Ladataan...

Joskus parhaimmat kokemukset reissussa syntyvät aivan sattumalta. Xingpingistä lähtiessä mietimme mihin suuntaamme. Halusimme käydä vielä Yangshuossa Yulong-joen rannalla, mutta toiveissa oli käydä ennen sitä vielä jossain pienemmässä paikassa. Käytämme matkallamme usein Airbnb:ta, ja sivuston karttanäkymää laajentaessani huomasin majoituskohteen ikonin keskellä ei mitään kylässä, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Airbnb-kohde Kiinan maaseudulla? Tätä täytyy kokeilla.

”Come here to feel at home in authentic rural China.”

”We provide unique experiences in remote Chinese rural communities.”

 ”We connect adventurous travelers with authentic rural china.”

Kohdetta mainostettiin suurilla sanoilla. Vaikka mekin olemme reissullamme etsineet sitä ”aitoa” Kiinaa, olen aina vähän epäileväinen, kun tällaisia autenttisuutta korostavia lausahduksia käytetään matkailumarkkinoinnissa. Qing-dynastian aikainen rakennus, matkaväsymys ja luonnonläheisyys voittivat kuitenkin skeptisyyden, ja varasimme Laojia-nimisesta talosta itsellemme huoneen.

Laojia sijaitsee Langshin kylässä Li-joen rannalla. Päätimme kävellä Xingpingistä Langshiin joenrantaa pitkin. Tiedossa oli kaksi lauttamatkaa, ja monta hikistä tuntia rinkka (koko elämä) selässä. Netin tietojen mukaan kyseistä päivävaellusta ei pystyisi tekemään, koska lautat kulkevat todella epäsäännöllisesti tai eivät ollenkaan. Olimme sopineet Laojian omistajien kanssa, että soitamme heille, jos lautta ei kulje tai rannassa ei ole yhtään paikallista venettä, joka suostuisi viemään meidät joen yli. Ensimmäinen lautta Nine Horses -kukkulalta Lengshuihin kulki normaalisti, mutta Quanjiazhoussa saimme jälleen käyttää neuvottelutaitojamme, että paikallinen pappa suostui viemään meidät joen yli.

Reitti Li-joen rannalla oli uskomattoman kaunis, ja perillä meitä odotti hiljainen 400 asukkaan kylä ilman muita matkailijoita. Taloon meidät toivotti tervetulleeksi suloinen Haibo, joka pitää huolta 1800-luvulla rakennetusta kohteesta hollantilaisten ”pomojensa” ollessa muualla. Hollantilainen Maarten vieraili Langshissa vuonna 2012, ja välittömästi ihastui Qing-dynastian aikaisiin taloihin. Sattumalta talon omistaja oli aikeissa vuokrata taloa, ja yhdessä ystävänsä Ericin kanssa Maarten kiinnostui projektista. Ennen kuin nimet saatiin paperiin, vaadittiin monta teekupillista ja illallista paikallisten kanssa. Vanhan talon remontti kesti puoli vuotta, ja harva paikallinen tuntui ymmärtävän, miksi ihmeessä kaksi länsimaalaista päätti vuokrata talon heidän kylästään.

Heti taloon sisälle astuessa aistii rauhan. Talo on remontoitu todella tyylikkäästi, mutta kuitenkin vanhaa kunnioittaen. Kiinassa on erittäin harvinaista, että onnistutaan yhdistämään uusi ja vanha. Yleensä vanha vain tuhotaan modernin tieltä.

Muutama utelias paikallinen tuli tutkimaan, keitä kylään tällä kertaa saapui. Laojia on ollut toiminnassa kolmisen vuotta. Paikalliset ovat jo tottuneet länkkärinaamoihin. Langshissa on tapana vierailla naapureiden luona juomassa teetä. Meitä ohjeistettiinkin myös rohkeasti itse kurkkimaan taloihin sisälle tai jättämään talon etuovi auki, jos haluamme jakaa teehetken jonkun kanssa tai juttuseuraa. Enimmäkseen olimme kuitenkin omissa oloissamme, koska reissuväsymys ja flunssa painoivat päälle.

