Ladataan...

Rakastan vesiputouksia. Olen nähnyt maailmalla mahtavia vesiputouksia, esimerkiksi Islannissa, mutta varsinaiset tropiikin vesiputoukset ovat jääneet vähemmälle. Vietnamissa tapaamamme havaijilainen tyttö kertoi Luang Prabangin lähellä sijaitsevasta vesiputouksesta, jonka sanoi olevan kaunein koskaan näkemänsä vesiputous. Havaijilaisen suusta tämä on aikamoinen kohteliaisuus.

Vietettiin joulu Luang Prabangissa, ja tuolle vesiputoukselle oli tietenkin päästävä. Kuang Si –nimiset putoukset sijaitsevat 30 kilometriä Luang Prabangista etelään. Skootterilla ajo (ja muutama puhjennut rengas) tuli tutuksi jo Vietnamissa ja Kambodzassa, joten päätettiin vuokrata skootteri ja huristella omaan tahtiin putouksille. Skootterin vuokra on Luang Prabangissa riistohintaista muuhun Kaakkois-Aasiaan verrattuna (n. 20 euroa/päivä, vrt. Phu Quocilla n. 5 euroa/päivä).

Ajomatka oli täydellinen. Aurinko paistoi, tie putouksille on niiden turreleiman takia päällystetty ja mainiossa kunnossa, ja päästiin testaamaan juuri Siem Reapista ostettua GoPro:ta (tiedossa siis myös videoita!). Paikalla saavuttuamme fiilikset hieman laskivat, koska ihmisiä oli paikan päällä todella paljon. Matkalla putouksille pääsee vierailemaan karhujen (sun bear) suojelukeskuksessa.

Kun lopulta näimme itse putouksen ja sen alle muodostuneet altaat, fiilis oli aika uskomaton. Siis onko tää todellista! Koko vesiputous näytti aivan kuin suoraan Photoshop Lightroomin työpöydältä. Turkoosi väri näytti niin editoidulta. Jälleen kerran luonto osasi yllättää.

Suurin osa turisteista pällistelee tätä luonnon ihmettä putousten eteen rakennetulla kävelysillalla tai kylpee alajuoksulla. Kannattaa ehdottomasti kiivetä putouksen päälle, ja tutkailla lähimaastoja. Itse kipuaminen vaatii hieman ketteryyttä, koska polku saattaa olla mutainen ja jotkut osiot ovat jyrkkiä. Mulle kiipeäminen oli helpointa paljain jaloin, koska en ollut varannut vaelluskenkiä mukaan (minä idiootti lähdin retkeilemään varvastossuissa, jes).

Maisemat vesiputouksen päältä ovat uskomattomat. Polkua kannattaa jatkaa viitisen kilometriä lähteelle (ymmärryksemme mukaan vesiputouksen alkupää), joka oli myös uskomattoman kaunis. Matkalla vain muutama ihminen tallusteli vastaan, joten vesiputouksen alla meluavista turistilaumoista ei ollut tietoakaan.

Anna kirjoitti tänään blogissaan siitä, miten hänestä tuli ulkoilmaihminen. Kaupunkien sijaan hän valitsee yhä useammin reissukohteeksi vuoristot ja metsät. Mäkään harvemmin innostun suurkaupungeista, ja olen aina rakastanut luonnossa liikkumista. Lapsena kerrostalomme takana oli pieni metsä, jonne saattoi paeta ikäviä hetkiä. Mökiltä järven rannalta ja suolla samoilusta mulla on vain hyviä kokemuksia. Partiossa pääsin jo natiaisena nukkumaan lumiluolaan, ja tekemään yön yli kestäviä vaelluksia. Luonnossa on aina turvallinen olo – vaikka välillä vaeltaa kallionkielekkeellä ja tietää, että pienikin horjahdus voisi olla tuhoisa. Kirjaimellisesti elää reunalla.

Tällä reissulla ollaan seikkailtu niin aavikoilla kuin jylhissä karst-vuoriston maisemissa. Anna kirjoittaa postauksessaan ihanasti: 

”Mereltä, metsistä, pelloilta ja tuntureilta saa outdoor glow'n. Se on punaiset posket, kirkkaat silmät ja ymmärrys siitä, miten pieni ihminen on ja miten suuri luonto on. Ja siellä ymmärtää, miten me kaikki olemme yhtä ja miten me olemme osa luontoa ja jos luonto kärsii, lopulta ihminenkin kärsii.”

