Ladataan...

Ennen Chiang Maihin saapumista kaupunkia oli kehuttu meille maasta taivaisiin. Ei olla oikeastaan koskaan tavattu ketään, joka ei olisi pitänyt kyseisestä kaupungista. Kun Laosissa tuli kylmä, niin päätös oli helppo: me lähdetään nyt Chiang Maihin! Niinpä tehtiin sellaista mitä ei olla koskaan aikaisemmin tehty eli buukattiin lennot seuraavalle päivälle. Olisihan matkan voinut tehdä bussilla tai veneelläkin, mutta sairastelu ja kylmyys aiheuttivat sen, että haluttiin paikan päälle mahdollisimman nopeasti. Etuoikeutettu elämä antaa mahdollisuuden hankkiutua tällaisista ensimmäisen maailman ongelmista eroon. Älkää ymmärtäkö väärin – me rakastettiin Laosia!

Chiang Mai on dynaaminen kaupunki ja diginomadien mekka. Nomadien meininkiä pääsee aistimaan esimerkiksi trendikkään Nimmanin alueen kahviloissa. CAMP-kahvila Maya Mallissa on varsinainen instituutio, josta käsin sadat nomadit pyörittävät firmojaan.

Chiang Maissa päästiin tekemään juuri niitä asioita, jotka ovat meille tärkeitä jokapäiväisessä elämässämme.

Kavereiden treffaaminen. Yllättäen Chiang Maihin osui samaan aikaan useampi kaverimme ja ystävämme. Singaporelaiseen Kyleen tutustuin muutama vuosi sitten Malesiassa. Chiang Maissa hän oli vapaaehtoisena kansalaisjärjestössä. Kuulumisten vaihdon lomassa hän kierrätti meitä markkinoilla ja Chinatownissa. Mongoliassa tapaamamme hollantilainen Nienke oli ollut Chiang Maissa jo pari kuukautta treenaamassa thai-nyrkkeilyä. Mongoliassa asuttiin viikko samassa huoneessa, joten hänen seurassaan tuli heti kotoisa olo. Phu Quocin hostelliporukkaamme Chiang Maissa edusti myös hollantilaiset Doesjka ja Gerben. Hekin ovat maailmanympärimatkalla, joten tuntemuksia pidemmän matkan ihanuudesta ja kurjuudesta oli helppo purkkaa.

Parasta oli kuitenkin tavata läheinen ystävä Suomesta. Iki-ihana Julia perheineen aloitteli Thaimaa-kuukauttaan Chiang Maista. Aikaistettu saapumisemme kaupunkiin mahdollisti sen, että pääsimme yllättämään Julian (olihan Julia jo blogissaankin kertonut missä hotellissa yöpyy). Niinpä ilmestyimme yllättäen hotellihuoneen oven taakse, ja Julian ilme oli todellakin näkemisen arvoinen. Yllätys onnistui täydellisesti, ja iloisesta huudosta ei meinannut tulla loppua. Tämä hetki tallentui hetkellisesti GoProlle, mutta itku meinasi tulla, kun huomattiin Koh Lantalla, että hemmetin muistikortti oli korruptoitunut Chrisun sukellusreissulla. Vietettiin useamman päivän ajan ihania hetkiä Julian perheen ja heidän kanssaan reissussa olleen ystäväpariskunnan kanssa. Julia pitää täällä Lilyssä Juliaihminen-blogia, jossa kaiken muun oivaltavan ohella kattavasti postauksia Thaimaassa reissaamisesta.

Kahviloissa hengailu ja pitkät lounaat. Chiang Main ravintolat ja kahvilat ovat ihania! Suosikkejamme ovat esimerkiksi Rustic & Blue, Angel’s Secrets, Bird’s Nest ja Salad Concept. Päivät kuluivat pitkälti saman kaavan mukaan: aamiainen, lounas ja kahvilassa hengailua. Täydellistä.

Kaduilla hortoilu. Jos pidät päämäärättömästä kävelystä ja jänniin paikkoihin eksymisestä niin pidät myös Chiang Maista. Nimmanin alue, jossa pidimme majaa, tuli koluttua hyvin läpi. Joka kulmalla oli jotain söpöä. Myös Vanhankaupungin koilisnurkka on tosi mukava alue käyskentelyyn.

Laadukkaat ruokakaupat. Maya Mallin alakerrassa on diginomadeille ja expateille suunnattu ruokakauppa Rimping. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaan länsimaalaiseen ruokakauppaan. Ostettiin heti juustoa, joka on Aasiassa todellista luksusta.

