Ladataan...

Ta Som

Angkorin kuuluisa temppelialue Pohjois-Kambodzassa – rahastusta, historiaa, pyhä paikka, taidetta, arkkitehtuuria vai yksi nähtävyys muiden joukossa? Miten temppelit tulisi kokea? Näitä asioita mietin, ennen kuin suuntasimme Angkorin temppeleitä kiertelemään. Best for last –ajatuksella olimme jättäneet Siem Reapin viimeiseksi kohteeksemme Kambodzassa.

Alkuperäisenä ajatuksena oli tutustua temppelialueeseen polkupyörillä. Kuumuus kuitenkin uuvutti meidät jo ennen temppelialueelle lähtöä, joten neuvottelimme hotellimme kanssa diilin omasta tuktukista ja kuskista pariksi päiväksi. Hotellit tarjoavat valmiita paketteja (Big Circle ja Small Circle), joita voi halutessaan muokata.

Bayon

Etukäteen meitä huoletti eniten muut matkailijat. Osaavatko ihmiset käyttäytyä? Ahdistaako väenpaljous? Pystyykö tunnelmasta nauttimaan? Sovimme kuskimme kanssa, että kierrämme temppelit hieman poikkeavassa järjestyksessä niin emme osu joka paikkaan suurten turistiryhmien kanssa. Suunnitelma onnistui yllättävän hyvin. Esimerkiksi nykyään Tomb Raider –temppelinä tunnettu puiden valtaama Ta Phrom oli aamuvarhaisella rauhallinen ja temppeleistä tunnetuin Angkor Wat iltapäivällä yllättävän hiljainen. Monet viittaavat koko alueeseen virheellisesti Angkor Wat –nimellä, ja toisaalta osa vierailee ainoastaan Angkor Watissa (jolloin kokemus jää hyvin pintapuoliseksi). Meihin teki suurimman vaikutuksen vähemmän tunnetut temppelit, jotka jäävät usein suosituimman varjoon.

 

Angkor Wat

Ta Keo

Angkorin temppeleitä kierrellessä on koko ajan epätodellinen olo. Luonnon keskellä jättimäinen temppelialue elää omaa elämäänsä. Olemme Aasiassa käyneet monissa temppeleissä, mutta emme aiemmin tällaisissa unohdetuissa, hylätyissä, ei enää toiminnassa olevissa. Tunnelma on siis hyvin erilainen kuin esimerkiksi aasialaisen suurkaupungin temppeleissä, joissa ihmiset käyvät työpäivän jälkeen rauhoittumassa. Toki Angkorissakin käy paikallisia palvojia, ja kambodzalaiset pääsevät alueelle ilmaiseksi turistien maksaessa kalliin lipun (meidän paikalla käydessä kolmen päivän lippu maksoi 40 USD, mutta 1.2.2017 hinta nousi 62 USD). Kaverini tiivisti tunnelman aika hyvin: ”Keskellä luontoa vaan pönöttää pyhyys. Odottaen palvojia, turisteja tai jumaluuksia, temppelit heräävät joka aamu auringon siunaukseen ja nukahtavat yön kuuliaisuuteen.”

Ensisijaisesti temppelialue ovat uskonnollinen paikka, jonka moni turisti tuntuu unohtavan. Viime vuosina on kohuttu alueella otetuista alastonkuvista, ja pukeutumisohjeistusta on tiukennettu. Pitihän munkin ottaa kliseisissä elefanttihousuissa pakolliset kuvat ”kävelen hitaasti kohti temppeliä auringonlaskussa” Instagramiin – niin kornilta ja juustoiselta kuin se kuulostaakin. Antakaa anteeksi, mulla sentään oli pitkälahkeiset haaremihousut. Lipuntarkastajat tsekkaavat myös vaatetuksen, mutta silti alueella pyöri useita turreja hieman liian lyhyissä sortseissa tai paljastavissa topeissa.

Pre Rup

Ta Phrom

Parasta Angkorin vierailussa oli taianomainen tunnelma. Ja kyllä, tunnelmaan on mahdollista päästä käsiksi muista turisteista huolimatta. Todella moni turisti vaeltaa temppelin nopeasti läpi muutaman kuvan räpsien siirtyen kohti seuraavaa pyhättöä. Suosittelen valitsemaan omalle kierrokselle maltillisen määrän temppeleitä, ja tutustumaan niihin rauhassa. Miettimään niitä tuhansia ihmisiä, jotka satoja vuosia sitten rakensivat nämä pakahduttavan kauniit temppelit, jotka juuri sinä saat nyt kokea. Kuka tästä on kulkenut, mitä hän on elämältä toivonut ja ajatellut. Vaietut salaisuudet. Vuosien varrella kuullut kuiskaukset. Tutkimaan yksityiskohtia. Istahtamaan kivetykselle. Kuuntelemaan ääniä. Seurailemaan perhosen ja pikkulinnun touhuja. Hymyilemään vastaantulijoille. Lueskelemaan kirjaa. Rauhoittumaan.

