Ladataan...

No niin tästä lähtee se kymmenenneksi viimeinen blogipostaus tässä blogissa! Se on mielenkiintoinen juttu, kuinka oma pää siirtyy eteenpäin heti päätösten jälkeen. Koko bloggausurani ajan päässä on sinkoillut aiheita postauksiksi, tästä voisi kirjoittaa, tästä saisi hyvän kuvan blogiin. Heti tuon edellisen postauksen jälkeen tämä prosessointi loppui. Pää hiljeni. 

Vaikka mulla onkin muutamia tiettyjä aiheita, joita haluan vielä blogissa käsitellä, niin tämä postaus menee ihan freestylella. Ja tässä tulee siis sekalainen otos meidän viimeisimpiä kuulumisia.

Tänä aamuna jälleen raahasin kiirellä pari kymmenkiloista mötikkää turvakaukaloissaan autoon ja ajelimme vanhan kotimme lähellä sijaitsevalle lastenlääkärillemme. Muutimme joulunalla takaisin kaupunkiin, mutta päätin pitää vanhan lastenlääkärimme vauvojen 1-vuotistarkastukseen saakka. No enpä tuolloin tiennyt, että meillä alkoi korvatulehdus-, flunssa,- keuhkoputkentulehduskierre ja olemme rampanneet joka viikko tarkastuksessa saaden vuoronperään särkylääke-, antibiootti-, inhalaattorireseptin jommalle kummalle. Huoh. Mutta tänään koitti se ihana päivä, että molempien korvat olivat puhtaat ja vain pojan hengitys enää hieman pihisi. Ei uusia reseptejä tai tarkastuskäyntejä, vain muutama päivä lisää inhalaattoria. 

Ja onpa iso ero hieman kipeän ja täysin terveen vauvan välillä! Lopulta meillä on jälleen kaksi iloista, energistä ja uteliasta vauvaa, jotka kiipeilevät, tutkivat ja nauravat, sekä jaksavat leikkiä myös ihan kahdestaan. Lähes kuukauden ajan meillä oli ainakin yksi väsynyt, kärttyisä tai itkuinen vauva, joka kaipasi syliä jatkuvasti. Nyt nautimme tästä terveestä vaiheesta, sillä seuraava flunssa pyörii varmaan jo aivan kulmilla.

En muista kirjoitinko vielä lastenhoitajastamme? No nyt kirjoitan. Meitähän siis lykästi ja löysimme syksyllä suomalaisen lastenhoitajan, walk-in-nannyn, joka tulisi meille tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin minun ollessa töissä. Kun sitten minua paukaistiin potkuilla piti tämä suunnitelma miettiä uudelleen. Vaikken tietenkään voinut mitään potkuilleni, niin olin kyllä tosi pahoillani lastenhoitajamme puolesta. Etenkin kun rahallisesti meille tilanne oli jopa parempi - saisin 100% palkan vanhassa tiiminvetäjäroolissani, mutta lastenhoitajalle koko kevään työt - ja tulot - olivat vaarassa.

Ensin tarjosimme lastenhoitajalle yhtä päivää, mutta sitten päätimme pitää kiinni jo sovitusta kolmesta päivästä. Tuolla välin minä kirjoitan yhden päivän kirjaani ja noin puolitoistapäivää teen SEO/nettimarkkinointiprojektia sukulaisen firman nettikauppaan, ilman varsinaista palkkaa. Loppu puolipäivää on minun omaa aikaani, mikä käytännössä tarkoittaa playdeittejä vauvojen kanssa jonkun tuttavan luona sillä välin kun lastenhoitajamme siivoaa kodin. No toistaiseksi aika on mennyt lähinnä kodin laittamisessa ja muissa muuttoon liittyvissä asioissa. Onneksi pikkuhiljaa alkavat laatikkopinot katoamaan ja asunto muuttumaan kodiksi.

Kävimme myös kokeilemassa muskaria, mutta se meni niin säätämiseksi että kokeilemme myöhemmin uudelleen...

Olemme olleet toistaiseksi todella tyytyväisiä kaupunkiin muutosta! Esimerkiksi viime lauantaina laitoimme miehen kanssa vauvat nukkumaan ja ex tempore hyppäsin ratikkaan hurauttaen ystävälleni illalliselle ja lasilliselle. Ihan parasta! Ilman mitään suunnitelmia ja sitoumuksia. Miehen kanssa sovimme, että olemme joustavia puolin ja toisin tuollaisten tapaaamisten suhteen. Muuten kaksosarki voi ottaa voiton ja kyllä se on tärkeää pysyä vauvakuplan ulkopuolisessa elämässä kiinni.

