Ladataan...

Ennen Chiang Maihin saapumista kaupunkia oli kehuttu meille maasta taivaisiin. Ei olla oikeastaan koskaan tavattu ketään, joka ei olisi pitänyt kyseisestä kaupungista. Kun Laosissa tuli kylmä, niin päätös oli helppo: me lähdetään nyt Chiang Maihin! Niinpä tehtiin sellaista mitä ei olla koskaan aikaisemmin tehty eli buukattiin lennot seuraavalle päivälle. Olisihan matkan voinut tehdä bussilla tai veneelläkin, mutta sairastelu ja kylmyys aiheuttivat sen, että haluttiin paikan päälle mahdollisimman nopeasti. Etuoikeutettu elämä antaa mahdollisuuden hankkiutua tällaisista ensimmäisen maailman ongelmista eroon. Älkää ymmärtäkö väärin – me rakastettiin Laosia!

Chiang Mai on dynaaminen kaupunki ja diginomadien mekka. Nomadien meininkiä pääsee aistimaan esimerkiksi trendikkään Nimmanin alueen kahviloissa. CAMP-kahvila Maya Mallissa on varsinainen instituutio, josta käsin sadat nomadit pyörittävät firmojaan.

Chiang Maissa päästiin tekemään juuri niitä asioita, jotka ovat meille tärkeitä jokapäiväisessä elämässämme.

Kavereiden treffaaminen. Yllättäen Chiang Maihin osui samaan aikaan useampi kaverimme ja ystävämme. Singaporelaiseen Kyleen tutustuin muutama vuosi sitten Malesiassa. Chiang Maissa hän oli vapaaehtoisena kansalaisjärjestössä. Kuulumisten vaihdon lomassa hän kierrätti meitä markkinoilla ja Chinatownissa. Mongoliassa tapaamamme hollantilainen Nienke oli ollut Chiang Maissa jo pari kuukautta treenaamassa thai-nyrkkeilyä. Mongoliassa asuttiin viikko samassa huoneessa, joten hänen seurassaan tuli heti kotoisa olo. Phu Quocin hostelliporukkaamme Chiang Maissa edusti myös hollantilaiset Doesjka ja Gerben. Hekin ovat maailmanympärimatkalla, joten tuntemuksia pidemmän matkan ihanuudesta ja kurjuudesta oli helppo purkkaa.

Parasta oli kuitenkin tavata läheinen ystävä Suomesta. Iki-ihana Julia perheineen aloitteli Thaimaa-kuukauttaan Chiang Maista. Aikaistettu saapumisemme kaupunkiin mahdollisti sen, että pääsimme yllättämään Julian (olihan Julia jo blogissaankin kertonut missä hotellissa yöpyy). Niinpä ilmestyimme yllättäen hotellihuoneen oven taakse, ja Julian ilme oli todellakin näkemisen arvoinen. Yllätys onnistui täydellisesti, ja iloisesta huudosta ei meinannut tulla loppua. Tämä hetki tallentui hetkellisesti GoProlle, mutta itku meinasi tulla, kun huomattiin Koh Lantalla, että hemmetin muistikortti oli korruptoitunut Chrisun sukellusreissulla. Vietettiin useamman päivän ajan ihania hetkiä Julian perheen ja heidän kanssaan reissussa olleen ystäväpariskunnan kanssa. Julia pitää täällä Lilyssä Juliaihminen-blogia, jossa kaiken muun oivaltavan ohella kattavasti postauksia Thaimaassa reissaamisesta.

Kahviloissa hengailu ja pitkät lounaat. Chiang Main ravintolat ja kahvilat ovat ihania! Suosikkejamme ovat esimerkiksi Rustic & Blue, Angel’s Secrets, Bird’s Nest ja Salad Concept. Päivät kuluivat pitkälti saman kaavan mukaan: aamiainen, lounas ja kahvilassa hengailua. Täydellistä.

Kaduilla hortoilu. Jos pidät päämäärättömästä kävelystä ja jänniin paikkoihin eksymisestä niin pidät myös Chiang Maista. Nimmanin alue, jossa pidimme majaa, tuli koluttua hyvin läpi. Joka kulmalla oli jotain söpöä. Myös Vanhankaupungin koilisnurkka on tosi mukava alue käyskentelyyn.