Noita samoja tunteita koin lilluessani kylmässä lähteessä (kyllä, ei todellakaan ollut kyse kuumista lähteistä, vaikka moni turisti niin luulikin) keskellä trooppisesta sademetsää. Tänne mä kiipesin, täällä on hyvä olla.

Meidän oli tarkoitus käydä myös Retrospect Travel –blogin Mariannan suosittelemalla ”unohdetulla” Tad Thong –putouksella, ja majapaikkamme isännän vinkkaamalla Nahm Dong –putouksella, mutta Kuang Si:lta lähtiessämme aurinko alkoi jo laskea. Harmittaako? Ei oikeastaan. Reissufilosofiaamme kuuluu hetkessä eläminen (minkä takia blogikin päivittyy hieman harvemmin), nautiskelu ja Suomesta tutun suorittamisen unohtaminen. Jos jossain paikassa viihtyy, niin kannattaahan siellä viipyä pidempään.

Tällä hetkellä jahtaamme vesiputouksia Uudessa-Seelannissa – täällä on kaikki hyvin.

Mikä luonnon ihme on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?

Lue myös:

Joulu Laosissa

Vihdoinkin luontoon

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI

Ladataan...

Ensimmäiset kaksi kuukautta reissusta matkustimme vain maata pitkin. Junalla, bussilla, pakulla, autolla, hevosella, kamelilla, pyörällä, kävellen. Vaikka rakastamme tätä elämäntyyliä, oli tiedossa, että jossain vaiheessa joudumme lentämään. Meillä oli vain kuukauden viisumi Kiinassa, joten kulkemista nopeuttaaksemme päätimme lentää Chengdusta Guiliniin.

Guilin on noin viiden miljoonan asukkaan kaupunki Guangxissa, eteläisessä Kiinassa. Alue tunnetaan karstivuorista, ja on todella suosittu turistikohde Kiinassa. Kaupunki tuntui toki pieneltä Pekingin, Xi’anin ja Chengdun jälkeen, mutta meidän makuun (tai jonkinlaisen suurkaupunkiuupumuksen takia) se oli edelleen liian iso, joten päätimme yhden yön jälkeen suunnata maaseudulle Xingpingiin.

Saavuimme myöhään illalla, joten aamulla ikkunasta avautuva vuorimaisema sai hymyn huulillemme. Vuoria, puhdasta ilmaa, maaseutua – tätä on kaivattu. Xingpingin keskusta on pieni, joten siihen voi helposti tutustua kävellen. Joka kolmas päivä lähialueen viljelijät saapuvat Xingpingiin markkinoille, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Onnistuin tietenkin saamaan lentokoneesta jonkun pöpön, mutta vuorille oli pakko päästä vaeltelemaan, joten inkivääriä markkinoilta mukaan ja menoksi.

Alueella on paljon erilaisia kävelyreittejä. Suosituin on kävely jokirantaa pitkin näköalapaikalle, missä odottaa 20 yuanin setelissä oleva maisema. Kiinalaiset päiväretkeläiset hurauttavat paikalle golfkärryllä, mutta joenrannan reitti on päällystetty kivetyksellä, joten kävely on helppo eikä vaadi erityistä kuntoa. Kävelyä kannattaa jatkaa jokivartta pitkin Nine Horses –kukkulalle. Nimensä kukkula on saanut siitä, että maisema muistuttaa yhdeksää hevosen päätä. Itse en kyllä ihan saanut tuota kuvaa piirtymään verkkokalvolleni, mutta maisema oli toki vaikuttava.

Auringonlaskua kannattaa kiivetä katsomaan Laozhai-vuoren huipulle. Reitti lähtee pienen lauttasataman vasemmalta puolelta, ja puiset opasteet ohjaavat perille. Tunnin hikinen nousu palkitaan upealla näköalalla. Alas selvittyä voi nautiskella This Old Place –hostellin kiviuunipizzoja, jos kaipaa vaihtelua kiinalaiseen ruokaan.