Phrea Khan

Srah Srang

Kiireinen sinkoilu ja suorittaminen ovat todella kaukana temppelien alkuperäisestä tarkoituksesta. Olen aika huono sietämään muiden matkailijoiden toilailuja, selfiekeppejä ja suosikkini: salamalla kuvien ottamista keskellä kirkasta päivää. Temppelit ovat onneksi niin suuria, että muita ihmisiä onnistuu helposti pakenemaan. Esimerkiksi valtavassa ja sokkeloisessa Phrea Khanissa kadotin Chrisun monta kertaa, mutta tyytyväisenä jäin istuskelemaan, tuijottelemaan puiden latvoja ja sinistä taivasta. Jokainen kokee temppelit omalla tavalla. Toisiin vetoaa temppelien kauneus, toisiin rakennusten massiisivuus. Oli miten oli – vierailu Angkoriin tekee pieneen ihmiseen lähtemättömän vaikutuksen.

Neak Preah

Oletko käynyt angkorin temppeleissä tai vastaavilla alueilla? Millainen kokemus oli?

 

Lue myös: 

Älä sulje silmiäsi matkalla

 

Kuvat: Vaikka blogissamme harvemmin kuvatekstejä viljellään, on tällä kertaa kuvan tai kuvasarjan alla on mainittu, mistä temppelistä kuvat on otettu. Lisää kuvia temppeleistä tulee Facebook-sivullemme.

Share

Ladataan...

Rakastan Kambodzaa. Se on varmaan käynyt selväksi. Yksi ehdoton kohokohta Kambodzassa oli venematka Battambangista Siem Reapiin.

Sangkae-jokea pitkin matka kestää kuusi tuntia. Kuivan kauden aikaan matka voi kestää paljon kauemminkin. Välillä vene lipui älyttömän pienistä väleistä veden ollessa todella alhaalla. Ajateltiin, että tää on nyt tässä. Eihän tästä pääse. Aasiassa reissatessa on kuitenkin tottunut siihen, että kaikki järjestyy.

Meidän reissufilosofia tiivistyy aika hyvin blogin nimeen. Olemme matkalla kaiken aikaa. Näin ollen onkin tosi mahtavaa, jos myös siirtymiset paikasta toiseen ovat mielenkiintoisia eivätkä tuskallisia ja uuvuttavia.

Venematka maksaa enemmän kuin bussilippu, ja tämän takia venettä käyttävät lähinnä ulkomaalaiset reissaajat. Muutama paikallinenkin oli kyydissä. Eräs nuori tyttö oli menossa Battambangista pienen tyttärensä kanssa käymään kotikylässään. Kylä oli suunnilleen reitin puolivälissä. Keskellä ei mitään yhtäkkiä kymmeniä taloja veden päällä. Oli tosi mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset elävät joen äärellä.

Arki on aika samanlaista missä tahansa päin maailmaa. Likaisia vaatteita, kokkailua, koulua, työtä, perhepäivällisiä, hymyjä, rätisevän television korjausta.

Seuraa reissuamme:

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI / BLOGIPOLKU

Share

Ladataan...

Battambangin juna-asemalla Kambodžassa aika on pysähtynyt. Vuonna 2009 sulkeutuneen aseman kello on aina 8.02. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen postaus, jossa kerrotaan myös kaupungissa ajan pysähtyneen. Toki kaupungissa on Kambodžan hienointa kolonialismin aikaista arkkitehtuuria ja rauhallinen tunnelma verrattuna Phnom Penhiin tai Siem Reapiin, mutta Battambang suuntaa katseensa vahvasti tulevaan. Usein kehittyvissä maissa matkaillessaan ihmiset puhuvat aikamatkasta menneeseen ja etsivät autenttisuutta. Itsekin olen tähän sortunut, mutta sellaisessa puhetavassa mennään vahvasti metsään. Aito Kambodža on yhtä lailla Angkorin temppelit kuin Sihanoukvillen rantabaarit. Maan historia on vaikuttanut molempiin. Battambangissa 2000-luku näyttää tältä. Se on aitoa elämää, ei turisteja varten rakennettu esitys viipyilevästä pikkukaupungin tunnelmasta.  

Aitouden sijaan korostaisinkin enemmän itselle tärkeiden asioiden toteuttamista reissussa ja oman matkustustyylin löytämistä. Kuten monessa muussakin asiassa tässä auttaa itsetutkiskelu, ei itsensä vertaaminen muihin. Se, mikä on merkityksellistä sinulle, voi olla tyhjänpäiväistä jollekin toiselle.

Battambangissa tiivistyi kaikki ne asiat, joihin rakastuin Kambodžassa: ystävälliset ihmiset, kulttuuri, taide, ruoka, vehreä luonto, historia ja vanhat rakennukset. Battambang on Kambodžan toiseksi suurin kaupunki, joka elää ja hengittää vahvasti taidetta ja kulttuuria. Toisaalta alue tunnetaan riisinviljelystä. 250 000 asukkaan kaupunki on helposti lähestyttävä ja tarpeeksi pieni, jotta siihen pystyy tutustumaan muutaman päivän vierailulla. Battambang on monella tapaa samanhenkinen kuin ihana Kampot, mutta Battambangissa vierailee huomattavasti vähemmän matkailijoita kuin rannikon Kampotissa. Jos pidit Kampotista, niin pidät myös Battambangista.