Laadukkaat ruokakaupat. Maya Mallin alakerrassa on diginomadeille ja expateille suunnattu ruokakauppa Rimping. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaan länsimaalaiseen ruokakauppaan. Ostettiin heti juustoa, joka on Aasiassa todellista luksusta.

Olutpaikat. Chrisu on intohimoinen olutharrastaja, ja mäkin oon vuosien varrella oppinut oluesta paljon (myös pitämään siitä, heh). Olutfestareilla ollaan käyty muun muassa Lontoossa, Honolulussa, Kööpenhaminassa ja Hongkongissa. Pienpanimoiden toiminta on tehty haasteelliseksi Thaimaassa, koska valtio ja suurimmat panimot ovat rajoittaneet huomattavasti oluen panemista. Thaimaan valtio ThaiBevin (Chang), Boonin (Archa) ja Rawdin (Singha, Leo) lobbaamana on päättänyt, että olutta saa panna vain valmistaja, joka tuottaa 100 000 litraa tai enemmän vuodessa. Tämän lisäksi pääomaa pitää olla vähintään 10 miljoonaa bahtia (n. 268 000 euroa). Näin ollen pienempiä eriä käsityöläisoluita on mahdotonta valmistaa laillisesti. Tästä huolimatta esimerkiksi Bangkokissa ja Chiang Maissa on pienpanimoita ja käsityöläisoluita myyviä baareja, joita ratsataan koko ajan. Useat valmistavat oluensa salaa (niin yritykset kuin kotipanijatkin) tai ulkomailla (esimerkiksi Vietnamissa tai Kambodzassa).

Jos tämä kiinnostaa niin tässä videossa lisää keskustelua aiheesta:

Omaa oluttaan ja muiden thaimaalaisten pienpanimoiden tuotteita myy esimerkiksi Namton’s House, joka on ehdottomasti Chiang Main paras olutbaari. Asiantunteva henkilökunta, rauhallinen tunnelma, viehättävä sisustus ja laadukkaat tuotteet saivat meidät viihtymään baarissa pitkään. Namton’s House on Vanhankaupungin ulkopuolella kaupungin kaakkoisosassa, mutta Uberilla sinne pääsee nopeasti ja edullisesti.

Beer Republic on thaimaalaisten suosima olutbaari Nimmanilla. Baarissa on tarjolla paljon eurooppalaisia oluita, joten me ei sinällään löydetty mitään uutta maisteltavaa. Oli kuitenkin hauska nähdä myös thaimaalaisten innostuneen laatuoluesta, ja vaihtoehtoja Changille ja kumppaneille etsitään aktiivisesti. Toki kyse on vielä marginaalisesta ilmiöstä juuri yllämainituista syistä johtuen. Oltiin täpötäydessä baarissa tuona iltana ainoat farangit, joten Nimmanilla pyörii paljon muitakin kuin expatteja ja diginomadeja. Yliopisto on lähellä, joten opiskelijat ja yliopiston henkilökunta käyttävät Nimmanin palveluita. Myös monet bangkokilaiset tulevat Chiang Maihin lomalle puhtaamman ja viileämmän ilman sekä rauhallisemman elämänmenon perässä. Nimmanin kaduilla bongaakin paljon tyylikkäitä nuoria thaimaalaisia.

Leffateatterit. Suomessa käydään usein leffateatterissa, mutta reissussa ei oltu ennen Chiang Maihin saapumista päästy elokuviin. Käytiin yhteensä kolme kertaa elokuvissa Chiang Maissa. Tuli tsekattua niin Star Wars: Rogue One, Arrival ja mun syntymäpäivänä ihastuttava La La Land. Maya Mallin (taas) yläkerrassa on laadukas SFX Cinema.

Kuten huomaatte, monet aktiviteeteista liittyivät ruokaan ja kulttuuriin. Chiang Mai onkin kulinaristin mekka. Ruoka on halpaa ja hyvää. Toki Nimmanilla on thaimaalaiseen hintatasoon verrattuna hieman kalliimpaa. Budjettimatkaajan kannattaakin suunnata esimerkiksi burmalaiseen ravintolaan (löytyy ihan nimellä Burmese Restaurant) tai Hong Tauw Inniin.