Päivät Laojiassa olivat rennoimpia koko tähänastisella matkalla. Toivuin vihdoin flunssasta, rentouduin, luin kirjaa, ihmettelin ympäröivää luontoa, hymyilin ja nautin. Mahtava paikka kirjoittaa, ajatella ja pysähtyä. Laojiassa on myös erillinen meditaatiohuone. Toki lähialueelta löytyy paljon aktiviteetteja ja Haibo auttaa niiden järjestämisessä, mutta minulle pelkkä oleminen riitti. Chrisu suuntasi Haibon äidin kanssa vuorille moikkaamaan hänen vuohiaan ja vaeltelemaan. Haibon äidillä oli koko ajan leveä hymy kasvoillaan, ja hyväntuulisuus tarttui väkisinkin. Chrisu palasi vuorilta puuskuttaen, koska mamma oli pitänyt aikamoista tahtia yllä.

Langshissa aika tuntui pysähtyneen, ja elimme muutaman päivän pahalta maailmalta piilossa. Järkyttävin tapahtuma oli, kun huolimaton kuski ajoi vahingossa herttaisen Maon pyörittämää kyläkauppaa päin. Hetkessä oli kuitenkin talkoot pystyssä kaupan korjaamiseksi.

Tällä kertaa mainospuheet lunastivat lupauksensa, ja koen, että löysimme palan ”aitoa” Kiinaa, jota ei vielä ole turismilla pilattu. Toki joku toinen voi kokea kylän samasta syystä liian tylsäksi. Maartenilla ja Ericilla on myös muita kohteita Guangxissa, joten kannattaa tutustua myös niihin. Toiminnallaan he myös työllistävät useita kyläläisiä.

SEURAATHAN REISSUAMME MYÖS FACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA BLOGLOVINISSA!

Share

Ladataan...

Ensimmäiset kaksi kuukautta reissusta matkustimme vain maata pitkin. Junalla, bussilla, pakulla, autolla, hevosella, kamelilla, pyörällä, kävellen. Vaikka rakastamme tätä elämäntyyliä, oli tiedossa, että jossain vaiheessa joudumme lentämään. Meillä oli vain kuukauden viisumi Kiinassa, joten kulkemista nopeuttaaksemme päätimme lentää Chengdusta Guiliniin.

Guilin on noin viiden miljoonan asukkaan kaupunki Guangxissa, eteläisessä Kiinassa. Alue tunnetaan karstivuorista, ja on todella suosittu turistikohde Kiinassa. Kaupunki tuntui toki pieneltä Pekingin, Xi’anin ja Chengdun jälkeen, mutta meidän makuun (tai jonkinlaisen suurkaupunkiuupumuksen takia) se oli edelleen liian iso, joten päätimme yhden yön jälkeen suunnata maaseudulle Xingpingiin.

Saavuimme myöhään illalla, joten aamulla ikkunasta avautuva vuorimaisema sai hymyn huulillemme. Vuoria, puhdasta ilmaa, maaseutua – tätä on kaivattu. Xingpingin keskusta on pieni, joten siihen voi helposti tutustua kävellen. Joka kolmas päivä lähialueen viljelijät saapuvat Xingpingiin markkinoille, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Onnistuin tietenkin saamaan lentokoneesta jonkun pöpön, mutta vuorille oli pakko päästä vaeltelemaan, joten inkivääriä markkinoilta mukaan ja menoksi.

Alueella on paljon erilaisia kävelyreittejä. Suosituin on kävely jokirantaa pitkin näköalapaikalle, missä odottaa 20 yuanin setelissä oleva maisema. Kiinalaiset päiväretkeläiset hurauttavat paikalle golfkärryllä, mutta joenrannan reitti on päällystetty kivetyksellä, joten kävely on helppo eikä vaadi erityistä kuntoa. Kävelyä kannattaa jatkaa jokivartta pitkin Nine Horses –kukkulalle. Nimensä kukkula on saanut siitä, että maisema muistuttaa yhdeksää hevosen päätä. Itse en kyllä ihan saanut tuota kuvaa piirtymään verkkokalvolleni, mutta maisema oli toki vaikuttava.

