Ladataan...

 

Mini-loma eli "äitiysloma" alkaa olla takana, ja huomenna olisi taas paluu töiden pariin. Sansaa on totutettu kovasti yksinoloon tämän viikon aikana, ja yllättävän hyvin on sujunut. Kokonainen työpäivä on silti ihan eri asia kuin muutama tunti kerrallaan, joten ihmeitä ei tietenkään voi odottaa. Onneksi Sansalla on kuitenkin Unto seuranaan, vaikka porttien takana ovatkin eri huoneissa. Ehkä olenkin enemmän huolissani itsestäni, että miten pystyn keskittymään työhön enkä ikävöi ;)!

 

 

Kulunut viikko on käytetty hyvin vahvasti Sansan kotiuttamiseen sekä Untoon ja koko kotiympäristöön tutustumiseen. Koirien keskinäinen suhde on yllättänyt meidät todella positiivisesti, ja ne ovat jo nyt kuin majakka ja perävaunu. Pienempi seuraa isompaa joka paikkaan, ja isompi käy säännöllisin väliajoin tarkistamassa, että pikkuisella on kaikki hyvin. Viime yö oli myös ensimmäinen, kun ne nukkuivat samassa pedissä. Koirien keskinäiset leikki- ja painihetket ovat myös niin ihanaa seurattavaa, että sydän sulaa. Täytyy silti aina muistaa, että leikit eivät saa missään nimessä mennä liian rajuiksi, koska Sansa on vielä niin pienikokoinen ja hauras. Unto osaa onneksi säädellä omia voimiaan, ettei toista satu. Aina Untokaan ei kuitenkaan jaksa, ja se on ihan ymmärrettävää. Ei kai kenestäkään olisi kivaa, jos joku naskalihampailla varustettu pikku-riiviö roikkuisi koko ajan hännässä tai tiedätte kyllä missä :D!

 

Nää tyypit <3

 

Kaiken kaikkiaan yhteiselo täällä Tampereella sujuu oikein mallikkaasti. Sansa on todella uskalias pentu, ja sen vuoksi sitä on ollut helppo totuttaa erilaisiin asioihin. Toivon, että sen luonne ei muutu, koska arkuus on todella vaikeaa saada koirasta pois. Mitä paremmin se uskaltaa kokea asioita, sen helpompi sen kanssa on touhuta kaikkea. Imuria ei tosin olla vielä kokeiltu, sen suhteen mulla ei ole kauhean suurta luottoa... Unto meinaan pelkää sitä aikalailla!

Pikakuulumisia vaan tällä kertaa! Olen saanut hirveän määrän viestejä Sansasta, joten ajattelin, että koirien kuulumiset silloin tällöin saattaisivat kiinnostaa? 

 

Neiti Kesäheinä :D

 

Viettäkää ihana loppupäivä, ja tsemppiä huomiseen arkeen taas! (Myös mulle itselleni :D)

 

Maija

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

 

Opettelen joka päivä nauttimaan arjen pienemmistäkin asioista. Mun päivät ei todellakaan ole pelkkää hattaraa, enkä usko että kellään, vaikka miten hehkuttaisi somessa oman elämän täydellisyyttä. Sosiaalinen media on monelle nimenomaan se kanava, jossa keskitytään arjen positiivisiin asioihin. Itse en ainakaan päivittäin halua pilata muiden päivää pelkällä valituksella. Jaan mieluummin niitä kivoja juttuja, mutta se ei luonnollisestikaan ole koko totuus. Jokaisesta päivästä pystyy kuitenkin löytämään paljonkin ilon aiheita, jos osaa ottaa asiaa kohtaan oikean asenteen.  Asenne ratkaisee muutenkin kaikessa, joten miksi tämä olisi poikkeus?

Nyt olisi siis perjantai-positiivisuuden vuoro! Kuten varmaan arvaatte, mun arkeni ilon tuottajat ovat tällä hetkellä oman perheeni jäsenet, ja uuden tulokkaan saapuminen. Niistä asioista saatte kuitenkin tulevaisuudessa varmasti kuulla kyllästymiseen asti, joten jätän sen hehkutuksen tästä pois. Mitkä pienet asiat mua siis tänään ilahduttaa? Aurinko nyt tietenkin, mutta mikä muu?

 

 

1. Energiajuoma jääkaapissa! Tsiisus, kun on kiva tietää, että päivän väsyneimmällä hetkellä kaapista voi kaivaa pelastuksen.

 

2. Treenin jälkeiset ruuat valmiina. Jos on tehokas jo aamulla, ei illalla väsyneenä treenin jäljiltä tarvitse alkaa enää kokkaamaan, vaan riittää kun lämmittää. Hyvä minä! Tähän voisi myös lisätä sen, että uunikasvikset paistuivat täydellisesti! Rapeita ja vähän kärähtäneitä niiden olla pitää!

 

3. Olen saanut muokattua varmaan tsiljoona kuvaa. Se on oikeasti aikaa vievää hommaa, vaikken kuville mitään ihmeellisyyksiä ikinä teekään. On kuitenkin mukavaa, kun ei jokaiseen postaukseen ja Instagram-julkaisuun tarvitse aloittaa ihan alusta. Täysin muokkaamattomia kuvia en nimittäin kanavissani käytä, mutta mun tapauksessa kyse on lähinnä valoista, väreistä ja varjoista. Koko ajan sitä oppii kyllä tässäkin paremmaksi!