Chiang Mai on sekoitus itää ja länttä. Thaimaa on esimerkiksi Kambodzaan ja Laosiin verrattuna todella kehittynyt maa, ja länsimaalainen kulttuuri näkyy voimakkaasti. Tämä on luultavasti vaikuttanut siihen, että juuri Chiang Maista on muodostunut diginomadien pyhiinvaelluskohde. Länsimaalaiset ihanuudet ovat tarjolla helposti, mutta hintataso on silti edullinen ja paikallinen kulttuuri kiehtova.

Toisaalta Chiang Maissa pääsee kokemaan paljon sellaista mitä kotona Suomessa on vähemmän.

Katutaide. Toivoisin Suomeen enemmän väriä ja kaupunkikulttuuria. Toki asiat ovat muuttuneet paljon jo omani elinaikanani, mutta esimerkiksi laillista katutaidetta Suomessa on vielä valitettavan vähän. Chiang Maissa ihasteltiin tyylikkäitä muraaleja, joita ei tarvitse erikseen etsiä. Katutaidetta on joka paikassa.

Hylätyt mestat. Me rakastetaan autiotaloja ja ränsistyneitä huviloita. Suomessakin harrastetaan urbaania löytöretkeilyä (urban exploration), mutta harvemmin hylätyt talot saavat kovin kauaa paikallaan seistä – varsinkaan kaupunkialueella. Chrisu löysi Vanhankaupungin pohjoispuolelta aavemaisen hylätyn hotellin. Entinen palatsi House of Success Vanhankaupungin luoteisnurkassa kultakoristeineen teki myös vaikutuksen.

Markkinat ja temppelit. Näistä kahdesta Chiang Mai tunnetaan. Markkinoita on viikon jokaiselle päivälle. Myös temppeleitä on joka nurkalla. Suosittelen vaan kävelemään ympäriinsä, aistimaan ja piipahtamaan temppeleissä, kun siltä tuntuu.

Me tehtiin myös erillinen ekskursio kaupungin tärkeimmälle temppelille, vuoren päällä sijaitsevaan Doi Suthepiin. Temppelialue ja vuoren päältä avautuvat maisemat olivat todella kauniita, mutta kannattaa varautua turistimassoihin. Ehkä kärsin Kambodzan jäljiltä vielä temppeliähkystäkin. Meillä oli kuitenkin mukava päivä porukalla.

Chiang Mai on monien bloggaajien ikissuosikki. Esimerkiksi Yes Dear -blogin Pauliina, Sarikoo-blogin Sari ja Veera Bianca -blogin Veera ovat tykästyneet Chiang Maihin.

Kotoisa olo syntyy loppujen lopuksi aika yksinkertaisista jutuista. Chiang Maissa jokainen voi toteuttaa itseään ja löytää omia kiinnostuksen kohteitaan vastaavaa tekemistä. Asua voi parin euron dormissa tai modernissa Airbnb-kämpässä.

Usein törmää keskusteluihin, että ”onko tämä nyt sitä aitoa Thaimaata”. Koko keskustelu siitä, millainen Thaimaa on aito ja millainen ei, on jotenkin täysin epärelevantti. Thaimaa muuttuu ja kehittyy siinä missä muutkin maat. Paikalliset saattavat haluta syödä KFC:ssa, kun minä metsästän mahdollisimman halpaa pad thaita markkinoilta tai toisaalta herkullista vegaaniaamiaista. Sen sijaan, että ajattelisin, miten pääsen kokemaan mahdollisimman aitoa Thaimaata, yritän pitää silmät auki ja ottaa matkakohteen vastaan sellaisena kuin se mulle subjektiivisesti näyttäytyy.

 

Oletko käynyt chiang maissa? mitä tykkäsit?

 

Lue myös:

Battambang – minun Kambodžani

Kuinka rakastuin Hongkongiin

 

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI

Share

Ladataan...

Rakastan Kambodzaa. Se on varmaan käynyt selväksi. Yksi ehdoton kohokohta Kambodzassa oli venematka Battambangista Siem Reapiin.

Sangkae-jokea pitkin matka kestää kuusi tuntia. Kuivan kauden aikaan matka voi kestää paljon kauemminkin. Välillä vene lipui älyttömän pienistä väleistä veden ollessa todella alhaalla. Ajateltiin, että tää on nyt tässä. Eihän tästä pääse. Aasiassa reissatessa on kuitenkin tottunut siihen, että kaikki järjestyy.