Olutpaikat. Chrisu on intohimoinen olutharrastaja, ja mäkin oon vuosien varrella oppinut oluesta paljon (myös pitämään siitä, heh). Olutfestareilla ollaan käyty muun muassa Lontoossa, Honolulussa, Kööpenhaminassa ja Hongkongissa. Pienpanimoiden toiminta on tehty haasteelliseksi Thaimaassa, koska valtio ja suurimmat panimot ovat rajoittaneet huomattavasti oluen panemista. Thaimaan valtio ThaiBevin (Chang), Boonin (Archa) ja Rawdin (Singha, Leo) lobbaamana on päättänyt, että olutta saa panna vain valmistaja, joka tuottaa 100 000 litraa tai enemmän vuodessa. Tämän lisäksi pääomaa pitää olla vähintään 10 miljoonaa bahtia (n. 268 000 euroa). Näin ollen pienempiä eriä käsityöläisoluita on mahdotonta valmistaa laillisesti. Tästä huolimatta esimerkiksi Bangkokissa ja Chiang Maissa on pienpanimoita ja käsityöläisoluita myyviä baareja, joita ratsataan koko ajan. Useat valmistavat oluensa salaa (niin yritykset kuin kotipanijatkin) tai ulkomailla (esimerkiksi Vietnamissa tai Kambodzassa).

Jos tämä kiinnostaa niin tässä videossa lisää keskustelua aiheesta:

Omaa oluttaan ja muiden thaimaalaisten pienpanimoiden tuotteita myy esimerkiksi Namton’s House, joka on ehdottomasti Chiang Main paras olutbaari. Asiantunteva henkilökunta, rauhallinen tunnelma, viehättävä sisustus ja laadukkaat tuotteet saivat meidät viihtymään baarissa pitkään. Namton’s House on Vanhankaupungin ulkopuolella kaupungin kaakkoisosassa, mutta Uberilla sinne pääsee nopeasti ja edullisesti.

Beer Republic on thaimaalaisten suosima olutbaari Nimmanilla. Baarissa on tarjolla paljon eurooppalaisia oluita, joten me ei sinällään löydetty mitään uutta maisteltavaa. Oli kuitenkin hauska nähdä myös thaimaalaisten innostuneen laatuoluesta, ja vaihtoehtoja Changille ja kumppaneille etsitään aktiivisesti. Toki kyse on vielä marginaalisesta ilmiöstä juuri yllämainituista syistä johtuen. Oltiin täpötäydessä baarissa tuona iltana ainoat farangit, joten Nimmanilla pyörii paljon muitakin kuin expatteja ja diginomadeja. Yliopisto on lähellä, joten opiskelijat ja yliopiston henkilökunta käyttävät Nimmanin palveluita. Myös monet bangkokilaiset tulevat Chiang Maihin lomalle puhtaamman ja viileämmän ilman sekä rauhallisemman elämänmenon perässä. Nimmanin kaduilla bongaakin paljon tyylikkäitä nuoria thaimaalaisia.

Leffateatterit. Suomessa käydään usein leffateatterissa, mutta reissussa ei oltu ennen Chiang Maihin saapumista päästy elokuviin. Käytiin yhteensä kolme kertaa elokuvissa Chiang Maissa. Tuli tsekattua niin Star Wars: Rogue One, Arrival ja mun syntymäpäivänä ihastuttava La La Land. Maya Mallin (taas) yläkerrassa on laadukas SFX Cinema.

Kuten huomaatte, monet aktiviteeteista liittyivät ruokaan ja kulttuuriin. Chiang Mai onkin kulinaristin mekka. Ruoka on halpaa ja hyvää. Toki Nimmanilla on thaimaalaiseen hintatasoon verrattuna hieman kalliimpaa. Budjettimatkaajan kannattaakin suunnata esimerkiksi burmalaiseen ravintolaan (löytyy ihan nimellä Burmese Restaurant) tai Hong Tauw Inniin.

Chiang Mai on sekoitus itää ja länttä. Thaimaa on esimerkiksi Kambodzaan ja Laosiin verrattuna todella kehittynyt maa, ja länsimaalainen kulttuuri näkyy voimakkaasti. Tämä on luultavasti vaikuttanut siihen, että juuri Chiang Maista on muodostunut diginomadien pyhiinvaelluskohde. Länsimaalaiset ihanuudet ovat tarjolla helposti, mutta hintataso on silti edullinen ja paikallinen kulttuuri kiehtova.

