja temppeleistä tunnetuin Angkor Wat iltapäivällä yllättävän hiljainen. Monet viittaavat koko alueeseen virheellisesti Angkor Wat –nimellä, ja toisaalta osa vierailee ainoastaan Angkor Watissa (jolloin kokemus jää hyvin pintapuoliseksi). Meihin teki suurimman vaikutuksen vähemmän tunnetut temppelit, jotka jäävät usein suosituimman varjoon.

 

Angkor Wat

Ta Keo

Angkorin temppeleitä kierrellessä on koko ajan epätodellinen olo. Luonnon keskellä jättimäinen temppelialue elää omaa elämäänsä. Olemme Aasiassa käyneet monissa temppeleissä, mutta emme aiemmin tällaisissa unohdetuissa, hylätyissä, ei enää toiminnassa olevissa. Tunnelma on siis hyvin erilainen kuin esimerkiksi aasialaisen suurkaupungin temppeleissä, joissa ihmiset käyvät työpäivän jälkeen rauhoittumassa. Toki Angkorissakin käy paikallisia palvojia, ja kambodzalaiset pääsevät alueelle ilmaiseksi turistien maksaessa kalliin lipun (meidän paikalla käydessä kolmen päivän lippu maksoi 40 USD, mutta 1.2.2017 hinta nousi 62 USD). Kaverini tiivisti tunnelman aika hyvin: ”Keskellä luontoa vaan pönöttää pyhyys. Odottaen palvojia, turisteja tai jumaluuksia, temppelit heräävät joka aamu auringon siunaukseen ja nukahtavat yön kuuliaisuuteen.”

Ensisijaisesti temppelialue ovat uskonnollinen paikka, jonka moni turisti tuntuu unohtavan. Viime vuosina on kohuttu alueella otetuista alastonkuvista, ja pukeutumisohjeistusta on tiukennettu. Pitihän munkin ottaa kliseisissä elefanttihousuissa pakolliset kuvat ”kävelen hitaasti kohti temppeliä auringonlaskussa” Instagramiin – niin kornilta ja juustoiselta kuin se kuulostaakin. Antakaa anteeksi, mulla sentään oli pitkälahkeiset haaremihousut. Lipuntarkastajat tsekkaavat myös vaatetuksen, mutta silti alueella pyöri useita turreja hieman liian lyhyissä sortseissa tai paljastavissa topeissa.

Pre Rup

Ta Phrom

Parasta Angkorin vierailussa oli taianomainen tunnelma. Ja kyllä, tunnelmaan on mahdollista päästä käsiksi muista turisteista huolimatta. Todella moni turisti vaeltaa temppelin nopeasti läpi muutaman kuvan räpsien siirtyen kohti seuraavaa pyhättöä. Suosittelen valitsemaan omalle kierrokselle maltillisen määrän temppeleitä, ja tutustumaan niihin rauhassa. Miettimään niitä tuhansia ihmisiä, jotka satoja vuosia sitten rakensivat nämä pakahduttavan kauniit temppelit, jotka juuri sinä saat nyt kokea. Kuka tästä on kulkenut, mitä hän on elämältä toivonut ja ajatellut. Vaietut salaisuudet. Vuosien varrella kuullut kuiskaukset. Tutkimaan yksityiskohtia. Istahtamaan kivetykselle. Kuuntelemaan ääniä. Seurailemaan perhosen ja pikkulinnun touhuja. Hymyilemään vastaantulijoille. Lueskelemaan kirjaa. Rauhoittumaan.

Phrea Khan

Srah Srang

Kiireinen sinkoilu ja suorittaminen ovat todella kaukana temppelien alkuperäisestä tarkoituksesta. Olen aika huono sietämään muiden matkailijoiden toilailuja, selfiekeppejä ja suosikkini: salamalla kuvien ottamista keskellä kirkasta päivää. Temppelit ovat onneksi niin suuria, että muita ihmisiä onnistuu helposti pakenemaan. Esimerkiksi valtavassa ja sokkeloisessa Phrea Khanissa kadotin Chrisun monta kertaa, mutta tyytyväisenä jäin istuskelemaan, tuijottelemaan puiden latvoja ja sinistä taivasta. Jokainen kokee temppelit omalla tavalla. Toisiin vetoaa temppelien kauneus, toisiin rakennusten massiisivuus. Oli miten oli – vierailu Angkoriin tekee pieneen ihmiseen lähtemättömän vaikutuksen.

Neak Preah

Oletko käynyt angkorin temppeleissä tai vastaavilla alueilla? Millainen kokemus oli?

 

Lue myös: 

Älä sulje silmiäsi matkalla

 

Kuvat: Vaikka blogissamme harvemmin kuvatekstejä viljellään, on tällä kertaa kuvan tai kuvasarjan alla on mainittu, mistä temppelistä kuvat on otettu. Lisää kuvia temppeleistä tulee Facebook-sivullemme.

Share

Ladataan...

Rakastan Kambodzaa. Se on varmaan käynyt selväksi. Yksi ehdoton kohokohta Kambodzassa oli venematka Battambangista Siem Reapiin.

Sangkae-jokea pitkin matka kestää kuusi tuntia. Kuivan kauden aikaan matka voi kestää paljon kauemminkin. Välillä vene lipui älyttömän pienistä väleistä veden ollessa todella alhaalla. Ajateltiin, että tää on nyt tässä. Eihän tästä pääse. Aasiassa reissatessa on kuitenkin tottunut siihen, että kaikki järjestyy.

Meidän reissufilosofia tiivistyy aika hyvin blogin nimeen. Olemme matkalla kaiken aikaa. Näin ollen onkin tosi mahtavaa, jos myös siirtymiset paikasta toiseen ovat mielenkiintoisia eivätkä tuskallisia ja uuvuttavia.

Venematka maksaa enemmän kuin bussilippu, ja tämän takia venettä käyttävät lähinnä ulkomaalaiset reissaajat. Muutama paikallinenkin oli kyydissä. Eräs nuori tyttö oli menossa Battambangista pienen tyttärensä kanssa käymään kotikylässään. Kylä oli suunnilleen reitin puolivälissä. Keskellä ei mitään yhtäkkiä kymmeniä taloja veden päällä. Oli tosi mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset elävät joen äärellä.

Arki on aika samanlaista missä tahansa päin maailmaa. Likaisia vaatteita, kokkailua, koulua, työtä, perhepäivällisiä, hymyjä, rätisevän television korjausta.

Seuraa reissuamme:

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI / BLOGIPOLKU

Share

Pages