Battambangissa on paljon taideopiskelijoita, ja siellä onkin todella leppoisa tunnelma. Ihania kahviloita ja ravintoloita on joka nurkalla. Suosikkejamme ovat muun muassa diginomadien toimistokseen valtaama Kinyei Cafe ja kansainvälisen tason ravintola Jaan Bai (missä Chrisu söi tähänastisen reissumme parhaan pad thain, ja voin kertoa, että niitä on vedetty paljon). Mikä parasta monien kahviloiden tuotot menevät hyväntekeväisyyteen (esim. sympaattinen HOC Cafe, jonka aamiaisbuffetia voimme lämpimästi suositella). Paikalliset ovat ehkä hieman varautuneempia kuin muualla maassa, mutta suomalaiselle se sopii hyvin.

Majapaikkamme Blue Guesthouse on keskustan edullisimpia majapaikkoja. Suurin osa majataloista sijaitsee maaseudulla keskustan ulkopuolella. Alueeseen voi tutustua polkupyörällä, skootterilla tai tuktuk-retkillä. Battambangin tunnetuimmat nähtävyydet ovat bamboo train ja lepakkoluolat, mutta me keskityime lähinnä chillailuun keskustassa. Jokivarressa on tyylikästä arkkitehtuuria, ja ihana Street 2.5 hurmaa gallerioillaan.

Urbaania löytöretkeilyä (urban exploration) rakastavina meidän oli pakko käydä rautatieasemalla ja hylätyllä ratapihalla. Rautatieasemalle ei päässyt sisään, mutta viereisessä hallissa riitti tutkittavaa. Vanha ruostunut junavaunu osoittautui paikallisten lasten suosimaksi leikkipaikaksi. Saimme siis muutaman uuden kaverin.

Parhaimpia kokemuksia Battambangissa olivat ehdottomasti vierailu Phare-sirkuksessa ja puolen päivän melontaretki pitkin Sangkea-jokea. Kambodžassa tanssilla, musiikilla ja teatterilla on pitkät perinteet. Kulttuuriperinteet ovat ehkä rikkaimpia koko Kaakkois-Aasian alueella. Siksi onkin järkyttävää, miten punakhmerien hallinnon aikana noin 90 % Kambodžan taiteilijoista, kirjailijoista, muusikoista, kulttuurityöläisistä ja sivistyneistöstä surmattiin. Tämä ei ollut sattumaa vaan edellä mainittuja ryhmiä eliminoitiin järjestelmällisesti. Koska kulttuuriperintö siirtyi eteenpäin suullisesti, suurin osa Kambodžan kulttuuriperinnöstä kirjaimellisesti kuoli Pol Potin hallinnon aikana. Meille olikin tärkeää, että haluamme käydä mahdollisimman monessa kulttuurikohteessa, ja osaltamme tukea kambodžalaisen kulttuurin jälleenrakennusta.

Phare Ponleu Selpak taidekasvatukseen keskittynyt kansalaisjärjestö, joka pyörittää myös sirkuskoulua Battambangissa. Esitykset ovat yhdistelmä sirkusta, teatteria, tanssia ja live-musiikkia. Temppuilun sijaan esityksissä keskitytään vahvaan tarinankerrontaan, ja jokaisella esityksellä on oma teemansa, joka jotenkin liittyy kambodžalaiseen kansanperinteeseen. Sirkuksen keinoin käsitellään esimerkiksi sotaa, syrjintää ja köyhyyttä. Me näimme esityksen Chills, joka kertoi ihmisten ja haamujen kohtaamisesta, ja oli näin ollen mielenkiintoinen katsaus kambodžalaiseen käsitykseen yliluonnollisesta ja taikauskosta. Esitys oli aivan mieletön. Se sai meidät niin nauramaan kuin itkemäänkin (okei, Chrisu ei tainnut itkeä). Kosketti juuri niin kuin kulttuurielämyksen kuuluukin.

Elämään Sangkea-joen varrella tutustuimme Green Orange Kayaksilta vuokrattujen kajakkien avulla. Green Orange Kayaks on osa FEDA-kansalaisjärjestöä, joka tekee töitä useassa kylässä Kambodžan maaseudulla. Tarkoituksena on elävöittää kyläyhteisöjä ja tarjota työmahdollisuuksia. Näin ollen maksoimme mielellämme 24 dollarin kajakkivuokran. Joki ei ole kaunein mahdollinen, mutta muutaman tunnin rauhallisen melonnan aikana näkee paikallista elämänmenoa. Ihanaa, kun voi yhdistää kulttuurin ja liikunnan – tätä lisää.

Kiinnostaako Kambodža? Oletko käynyt Battambangissa? Kuulostaako paikalta, jossa viihtyisit?

 

Aiemmat postaukset Kambodžasta:

Phnom Penh - älä sulje silmiäsi matkalla

Kambodzan parhaat saaret

Bokor Hill Station - hylätty palatsi Kampotissa

Kampot - pikkukaupungin vetovoimaa selvittämässä

Share

Pages