Toisaalta Chiang Maissa pääsee kokemaan paljon sellaista mitä kotona Suomessa on vähemmän.

Katutaide. Toivoisin Suomeen enemmän väriä ja kaupunkikulttuuria. Toki asiat ovat muuttuneet paljon jo omani elinaikanani, mutta esimerkiksi laillista katutaidetta Suomessa on vielä valitettavan vähän. Chiang Maissa ihasteltiin tyylikkäitä muraaleja, joita ei tarvitse erikseen etsiä. Katutaidetta on joka paikassa.

Hylätyt mestat. Me rakastetaan autiotaloja ja ränsistyneitä huviloita. Suomessakin harrastetaan urbaania löytöretkeilyä (urban exploration), mutta harvemmin hylätyt talot saavat kovin kauaa paikallaan seistä – varsinkaan kaupunkialueella. Chrisu löysi Vanhankaupungin pohjoispuolelta aavemaisen hylätyn hotellin. Entinen palatsi House of Success Vanhankaupungin luoteisnurkassa kultakoristeineen teki myös vaikutuksen.

Markkinat ja temppelit. Näistä kahdesta Chiang Mai tunnetaan. Markkinoita on viikon jokaiselle päivälle. Myös temppeleitä on joka nurkalla. Suosittelen vaan kävelemään ympäriinsä, aistimaan ja piipahtamaan temppeleissä, kun siltä tuntuu.

Me tehtiin myös erillinen ekskursio kaupungin tärkeimmälle temppelille, vuoren päällä sijaitsevaan Doi Suthepiin. Temppelialue ja vuoren päältä avautuvat maisemat olivat todella kauniita, mutta kannattaa varautua turistimassoihin. Ehkä kärsin Kambodzan jäljiltä vielä temppeliähkystäkin. Meillä oli kuitenkin mukava päivä porukalla.

Chiang Mai on monien bloggaajien ikissuosikki. Esimerkiksi Yes Dear -blogin Pauliina, Sarikoo-blogin Sari ja Veera Bianca -blogin Veera ovat tykästyneet Chiang Maihin.

Kotoisa olo syntyy loppujen lopuksi aika yksinkertaisista jutuista. Chiang Maissa jokainen voi toteuttaa itseään ja löytää omia kiinnostuksen kohteitaan vastaavaa tekemistä. Asua voi parin euron dormissa tai modernissa Airbnb-kämpässä.

Usein törmää keskusteluihin, että ”onko tämä nyt sitä aitoa Thaimaata”. Koko keskustelu siitä, millainen Thaimaa on aito ja millainen ei, on jotenkin täysin epärelevantti. Thaimaa muuttuu ja kehittyy siinä missä muutkin maat. Paikalliset saattavat haluta syödä KFC:ssa, kun minä metsästän mahdollisimman halpaa pad thaita markkinoilta tai toisaalta herkullista vegaaniaamiaista. Sen sijaan, että ajattelisin, miten pääsen kokemaan mahdollisimman aitoa Thaimaata, yritän pitää silmät auki ja ottaa matkakohteen vastaan sellaisena kuin se mulle subjektiivisesti näyttäytyy.

 

Oletko käynyt chiang maissa? mitä tykkäsit?

 

Lue myös:

Battambang – minun Kambodžani

Kuinka rakastuin Hongkongiin

 

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI

Share

Ladataan...
Matkalla kaiken aikaa

Kampotin lukuisten päiväretkien ykköskohde on Bokor Hill Station. Olimme aluksi hieman skeptisiä koko Bokorin suhteen (tää on mainittu aika monessa postauksessa eli alkaa kuulostaa siltä, että olemme skeptisiä kaiken suhteen). Jutut netissä kertovat kolkosta, hylätystä lomakylästä ja keskinkertaista nähtävyyksistä. Suurin osa kävijöistä ottaa vain kuvan hylätystä palatsista, näpsäisee pikaselfien jättimäisen Buddha-patsaan kanssa, ja käy ehkä alueella sijaitsevalla vesiputouksella. Itse näimme paikassa potentiaalia urban exploration -kohteena, koska rakastamme hylättyjä mestoja.

1920-luvulla rakennettu ranskalaisten kolonialistien rentoutumisalue Bokorin vuorella hylättiin 1940-luvulla ensimmäisen kerran. 60-luvulla alue näki uuden kukoistuksen, ja vuorella sijaitsevaa palatsia laajennettiin. Kuitenkin vuonna 1972 vallankumousliike punaiset khmerit ottivat alueen haltuunsa. Bokor olikin punakhmerien viimeisiä linnakkeita vielä 90-luvun alussa.