Paras päivävaellus oli reitti Xingpingista Tengjiao-nunnaluostariin, Shawanin kylään ja Fishing Villagen kautta takaisin Xingpingiin. Koko reittiin menee kuutisen tuntia. Reitti kulkee vuorten välistä vehreässä laaksossa läpi pikkukylien. Nunnaluostarin yhteydessä on luolassa oleva temppeli, joka oli todella vaikuttava. Matka Shawaniin jatkuu vuorenrinnettä pitkin mandariiniviljelmien reunoilla. Samaa reittiä voi mennä myös takaisin, mutta me päätimme yrittää ylittää Li-joen, ja kävellä joen toista puolta takaisin Xingpingiin. Mitään virallista lauttaa Shawanista ei mene eikä rannassa ollut esimerkiksi paikallisia kalastajia, joten idiootteina huidoimme, ja yritimme saada ohi lipuvien turistiveneiden huomion. Risteilyt Li-joella Guilinista Yangshuoon ovat suosittuja, kuten myös jokea ylös alas seilaus bambulautalla. Koska omatoiminen patikointi ei ole yhtä suosittua, kesti todella kauan ennen kuin joku suostui viemään meidät kapean joen yli. Samasta syystä tää oli varmasti kallein lauttamatka ikinä: 50 metrin matkasta jouduttiin pulittamaan 40 yuania.

Fishing Village –nimellä kulkeva pikkukylä nousi turistien tietoisuuteen, kun Bill Clinton vieraili siellä vuonna 1998. Clinton oli esittänyt toivomuksen nähdä ”aitoa Kiinaa”, ja hänet oli tuotu tähän kalastajakylään. Itse kylä olikin söpö, mutta kävely takaisin Xingpingiin vieläkin upeampi.

Xingping on illalla hyvin hiljainen, joten yöelämää etsivän kannattaa mieluummin majoittua läheisessä Yangshuossa. Meille hiljaiset illat (rakennustyömaata lukuun ottamatta) kelpasivat. Auringonlaskun jälkeen päiväretkeläiset suuntaavat muualle, joten ystävälliset paikalliset ryömivät koloistaan. Joka nurkalla tuntui olevan käynnissä mammojen korttipeli.

 

Käytännön vinkkejä:

- Helpoin tapa matkustaa Guilinista Xingpingiin on junalla. Matka kestää 28-52 minuuttia riippuen lähtöasemasta Guilinissa. Juna-aseman nimi on hämäävästi Yangshuo, mutta sijaitsee oikeasti Xingpingissa. Nimi juontaa juurensa siitä, että lähellä sijaitseva Yangshuo on huomattavasti Xingpingiä suositumpi, todellinen turistirysä. Luotijunat ympäri Kiinaa pysähtyvät Yangshuon asemalla. Kun tulee asemalta ulos, edessä on pikkubusseja ja takseja sekä Xingpingiin että Yangshuon kaupunkiin. Paikalla on englanninkielistä henkilökuntaa ohjaamassa, joten oikean kyydin valinta on helppoa. Pikkubussi Xingpingiin maksaa 5 yuania, ja matka kestää n. 15 minuuttia.

- Yangshuosta Xingpingiin ja toisin päin pääsee helposti bussilla. Meidän reittimme oli Guilin-Xingping-Yangshuo, mutta reittiä Guilin-Yangshuo-Xingping käyttäville emme suosittele junaa vaan bussia. Eli bussilla Guilinista Yangshuon kaupunkiin, ja sitten toisella bussilla Xingpingiin.

- Xingpingissä on myös junalippujen myyntikoju. Lippuja voi ostaa mihin tahansa junaan Kiinassa. Meidän reissu jatkui Hongkongia kohti, joten ostimme junaliput Guilinista Shenzheniin.

- Kävelyreitit eivät ole kovin selkeitä, mutta neuvoa voi kysyä paikallisilta ja osa poluista näkyy maps.me –karttasovelluksessa.

- This Old Place –hostelli on todella kätevä majapaikka sijaintinsa ja osaavan henkilökuntansa puolesta. Emme olleet suunnitelleet juuri mitään aktiviteetteja etukäteen, mutta henkilökunnalta saa paljon hyviä ideoita. Hostellissa majoittuu kaikenlaisia matkailijoita reppureissaajista perheisiin ja eläkeläisiin. Huoneita on eritasoisia, mutta suosittelemme toki huonetta mahtavalla vuorinäköalalla.