Meidän reissufilosofia tiivistyy aika hyvin blogin nimeen. Olemme matkalla kaiken aikaa. Näin ollen onkin tosi mahtavaa, jos myös siirtymiset paikasta toiseen ovat mielenkiintoisia eivätkä tuskallisia ja uuvuttavia.

Venematka maksaa enemmän kuin bussilippu, ja tämän takia venettä käyttävät lähinnä ulkomaalaiset reissaajat. Muutama paikallinenkin oli kyydissä. Eräs nuori tyttö oli menossa Battambangista pienen tyttärensä kanssa käymään kotikylässään. Kylä oli suunnilleen reitin puolivälissä. Keskellä ei mitään yhtäkkiä kymmeniä taloja veden päällä. Oli tosi mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset elävät joen äärellä.

Arki on aika samanlaista missä tahansa päin maailmaa. Likaisia vaatteita, kokkailua, koulua, työtä, perhepäivällisiä, hymyjä, rätisevän television korjausta.

Seuraa reissuamme:

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI / BLOGIPOLKU

Share

Ladataan...

Battambangin juna-asemalla Kambodžassa aika on pysähtynyt. Vuonna 2009 sulkeutuneen aseman kello on aina 8.02. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen postaus, jossa kerrotaan myös kaupungissa ajan pysähtyneen. Toki kaupungissa on Kambodžan hienointa kolonialismin aikaista arkkitehtuuria ja rauhallinen tunnelma verrattuna Phnom Penhiin tai Siem Reapiin, mutta Battambang suuntaa katseensa vahvasti tulevaan. Usein kehittyvissä maissa matkaillessaan ihmiset puhuvat aikamatkasta menneeseen ja etsivät autenttisuutta. Itsekin olen tähän sortunut, mutta sellaisessa puhetavassa mennään vahvasti metsään. Aito Kambodža on yhtä lailla Angkorin temppelit kuin Sihanoukvillen rantabaarit. Maan historia on vaikuttanut molempiin. Battambangissa 2000-luku näyttää tältä. Se on aitoa elämää, ei turisteja varten rakennettu esitys viipyilevästä pikkukaupungin tunnelmasta.  

Aitouden sijaan korostaisinkin enemmän itselle tärkeiden asioiden toteuttamista reissussa ja oman matkustustyylin löytämistä. Kuten monessa muussakin asiassa tässä auttaa itsetutkiskelu, ei itsensä vertaaminen muihin. Se, mikä on merkityksellistä sinulle, voi olla tyhjänpäiväistä jollekin toiselle.

Battambangissa tiivistyi kaikki ne asiat, joihin rakastuin Kambodžassa: ystävälliset ihmiset, kulttuuri, taide, ruoka, vehreä luonto, historia ja vanhat rakennukset. Battambang on Kambodžan toiseksi suurin kaupunki, joka elää ja hengittää vahvasti taidetta ja kulttuuria. Toisaalta alue tunnetaan riisinviljelystä. 250 000 asukkaan kaupunki on helposti lähestyttävä ja tarpeeksi pieni, jotta siihen pystyy tutustumaan muutaman päivän vierailulla. Battambang on monella tapaa samanhenkinen kuin ihana Kampot, mutta Battambangissa vierailee huomattavasti vähemmän matkailijoita kuin rannikon Kampotissa. Jos pidit Kampotista, niin pidät myös Battambangista.

Battambangissa on paljon taideopiskelijoita, ja siellä onkin todella leppoisa tunnelma. Ihania kahviloita ja ravintoloita on joka nurkalla. Suosikkejamme ovat muun muassa diginomadien toimistokseen valtaama Kinyei Cafe ja kansainvälisen tason ravintola Jaan Bai (missä Chrisu söi tähänastisen reissumme parhaan pad thain, ja voin kertoa, että niitä on vedetty paljon). Mikä parasta monien kahviloiden tuotot menevät hyväntekeväisyyteen (esim. sympaattinen HOC Cafe, jonka aamiaisbuffetia voimme lämpimästi suositella). Paikalliset ovat ehkä hieman varautuneempia kuin muualla maassa, mutta suomalaiselle se sopii hyvin.