Auringonlaskua kannattaa kiivetä katsomaan Laozhai-vuoren huipulle. Reitti lähtee pienen lauttasataman vasemmalta puolelta, ja puiset opasteet ohjaavat perille. Tunnin hikinen nousu palkitaan upealla näköalalla. Alas selvittyä voi nautiskella This Old Place –hostellin kiviuunipizzoja, jos kaipaa vaihtelua kiinalaiseen ruokaan.

Paras päivävaellus oli reitti Xingpingista Tengjiao-nunnaluostariin, Shawanin kylään ja Fishing Villagen kautta takaisin Xingpingiin. Koko reittiin menee kuutisen tuntia. Reitti kulkee vuorten välistä vehreässä laaksossa läpi pikkukylien. Nunnaluostarin yhteydessä on luolassa oleva temppeli, joka oli todella vaikuttava. Matka Shawaniin jatkuu vuorenrinnettä pitkin mandariiniviljelmien reunoilla. Samaa reittiä voi mennä myös takaisin, mutta me päätimme yrittää ylittää Li-joen, ja kävellä joen toista puolta takaisin Xingpingiin. Mitään virallista lauttaa Shawanista ei mene eikä rannassa ollut esimerkiksi paikallisia kalastajia, joten idiootteina huidoimme, ja yritimme saada ohi lipuvien turistiveneiden huomion. Risteilyt Li-joella Guilinista Yangshuoon ovat suosittuja, kuten myös jokea ylös alas seilaus bambulautalla. Koska omatoiminen patikointi ei ole yhtä suosittua, kesti todella kauan ennen kuin joku suostui viemään meidät kapean joen yli. Samasta syystä tää oli varmasti kallein lauttamatka ikinä: 50 metrin matkasta jouduttiin pulittamaan 40 yuania.

Fishing Village –nimellä kulkeva pikkukylä nousi turistien tietoisuuteen, kun Bill Clinton vieraili siellä vuonna 1998. Clinton oli esittänyt toivomuksen nähdä ”aitoa Kiinaa”, ja hänet oli tuotu tähän kalastajakylään. Itse kylä olikin söpö, mutta kävely takaisin Xingpingiin vieläkin upeampi.

Xingping on illalla hyvin hiljainen, joten yöelämää etsivän kannattaa mieluummin majoittua läheisessä Yangshuossa. Meille hiljaiset illat (rakennustyömaata lukuun ottamatta) kelpasivat. Auringonlaskun jälkeen päiväretkeläiset suuntaavat muualle, joten ystävälliset paikalliset ryömivät koloistaan. Joka nurkalla tuntui olevan käynnissä mammojen korttipeli.

 

Käytännön vinkkejä:

- Helpoin tapa matkustaa Guilinista Xingpingiin on junalla. Matka kestää 28-52 minuuttia riippuen lähtöasemasta Guilinissa. Juna-aseman nimi on hämäävästi Yangshuo, mutta sijaitsee oikeasti Xingpingissa. Nimi juontaa juurensa siitä, että lähellä sijaitseva Yangshuo on huomattavasti Xingpingiä suositumpi, todellinen turistirysä. Luotijunat ympäri Kiinaa pysähtyvät Yangshuon asemalla. Kun tulee asemalta ulos, edessä on pikkubusseja ja takseja sekä Xingpingiin että Yangshuon kaupunkiin. Paikalla on englanninkielistä henkilökuntaa ohjaamassa, joten oikean kyydin valinta on helppoa. Pikkubussi Xingpingiin maksaa 5 yuania, ja matka kestää n. 15 minuuttia.

- Yangshuosta Xingpingiin ja toisin päin pääsee helposti bussilla. Meidän reittimme oli Guilin-Xingping-Yangshuo, mutta reittiä Guilin-Yangshuo-Xingping käyttäville emme suosittele junaa vaan bussia. Eli bussilla Guilinista Yangshuon kaupunkiin, ja sitten toisella bussilla Xingpingiin.

- Xingpingissä on myös junalippujen myyntikoju. Lippuja voi ostaa mihin tahansa junaan Kiinassa. Meidän reissu jatkui Hongkongia kohti, joten ostimme junaliput Guilinista Shenzheniin.