Kansallispuiston asemasta huolimatta Bokorilta vuokrattiin tontteja rakennusalan konsernille 2000-luvun alussa. Alueen kehittämiseen suunnitellaan käytettävän yhteensä miljardi dollaria seuraavien 15 vuoden aikana. Päällystetty tie toi Bokorin massojen saataville vuonna 2011. Samoihin aikoihin vuorelle avattiin jättimäinen Thansur Bokor Highland Resort käynnistämään turistibisnes uudelleen. Huhupuheiden perusteella 1000-paikkaisessa hotellissa yöpyy keskimäärin vain 2 vierasta per yö, joten suuret investoinnit ja suunnitelmat ovat epäonnistuneet tai ainakin viivästyneet.

Sisäänkäynti puistoon sijaitsee lyhyen ajomatkan päässä Kampotista. Puolen dollarin pääsymaksun jälkeen seuraa 32 kilometrin nousu vuorelle, josta pikku Honda-skootteri selviää helposti. Täysi tankki bensaa takaa pääsyn myös alas vuorelta, jossa palveluita ei ole. Nousun puolivälissä edellä mainittu Buddha tervehtii turistiparvia. Meitä kuitenkin kiinnosti paljon enemmän läheltä löytyvä hylätty kuningas Sihanoukin kesähuvila Black Palace sekä viidakon valtaamat luksushuvilat. Homeen mustaamat palatsit hienoine graffiteineen olivat todella vaikuttavia. Syvemmältä viidakosta pilkottavat täysin umpeen kasvaneet kesken jääneet huvilat muistuttavat betoniluurangoillaan menneestä.

Tie huipulle risteää. Oikealle lähtevä tie vie luonnonpuistoon ja Popokvilin vesiputouksille, joihin emme väenpaljouden ja erillisen sisäänpääsymaksun vuoksi vaivautuneet. Vasemmalle vievä tie taas suuntaa kohti uutta hotellia ja vanhaa palatsia. Vuorelle on rakennettu uuden hotellin viereen myös iso asuinalue, joka on jäänyt kesken ja jo puoliksi mädäntynyt. Kuka oikeasti ajatteli, että joku haluaisi asua vuoren päällä 37 kilometrin päässä lähimmästä kaupungista? Monikerroksiset rakentamisen eri vaiheissa olevat betonikolossit ovat aavemaisia, ja niiden tutkimiseen menee helposti tunteja. Pakko kuitenkin jatkaa matkaa, nähtävää riittää!

100-vuotias katolinen kirkko oransseine sammalpeitteineen sekä isot lentokonehallit ja satelliittirykelmät tuovat outoa kontrastia buddhalaiselle temppelille, joka tuntuu olevan ainut elämää sisältävä paikka alueella. Hienot näkymät alas rannikolle, ja temppelialueen rauhallisuus ovat mukava bonus. 

Alueen päänähtävävyys, hylätty palatsi, ei ole huhuista huolimatta koskaan ollut kasino. Turistiparvet kiehnäävät hyvin säilyneen betonirakennuksen neljässä kerroksessa ottamassa kuvia menneisyyden hienoudesta sekä upeista näköaloista kohti merta. Ökyrakennuksen saloja tutkiessa on helppo unohtaa alueen synkkä menneisyys, ja ne 1000 työntekijää, jotka aluetta rakennettaessa tiettävästi kuolivat. Pienen ajomatkan päässä sijaitsee vielä muutamia huviloiden raakileita, joihin useimmat turistit eivät bussistaan kävele. 

Ymmärrän, miksi Bokorista saa ristiriitaisen kuvan. Nopeasti vaihtelevat säät, pitkähkö ajomatka ja monille "turhat" nähtävyydet eivät riitä. Meille Bokor antoi paljon enemmän, ja alueella olisi viihtynyt kauemminkin. Hylättyjen rakennusten romantiikka ja synkkyys ei kaikkiin iske. Suurimmassa osassa saimmekin olla aivan yksinään. Kalliin järjestetyn päiväretken jälkeen olisin kyllä itsekin ollut pettynyt pelkkään palatsiin. Alue antaa omatoimiselle tutkijalle paljon enemmän. Mopo siis alle, ja kohti tuulista kukkulaa - mukaan sadetakki sekä täysi tankki bensaa!

- Chrisu - 

Seuraa reissuamme:

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Share