Ladataan...

Moni matkaaja lähtee Pekingin sumuista kohti raikkaampaa rannikkoa ja Shanghaita. Osa taas lentää etelämmäksi kelin tai ajan puutteen vuoksi. Kuten moni muukin, suuntasimme Pekingistä kohti Kiinan entistä pääkaupunkia Xi’ania. Matkalla on kuitenkin yksi pysähtymisen arvoinen kohde, muinainen kaupunki Pingyao.

UNESCOn maailmanperintökohteisiin lukeutuvaan Pingyaon kaupunkiin on helppo saapua Pekingistä luotijunalla. Matka kestää 4 tuntia, ja perillä odottaa vuonna 2014 avattu, mutta edelleen uutuuttaan kiiltävä, moderni juna-asema. Uusi juna-asema (Pingyao Ancient City) sijaitsee kaupungin ulkopuolella, mutta majatalomme Pingyao 1 Home järjesti ilmaisen kuljetuksen muurien sisään muinaiseen kaupunkiin.

Pingyaon vanhaa kaupunkia kiertää noin 6 kilometrin pituinen muuri. Muurien sisällä olevat Ming- ja Qing-dynastian aikaiset rakennukset vetävät puoleensa matkailijoita. Viehättävät, autottomat kujat hurmaavat, ja vanhoista rakennuksista pidetään hyvää huolta. Toki meihin taisi tehdä suurimman vaikutuksen vähän ränsistyneemmät rakennukset.

50 000 muurien sisällä edelleen asuvaa ihmistä saavat suurimman osan elannostaan turistitoiminnasta. 99 % turreista on kiinalaisia, ja heitä saapuu bussilasteittain joka päivä. Krääsämyyjiä on joka nurkalla, ja kotimaan turisteja varten löytyy niin karaokea kuin virtuaalitodellisuuspömpeleitä. Tässä piileekin Pingyaon ongelma. Vaikka kaupunki hiljaisine sivukujineen, mielenkiintoisine temppeleineen ja muinaisine valtion rakennuksineen, mukaan lukien Kiinan ensimmäiset pankit, ovat hienoja, jää paikasta päällimmäisenä mieleen kuva turistimassojen valtaamista pääkaduista. Kuitenkin tunnelmansa ja turistirysän alta löytyvän historian takia Pingyao on edelleen ehdottomasti käymisen arvoinen. Yhdellä pääsylipulla (hinta 150 RMB) pääsee kaikkiin Pingyaon vanhan kaupungin nähtävyyksiin. Erittäin kätevä systeemi, jollaista toivoisi muuallakin näkevänsä.

Pingyaossa vierailu on erittäin ristiriitainen ja hämmentävä kokemus. Vieläkään emme osaa sanoa, pidimmekö kaupungista vai emme. Paikalliset ovat mukavia, mutta kiinalaiset turistit raivostuttavia (tämä aihe ansaitsee oman postauksensa). Rakennukset ovat upeita, mutta arkkitehtuuriin on vaikea tutustua turistimassojen läpi. Kaupunki on pieni, joten vierailun voi toteuttaa yhden päivän reissuna matkalla Pekingistä Xi’aniin. Itse olimme kaupungissa kaksi yötä, koska kaipasimme hengähdystaukoa Pekingin viikon jälkeen. Suurin osa majoituksissa on perinteisissä, kiinalaisissa rakennuksissa, ja Ella kommentoikin, että kaunein paikka Pingyaossa oli meidän majatalomme. Illat kuluivatkin ihaillessa lyhtyjen heilumista sateisessa syysillassa.

- Chrisu & Ella -

 

Seuraathan jo reissuamme Facebookissa ja Instagramissa?

Share

Ladataan...

Pitkäaikainen haaveeni junamatkasta Venäjän halki toteutui lauantaina, kun hyppäsimme Vostok-junaan (nro 20) Moskovan Yaroslavsky-asemalta. Junan määränpää oli Peking, mutta meillä oli liput Krasnojarskiin asti. Osa matkailijoista kuitenkin kertoi köröttelevänsä suoraan Pekingiin pysähtymättä.

Junan numero kertoo kyseisen junan varustelutasosta. Mitä pienempi numero, sitä parempi taso. Aikataulullisesti meille sopivia vaihtoehtoja olivat junat 20, 72 ja 90, joten valitsimme junan 20, koska varausta tehdessämme hintaeroakaan ei juuri ollut. Olimme jo etukäteen päättäneet matkustaa tämän pisimmän välin 2. luokassa. 3. luokassa eli ns. karjavaunussa olisi tarkoitus matkustaa loppumatka Irkutskin ja Ulan-Uden kautta Mongoliaan ja lopulta Kiinaan.

Saimme olla neljän hengen hytissä kahdestaan kaksi päivää, joten tilaa ja rauhaa riitti. Vaunussamme oli muutenkin rauhallinen ja välillä jopa seesteinen tunnelma. Kaikki nauttivat eväitään (myös nestemäisiä) sivistyneesti, vessa toimi, maisemat vilistivät. Meidän hytti oli varmaan äänekkäimmästä päästä, kun ajankuluksemme lauloimme Kummelista tuttua ”Ei oteta Vatasesta mallia” –laulua. Terkut vaan Arille!

Päivät kuluivat lukien, Sudokuja ratkoen, teetä hörppien sekä metsää ja puutaloja ikkunasta tuijottaen. Junan pysähtyessä oli aina jonkin verran aikaa jaloitella laiturilla ja halutessaan ostaa paikallisten antimia. Pääsin myös aloittamaan pitkään katselulistallani olleen The Night Of –sarjan. Olen aika säikky, joten rikossarjan katselu rätisevässä junassa keskellä ei mitään ei ehkä ollut paras idea. Sarja vaikuttaa kuitenkin mahtavalta parin jakson perusteella eli suosittelen!

Novosibirskissa hyttiimme tuli suloinen vanha herra, joka oli matkalla Irkutskiin. Hän asetteli matkatavaransa ihailtavan järjestelmällisesti, joten hieman nolotti meidän myllätyt myttymme. Hänellä oli mukanaan tuoreita omenoita, joita popsimme sulassa sovussa. Hän antoi meille paljon vinkkejä Krasnojarskiin ja piirsi kartankin. Huomionarvoista on se, että me emme juurikaan osaa venäjää ja hän ei osannut englantia, mutta hyvin tulimme juttuun. Olen myös huomannut, että sloveenin alkeista on ollut hyötyä (olin Sloveniassa vaihdossa vuonna 2009), mutta edelleen pitää venäjää treenata, jotta pärjäämme loppureissun.

Kaikki hyvin siis täällä Siperiassa. Tänään saavuimme Krasnojarskiin, ja huomenna suuntaamme Stolbyn kansallispuistoon. Ihanaa, luontoa, ihanaa!

 

Lue myös:

Krasnojarsk vs. Irkutsk

Maaginen Olkhon

Listvyanka - päivät järvellä

 

Share