 

4. Sähköjohdot ynnä muut ovat toistaiseksi ehjiä. Nämä pari päivää, kun Sansa on ollut kanssamme, on johdot kiinnostaneet vähän turhankin paljon. Toistaiseksi ollaan kuitenkin säästytty vahingoilta. Jes! (Ps, kyllä niitäkin vielä tulee, mutta eikö nyt voi olla silti onnellinen, kun ei ole sattunut VIELÄ mitään?!:D)

 

5. Nolla kakkaa tai pissaa matolla päivän aikana. SCORE! Nimimerkillä olen juossut kerrostalon portaita pentu sylissä niin paljon, että menisi jo melkein jalkatreenistä! Ja kyllä, jätöksiä todellakin tulee sisälle, mutta kun näin pitkän ajan saa pysymään ilman vahinkoja, täytyy itseään taputtaa olalle.

 

6. Viikonlopun treenit. Tietenkin, mihinpä se into katoaisi. Tänään oli vuorossa pakaraa ja pohkeita. Ja pikkuisen olkapäitä, koska ensinnäkin sekasikiötreenit on huippuja, ja toisekseen pakarat tai olkapäät ei ainakaan voi olla liian isot :D

 

 

 

Mikä sua on ilahduttanut tänään? Aurinkoista viikonloppua <3

 

Maija

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Eilen se päivä vihdoin koitti, kun saatiin hakea uusi perheenjäsen kotiin. Koko päivä oli super-pitkä töiden ja matkustamisen vuoksi, ja oltiinkin kotona vasta yömyöhään. Täytyy kyllä sanoa, että oli silti viisas veto hakea pentu kotiin iltaa vasten, sillä meininki autossa oli hyvin rauhallista ja unentäyteistä sen touhuttua ensin koko päivän. Muistan, kun 5 vuotta sitten haettiin Unto samasta paikasta, oli meno vähän villimpää!

 

 

Ensimmäinen ilta keskittyi hyvin vahvasti paikkojen katsastamiseen ja isoveljeen tutustumiseen. Tutustuttaminen aiempaan koiraan on tehtävä hyvin varovasti ja pienin askelin, koska itse olen ainakin sitä mieltä, että eläin on aina eläin, vaikka miten siihen luottaisitkin. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää. Meidän Unto yllätti kyllä todella positiivisesti, sillä se otti pennun vastaan alun järkytyksen jälkeen todella hyvin. Tänään ne ovatkin leikkineet jo yhdessä, ja pienempi ei enää säiky ihan kaikkea mitä Unto tekee. Illalla se oli vielä tosi arka, ja onhan Unto todella paljon kookkaampi. 

 

<3

 

Ensimmäisestä yöstä pelotellaan aina, että pentu uikuttaa ja vinkuu eikä sopeudu uuteen tilanteeseen, mikä valvottaa omistajia. Nyt ekan yön jälkeen en voi kyllä allekirjoittaa tätä väitettä meidän kohdalla. Kumpikaan koirista ei ole ensimmäisenä yönä pitänyt mitään ääntä. Itse kyllä nukuin aika katkonaisesti ja haurasta unta, koska alitajuntaisesti mietin tietenkin koko ajan, että onko kaikki hyvin. Päiväthän pennulla täyttyvät vielä suurimmilta osin nukkumisesta, joten tänäänkin on ollut hyvin seesteinen meininki. Tunnelma on siis tyyliä syötä-ulos-leiki-ulos-nukkumaan-ulos. Mitä useammin pikkuista käyttää ulkona, sitä nopeammin se oppii sisäsiistiksi. Kyse on siis todellakin omistajien viitseliäisyydestä!

Koska olen vain tämän ja huomisen sekä tietenkin viikonlopun pois töistä, on opettaminen yksinoloon aloitettava heti. Töistä ei mielestäni tarvitse eikä ehkä kannatakaan ottaa kuukauden lomaa pennun tulon takia, koska mitä nopeammin se pääsee kiinni normaaliin rytmiin, sen parempi. Joskus se on kuitenkin edessä. Tänään ollaan siis harjoiteltu myös jo vähän itsekseen jäämistä. 

 

 

Kaiken kaikkiaan todella onnistunut ensimmäinen päivä takana! Tästä se taas lähtee, ja aika on todellakin kullannut muistot. Unton pentuajasta on kuitenkin jo sen verran kauan, että ihan kaikkia kommervenkkejä ei edes muista vielä.

Ja ainiin, ihan meinasin unohtaa! Pennun nimeksi tuli siis Sansa. Kyllä, HBO Nordicia on katsottu :D Meidän mielestä se oli vaan ihanan erilainen nimi, ja onhan tuokin prinsessa puna"tukkainen" ;) Unton ja Sansan kuulumisia yritän tänne postailla säännöllisesti, kuitenkin niin, että tästä ei tulisi ihan pelkästään eläinblogi! Mutta jos teillä on jotakin postaustoiveita liittyen Sansaan, koiran ottamiseen tai kouluttamiseen, kirjoitan niistä mielelläni :)

 

Aurinkoista loppuviikkoa!

Maija

Share

Pages