Majapaikkamme Blue Guesthouse on keskustan edullisimpia majapaikkoja. Suurin osa majataloista sijaitsee maaseudulla keskustan ulkopuolella. Alueeseen voi tutustua polkupyörällä, skootterilla tai tuktuk-retkillä. Battambangin tunnetuimmat nähtävyydet ovat bamboo train ja lepakkoluolat, mutta me keskityime lähinnä chillailuun keskustassa. Jokivarressa on tyylikästä arkkitehtuuria, ja ihana Street 2.5 hurmaa gallerioillaan.

Urbaania löytöretkeilyä (urban exploration) rakastavina meidän oli pakko käydä rautatieasemalla ja hylätyllä ratapihalla. Rautatieasemalle ei päässyt sisään, mutta viereisessä hallissa riitti tutkittavaa. Vanha ruostunut junavaunu osoittautui paikallisten lasten suosimaksi leikkipaikaksi. Saimme siis muutaman uuden kaverin.

Parhaimpia kokemuksia Battambangissa olivat ehdottomasti vierailu Phare-sirkuksessa ja puolen päivän melontaretki pitkin Sangkea-jokea. Kambodžassa tanssilla, musiikilla ja teatterilla on pitkät perinteet. Kulttuuriperinteet ovat ehkä rikkaimpia koko Kaakkois-Aasian alueella. Siksi onkin järkyttävää, miten punakhmerien hallinnon aikana noin 90 % Kambodžan taiteilijoista, kirjailijoista, muusikoista, kulttuurityöläisistä ja sivistyneistöstä surmattiin. Tämä ei ollut sattumaa vaan edellä mainittuja ryhmiä eliminoitiin järjestelmällisesti. Koska kulttuuriperintö siirtyi eteenpäin suullisesti, suurin osa Kambodžan kulttuuriperinnöstä kirjaimellisesti kuoli Pol Potin hallinnon aikana. Meille olikin tärkeää, että haluamme käydä mahdollisimman monessa kulttuurikohteessa, ja osaltamme tukea kambodžalaisen kulttuurin jälleenrakennusta.

Phare Ponleu Selpak taidekasvatukseen keskittynyt kansalaisjärjestö, joka pyörittää myös sirkuskoulua Battambangissa. Esitykset ovat yhdistelmä sirkusta, teatteria, tanssia ja live-musiikkia. Temppuilun sijaan esityksissä keskitytään vahvaan tarinankerrontaan, ja jokaisella esityksellä on oma teemansa, joka jotenkin liittyy kambodžalaiseen kansanperinteeseen. Sirkuksen keinoin käsitellään esimerkiksi sotaa, syrjintää ja köyhyyttä. Me näimme esityksen Chills, joka kertoi ihmisten ja haamujen kohtaamisesta, ja oli näin ollen mielenkiintoinen katsaus kambodžalaiseen käsitykseen yliluonnollisesta ja taikauskosta. Esitys oli aivan mieletön. Se sai meidät niin nauramaan kuin itkemäänkin (okei, Chrisu ei tainnut itkeä). Kosketti juuri niin kuin kulttuurielämyksen kuuluukin.

Elämään Sangkea-joen varrella tutustuimme Green Orange Kayaksilta vuokrattujen kajakkien avulla. Green Orange Kayaks on osa FEDA-kansalaisjärjestöä, joka tekee töitä useassa kylässä Kambodžan maaseudulla. Tarkoituksena on elävöittää kyläyhteisöjä ja tarjota työmahdollisuuksia. Näin ollen maksoimme mielellämme 24 dollarin kajakkivuokran. Joki ei ole kaunein mahdollinen, mutta muutaman tunnin rauhallisen melonnan aikana näkee paikallista elämänmenoa. Ihanaa, kun voi yhdistää kulttuurin ja liikunnan – tätä lisää.

Kiinnostaako Kambodža? Oletko käynyt Battambangissa? Kuulostaako paikalta, jossa viihtyisit?

 

Aiemmat postaukset Kambodžasta:

Phnom Penh - älä sulje silmiäsi matkalla

Kambodzan parhaat saaret

Bokor Hill Station - hylätty palatsi Kampotissa

Kampot - pikkukaupungin vetovoimaa selvittämässä

Share

Pages