Töitä en ole vielä alkanut katselemaan, mutta olen aloittanut firman tarjoaman outplacement coachingin. Tämän postauksen jälkeen lähdenkin seuraavaan sessioon keskustelemaan lempiaiheestani: minusta itsestäni. :D Olen päättänyt alkaa toden teolla etsimään uutta unelmaduuniani ensi kuussa ja nyt nautin (lähes) aikatauluttomasta vauva-arjesta. Mieli tekisi myös liittyä lentopalloporukkaan, pilatestunneille, vauvajoogaan ja vaikka mihin, mutta mennään nyt ihan hissukseen. 

Tällaista kuuluu meille juuri tällä hetkellä. Toivottavasti te kaikki voitte hyvin!

Share

Ladataan...

Olin kirjoittanut jo useammankin raakileen luonnoksiin ja miettinyt mahdollisia aiheita meidän monikkoperheen elämästä. Olin jo alustavasti päättänyt jatkaa bloggailua ainakin toistaiseksi. No, minä olen nopeiden ja usein hyvin yllättävien päätösten nainen ja tälläkin kertaa heitin hommat aivan päälaelleen ja päätin lopettaa blogini.

Miksi tulin tähän päätökseen? Sitä on vaikea sanoa. Yhtäkkiä vain tuntui siltä ja (valitettavan) usein teen asiat tunteen perusteella, en järjen. Sijaissynnytysprosessimme on ollut loppusuoralla jo pidemmän aikaa ja nykyään elämme melko tavallista, kiireistä, itkun- ja nauruntäyteistä kaksosperheen elämää. Blogi luonnostaan on alkanut tulla tiensä päähän, matkamme perheeksi alkaa olla lopuillaan.

Teitä ihania lukijoita näyttää Google Analyticsin mukaan blogissa käyvän vielä säännöllisesti ja menneen syksyn aikana muutama postaus on saanut minulle hyvän jopa yli tuhannen klikkauksen määrän yhden päivän aikana! Sähköpostiviestejä olen saanut myös aina silloin ja kiitänkin jo nyt kaikkia lukijoita, kommentteja, meilejä ja sydäntykkäyksiä! Se oikeasti on tämän jutun ydin ja ihanuus - se vuorovaikutus! <3

Kuten postauksen otsikkokin sanoo, tämä ei ole se viimeinen postaus ennen kuin blogi hiljenee vaan lähtölaskennan aloitus. Tulen kirjoittamaan vielä kymmenen postausta, joista viimeisessä - kymmenennessä - komeilee oma kuvani ja nimeni. Niin kuin aikoinaan lupasin. 

Näiden reilun parin vuoden aikana olen myös tainnut lupailla kirjoittaa yhtä sun toista. Nyt olisi viimeinen mahdollisuus toivoa, mitä haluaisit minun vielä kertovan sijaissynnytysprosessista, matkastamme perheeksi tai meidän nykyisestä perhe-elämästämme!

Share

Ladataan...

Vuosi 2017. Toisaalta minulla on niin paljon odotuksia sen suhteen, toisaalta ei mitään odotuksia. Tulee mitä tulee. Tärkeintä olisi osata nauttia, niistä pienistäkin asioista. 

Joulukuussa saadut potkut töistä laittoivat kuviot uusiksi vuodelle 2017. Olen alkanut pääsemään yli syyllistävästä ajatuksesta, että miten voin olla yli vuoden poissa työelämästä. Asiat pitää vain laittaa oikeaan mittakaavaan ja perspektiiviin: viisikymppisenä tuskin harmittelin muutamaa lisäkuukautta vauvojen kanssa ja onhan tällä elämällä niin paljon muutakin tarjottavaa kuin kova palkka, ura ja pitkät työtunnit! 

Tänä aamuna heräilimme hitaasti miehen kanssa vuoden ensimmäiseen päivään. Laitoimme aamupalapöydän koreaksi ja kilistimme lasilliset edellisen kodin tupaantuliaisista ylijäänyttä kuoharia, jonka löysimme muuttolaatikon pohjalta. Pikkuisten keskittyessä syöttötuoleissaan jällystämään leiväkannikoita juttelimme asioista, joihin haluamme keskittyä tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna. 