- Kävelyreitit eivät ole kovin selkeitä, mutta neuvoa voi kysyä paikallisilta ja osa poluista näkyy maps.me –karttasovelluksessa.

- This Old Place –hostelli on todella kätevä majapaikka sijaintinsa ja osaavan henkilökuntansa puolesta. Emme olleet suunnitelleet juuri mitään aktiviteetteja etukäteen, mutta henkilökunnalta saa paljon hyviä ideoita. Hostellissa majoittuu kaikenlaisia matkailijoita reppureissaajista perheisiin ja eläkeläisiin. Huoneita on eritasoisia, mutta suosittelemme toki huonetta mahtavalla vuorinäköalalla.

 

SEURAATHAN REISSUAMME MYÖS FACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA BLOGLOVINISSA!

Share

Ladataan...

Syyskuussa saatiin hyviä uutisia. Jättiläispandat eivät ole enää erittäin uhanalaisia. Laji luokitellaan nyt vaarantuneeksi, joten vuosien suojelutyö on tuottanut tulosta. Toki paljon on vielä työtä edessä. Kiinan reissullamme halusimmekin nähdä pandoja, mutta pandojen kannalta mahdollisimman siedettävässä paikassa. Eettinen ja vastuullinen matkailu on meille tärkeää, joten sopivia kohteita ei ollut juurikaan tarjolla. Kiinassa eläinoikeus- ja ympäristöasiat ovat valitettavasti edelleen huonossa jamassa, vaikka esim. bambumetsien istuttaminen (aiemmin tuhottujen metsien tilalle) on kasvattanut pandakantaa. Eläintarhoissa kumpikaan meistä ei ole käynyt vuosikausiin. Lopulta valitsimme vierailukohteeksi tutkimus- ja kasvatuskeskuksen Chengdu Research Base of Giant Panda Breeding Chengdussa, Sichuanin maakunnassa.

Herätyskello soi aivan liian aikaisin Chengdun 2030-hostellissa. Nousimme kuitenkin reippaina ylös, koska tiedossa oli jotain erityistä. Saavuimme pandakeskukseen aamuvarhaisella pandojen vielä nukkuessa. Kävelimme suuressa, vehreässä keskuksessa ympäriinsä saadaksemme käsityksen alueesta. Kun huomasimme, että hoitajat kantoivat aamupalaa aitauksiin, jäimme odottamaan. Hiljalleen pandat kömpivät esiin nakertamaan aamiaiseksi tarjolla olevaa bambua.

Pandat olivat niin ihania ja söpöjä – en kestä! Tuntui oudolta nähdä massiivinen otus tai pandavauveli lähietäisyydeltä. Vaikka keskuksen idea on kasvattaa pandoja mahdollisimman hyvin ja saada ne lisääntymään, olin etukäteen hieman skeptinen koko paikan suhteen. Toki keskuksessa oleminen ei vastaa luonnossa olemista, mutta keskuksessa syntynyt tai asuva panda ei juuri muutenkaan muistuta luonnossa elävää sukulaistaan. Nämä täysihoidossa olevat pandat eivät pärjäisi luonnossa. Vapautettuja pandoja on kuollut, joten nykyään vapautetuille pandoille asennetaan GPS-pannat, jotta niiden selviytymistä voi seurata.

Oletin näkeväni ankeutta, mutta pandat nauttivat olostaan. Syömisestä, riehumisesta ja nukkumisesta. Kuulostaa vähän meidän jokapäiväiseltä agendalta reissussa. Välillä suloisten karvaturrien tekemisiä seuratessa unohtui, että pandat ovat kuitenkin karhuja, siis petoeläimiä.

Meidän ehdottomia suosikkeja puistossa olivat kultapandat. Pienet, punertavat ja ketterät kaverit sinkoilivat ympäriinsä. Koska suurin osa vierailijoista keskittyi mustavalkoisiin sukulaisiin, saimme rauhassa ihailla kultapandoja. Kultapandat hyppivät puusta toiseen, ja onnessaan nakersivat bataattia.