 

SEURAATHAN REISSUAMME MYÖS FACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA BLOGLOVINISSA!

Ladataan...

Pekingin viikon ehdoton kohokohta oli retki Kiinan muurille. Ensimmäiset askeleet muurilla tuntuivat uskomattomilta ja epätodellisilta. Mä seison Kiinan muurilla! Sillä, josta olen koko pienen ikäni ajan kuullut, ja massiivisuutta ihmetellyt. Maisemat saivat pään pyörälle, ja hymy nousi kasvoille tuulessa.

Suurin osa turisteista käy Kiinan muurilla muutaman tunnin järjestetyllä retkellä, mutta muurille voi suunnata myös omatoimisesti. Erityistä taitoa tai seikkailunhalua tämä ei vaadi, koska osuuksia löytyy kaikenkuntoisille, ja lähelle muuria pääsee julkisilla kulkuneuvoilla. Moni turisti kiipeää muurille, ottaa muutaman kuvan ja suuntaa takaisin kaupunkiin. Me halusimme tapamme mukaan paeta massoja ja vaeltaa muurilla, emme vain käväistä siellä.

Ruuhkaisin paikka kokea Kiinan muuri on Badaling, jota halusimme välttää kuin ruttoa. Muita suosittuja paikkoja ovat mm. Mutianyu ja Jingshangling. Pekingin hostellillamme sattui olemaan ”sisarhostelli” lähellä muuria, Gubeikoun kylässä. Päätimme majoittua sinne pariksi yöksi, ja tehdä yhden pidemmän päivävaelluksen muurilla.

Onnellisina jätimme Pekingin saasteet taaksemme, ja suuntasimme vuoristoon. Great Wall Box Housessa meidät vastaanotti sympaattinen Jim ja hänen suloiset kissansa. Talo tarjosi ensimmäisen illan päivällisen – kasan dumplingseja eli kiinalaisia nyyttejä. Great Wall Box House tarjoilee vain kasvisruokaa, mutta erittäin maistuvaa sellaista, ja vaihtoehtoja on useampia. Kaunis hostelli muistuttaa enemmänkin hotellia. Yksityiset huoneet eivät ole halvimmasta päästä, mutta makuusalipaikat sopivat myös budjettimatkaajan kukkarolle.

Gubeikousta lähtee monia eri muurinpätkiä, joten vaihtoehtoja on paljon. Jimin vinkkien perusteella päätimme seuraavana aamuna mennä taksilla Jingshanglingin itäportille, ja kävellä sieltä kohti Gubeikouta. Näin meidän ei tarvinnut murehtia saammeko Jingshanglingista paluukyytiä takaisin hostellille. Suurin osa jo muutenkin pienestä määrästä vaeltajia kulkee reitin toisinpäin, joten Jim lupaili, että muurilla ei pitäisi olla ruuhkaa.

Aamun ensimmäiset tunnit saimmekin olla aivan rauhassa. Jingshanglingin osuus on täysin entisöity. Se sisältää paljon nousuja ja laskuja, joten reidet olivat aika nopeasti hapoilla. Maisemia ihaillessa se ei kuitenkaan haitannut. Pääsisäänkäynnin eli läntisen portin kohdalla muurille pääsee köysiradalla (cable car) jyrkkien portaiden kiipeämisen sijaan, mikä tuo valitettavasti mukanaan suuria turrelaumoja. Meille kävi erityisen huono tuuri, koska muurille saapui samaan aikaan luokkaretkellä ollut koululaisryhmä. Koska kävelimme muuria ”väärään suuntaan” niin päällemme vyöryi 500 sinisiin verkkareihin pukeutunutta ipanaa, jotka ristimme siniseksi armeijaksi. Ryhmän ohittaminen kesti oman aikansa, ja välillä ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Loppujen lopuksi kokemus oli oikeastaan aika huvittava ja hauska. Olisi vaan pitänyt olla action camera päähän köytettynä, kun sukelsimme lapsilauman läpi.

Koululaisista eroon päästyämme saimme olla loppupäivän omissa oloissamme. Jingshanglingin jälkeen muuri muuttuu ”villimmäksi” eikä suurinta osaa pätkästä Gubeikouta kohti ole restauroitu ollenkaan. Ruoho kasvaa siellä täällä, ja tiiliä puuttuu, mutta itse pidin tästä rempallaan olevasta alueesta enemmän kuin turisteja varten silotellusta pätkästä.