1. Haluan olla paremmin organisoitunut. Tämä ei todellakaan tarkoita, että tavaroiden pitää olla viivasuorassa järjestyksessä, viikon ruoat kokattuna etukäteen ja päivällä tiukka aikataulu. Kylmät väreet menevät pelkästä ajatuksesta. Olen melko suurpiirteinen ihminen ja tykkään sellaisesta luovasta sekasotkusta. Liika järjestys suoraan sanoen ahdistaa minua. Paremmalla organisoinnilla tarkoitan hyvin simppeleitä asioita. Laskut ja tärkeät dokumentit on laitettu järjestykseen ja maksettu ajallaan. Useammankin kerran olen avannut laskun ja laittanut sen jonnekin, seuraavan kerran muistan koko asian muistutuslaskun kolahtaessa laatikkoon. Haluaisin saada kaikki tylsät, arkiset tehtävät fiksusti ja nopeasti alta pois, niin voin keskittyä paremmin tärkeämpiin juttuihin, kuten lapsiini.

Olen vastikään myös lueskellut Marie Kondosta ja KonMarituksesta. Vaikka vaatteiden viikkaus -videot saivat lähinnä huvittumaan, niin osa ideologiasta kolahtaa myös minulle. Haluaisin päästä eroon turhista (energiaa vievistä) tavaroista ja vaatteista, ja ympäröidä itseni harvemmilla, jotka tuovat hyvää mieltä. Että jokainen tavara ja vaate on minulla syystä eikä vain kaapin täytteenä.

2. Haluan tehdä vähemmän turhaa ja enemmän tärkeää. Varsinaisesta downshiftaamisesta ei voine puhua, mutta haluan kuluttaa vähemmän aikaa turhaan ja enemmän aikaa esimerkiksi omaan hyvinvointiini tai perheen laatuaikaan. Sosiaalinen media on tässä yksi komponentti ja ristiriitainen sellainen. Toisaalta minusta tuntuu, että välillä vietän liikaa aikaa selaamalla Facebook-fiidiäni tai Iltalehden klikkiuutisia, mutta toisaalta esimerkiksi blogin kirjoittaminen on tuonut paljon hyvää fiilistä ja tietynlaista täyttymyksen tunnetta.

Olen sporttinen tyyppi, mutta kesästä lähtien liikkuminen on ollut todella vähäistä ja se kieltämättä harmittaa. Haluankin raivata sille oikeasti tilaa kalenteristani, enkä jättää väliin mihin tahasta (teko)syyhyn vedoten. Niin, pienet lapset ovat yleensä se hyvä (teko)syy jättää omat harrastukset pois, mutta tunnen oloni paremmaksi liikkuessani ja näin ollen olen myös parempi äiti kun saan sopivan määrän hikoilua viikkoon. Ja kalenterin raivaaminen tarkoittaa sekä tylsien (mutta välttämättömien) tehtävien ripeämpää hoitamista, että turhempien (ei-välttämättömien) juttujen karsimista.

3. Haluan olla rehellinen itselleni tulevista töistä. Kun jossain vaiheessa aloitan uuden työn, haluan että sillä on merkitys. Ihan oikeasti. Olen ollut lähes koko urani finanssisektorilla ja tällä hetkellä se näyttäyttyy minulle harmaana ja kovana. Kuitenkin vain reilu viisi vuotta sitten olin todella innostunut ja motivoitunut työstäni - opin joka päivä uutta ja työkaverini fyysisessä tiimissäni sekä muualla maailmassa olivat todella hyviä tyyppejä. Sain kannustavaa palautetta ja myös etenin uralla. Sittemmin ihmiset vaihtuivat, työkulttuuri sekä -ympäristö myös ja minä olin väärässä paikassa - aivan liian pitkään. Helpoin vaihtoehto olisi etsiä samankaltainen duuni, hyvä palkka jne. mutta sen sijaan haluan olla rehellinen itselleni, että valitsen duunin, joka saa poskeni hehkumaan innostuksesta. Oli se sitten finanssisektorilla tai jotain ihan muuta, sen on oltava hyvä juttu, minulle.

Tällaisia mietteitä alkavalle vuodelle, tästähän tulikin yllättävän vakava ja puhdistava postaus. Tällä hetkellä olen valtavan innoissani talvesta ja keväästä. Se näyttäytyy valoisana, mielenkiintoisena ja kevyeltä.

Ja lopuksi haluan toivottaa teille kaikille mahtavaa vuotta 2017 - vähemmän turhaa, enemmän tärkeää! :)

(Kuva otettu uudessa kodissa, hampaiden pesun lomassa...)

Share

Pages