Usein puhutaan virheellisesti pandojen myymisestä ulkomaille, mutta todellisuudessa pandat ovat Kiinan valtion omaisuutta, ja niitä vain lainataan ulkomaille. Itselleni tuli yllätyksenä, että pandojen lainaamisesta käytetyt rahat käytetään suojelutyöhön. Tämä on todella hyvä asia, mutta elinolosuhteet ulkomailla eläintarhassa eivät varmasti ole yhtä hyvät kuin Chengdun tutkimuskeskuksessa. Ajatus pandojen suunnitellusta muutosta Ähtärin eläinpuistoon kammottaa. Chengdun tutkimuskeskus tekee tärkeää työtä, mutta toivottavasti lajin suojelu kehittyy myös sen luontaisilla elinalueilla.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli erittäin positiivinen kokemus. Pidimme erityisesti siitä, että eri-ikäiset pandat pidetään erillään. Pandoja ei myöskään enää onneksi saa pitää sylissä. Toivottavasti myös äänekkäät kiinalaiset turistit oppivat jotain pandoista ja niiden tilanteesta.

 

Vinkkejä vierailulle:

-       Vierailun voi helposti toteuttaa omatoimisesti. Omatoiminen vierailu on huomattavasti halvempi kuin turistikierros. Suurista ryhmistä ja matkaoppaasta lähtee yleensä paljon ääntä, mikä puolestaan stressaa pandoja. Vierailun aikana tulee olla mahdollisimman hiljaa.

-       Saavu paikalle mahdollisimman ajoissa. Me olimme lippuluukulla n. klo 7.30, jolloin ei ollut vielä yhtään jonoa. Saimme liput, ja kävelimme rauhassa kohti aitauksia. Saavuimme paikalle juuri, kun pandat heräilivät ja nauttivat aamupalaansa, tietenkin bambua.

-       Keskuksessa voi liikkua helposti jalan, mutta kävelyä tulee paljon, joten valitse mukavat kengät. Keskuksessa ajaa ympäriinsä golf-auton tyylinen pikkubussi, jota kiinalaiset turistit suosivat. Liikuntarajoitteisille tämä on hyvä palvelu, mutta muuten suosittelen kävelyä.

-       Varaa vierailulle tarpeeksi aikaa. Suurin osa kävijöistä on puistossa n. 4 tuntia, mutta me viihdyimme paikalla pari tuntia pidempään. Jos olet pandafani niin et välttämättä halua lähteä puistosta pois ollenkaan. Puisto on myös yllättävän kaunis, ja siellä on mukava kävellä. Erittäin miellyttävä pakopaikka pois saasteista ja kaupungin vilskeestä.

-       Kannattaa tutustua etukäteen alueen karttaa, ja miettiä missä järjestyksessä kiertää aitauksia.

-       Ole hiljaa aitausten lähettyvillä. Älä ota kuvia salamalla.

 

Miten pandakeskukseen pääsee?

Pandakeskukseen pääsee helposti Chengdun metron heinäkuussa 2016 avatulla kolmoslinjalla (line 3). Metropysäkin nimi on Xiongmao Avenue (Xiongmao tarkoittaa kiinaksi pandaa). Metroaseman opasteita seuraten pääsee bussipysäkille, josta vielä körötellään itse pandakeskukseen.

Pandakeskukseen voi toki saapua myös turistibussilla ja taksilla, mutta uuden metroaseman ansiosta julkisen liikenteen yhteydet ovat niin hyvät, että suosittelemme yllä olevaa yhteyttä. Myös paikallisbussit ajavat suoraan pandakeskukseen, mutta metron ja bussin yhdistelmä on huomattavasti nopeampi. Metroasemien automaatit toimivat englanniksi, ja Xiongmaon asemalla on yleensä myös kielitaitoista henkilökuntaa paikalla. Itse saavuimme asemalle seitsemän jälkeen aamulla, ja herätimme Panda-infon työntekijän torkuiltaan.

Kolmoslinjan metrovaunut ovat myös pandateemaisia. Metallitolppien pinta on hiottu muistuttamaan bambua, ja kädensijat ovat pandan pään muotoisia korvine kaikkineen. Penkkien päässä on myös pandan nassukka.

 

SEURAATHAN REISSUAMME MYÖS FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA!

Share

Pages