Matkalla ei voi eksyä, koska muuri jatkuu luonnollisesti vain yhteen suuntaan. Vastaan tuli maanviljelijöitä ja hedelmämyyjiä, hylättyjä taloja, peltoa ja metsää. Vartiotorneissa oli hyvä pysähtyä syömään eväitä. Vaelsimme Chrisun kanssa hiljaa välillä toisiimme vilkaisten ja hymyillen. Luonnon kauneutta ei tarvinnut ääneen päivitellä vaan nautimme hiljaisuudesta ja hellästä tuulenvireestä. Lyhyilläkin vaelluksilla on mahdollista kokea olevansa yhtä luonnon kanssa. Välillä pysähdyin miettimään sitä työmäärää, joka muurin rakentamiseen on vaadittu. Syviä henkäyksiä kuultiin matkan varrella paljon.

 

Miten päästä Kiinan muurille omatoimisesti?

Tässä vinkit, joiden avulla voit kokea saman kuin me onnelliset.

- Bussit kohti Gubeikouta lähtevät Dongzhimenin bussiasemalta, jonne pääsee kätevästi metrolla. Seuraa aseman opasteita bussille 980 määräpaikkana Miyun. Köröttele Miyunissa päätepysäkille asti. Vaihda bussiin 25 (menee kerran tunnissa ja viimeinen bussi lähtee n. klo 16.30) tai taksiin. Taksi on toki nopeampi, mutta huomattavasti kalliimpi. Bussi 25 maksaa 1 RMB, taksi 140 RMB. Jos hinta ei ole ongelma tai matkustat ryhmässä, niin suosittelemme taksia. Takaisin Gubeikousta Miyuniin taksin voi saada huomattavasti halvemmalla, koska yleensä kuskit vain vievät turistit muurille ja ajavat tyhjänä takaisin. Odottaessamme bussia meille tarjottiin paluukyytiä Miyuniin hintaan 40 RMB. Päädyimme kuitenkin bussiin.

- Kannattaa ladata matkakorttiin arvoa, koska sen avulla matkustaminen on helpompaa ja halvempaa. Kortti näytetään sekä bussiin noustessa että poistuttaessa. Gubeikou kuuluu vielä Pekingin provinssiin eli samalla matkakortilla voi matkustaa niin suurkaupungin metrossa kuin pikkukylien busseissakin.

- Kannattaa nostaa rahaa Dongzhimenilta, koska ainakaan me emme nähneet pankkiautomaatteja Gubeikoussa. Myös eväät kannattaa ostaa kaupungista, koska Gubeikoun pienissä kyläkaupoissa ei ole juurikaan länsimaisen vaeltajan makuun sopivaa snackia. Oreot pelastivat meidät jälleen kerran! Kannattaa syödä ennen bussiasemalle saapumista, mutta myös viereisen Raffles-kauppakeskuksen pohjakerroksesta löytyy paljon ruokapaikkoja, joskin hieman hintavia. Valinnanvaraa on kuitenkin paljon, ja rinkka selässä mahtuu kulkemaan. Kun nautimme lounasta food courtissa, Robinin Frontside Ollie pärähti soimaan – selkeällä suomen kielellä. Erittäin hämmentävä kokemus.

- Great Wall Box House tarjoaa mahtavan kotipesän muurireissuille! Reittivaihtoehtoja on monia, ja henkilökunta auttaa mielellään. Heiltä saat myös vinkkejä, jos haluat telttailla muurilla. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme ehdottomasti käyneet muillakin muurin osuuksilla Gubeikousta käsin.

- Toteuttamamme reitti: taksi Jingshanglingin itäportille, ja sieltä n. 6,5 tunnin vaellus (n. 15 km) takaisin Gubeikoun kylään. Osa reitistä kulkee armeijan alueella, jonka kohdalla pitää kiivetä muurilta alas, ja kiertää läheisen kylän kautta. Muurille takaisin kiivetään, kun piikkilanka-aita muurin yllä loppuu. Muuria seuraillen pääsee helposti takaisin kylälle – juuri sopivasti päivällisaikaan.

 

Muistathan seurata reissuamme Instagramissa ja Facebookissa!

Pages