Unohdetiin ottaa äitienpäivän aamuna valokuvia ja yritettiin sitten jotain pönötystä viime hetkellä, ennen kun minun piti lähteä iltavuoroon. Onneksi Sipulilla sentään oli juhlavaatteet! Itse en niin muista juuri koskaan laittautua... ööö, mitään tilaisuutta varten, varsinkaan kotioloissa, joten enimmäkseen au naturel mennään meidän perhealbumissa.

Tällaisia niistä kuvista sitten tuli.

No, tämä viimeinen alkaakin näyttää jo normimeiningiltä!

Mä en tiedä kuinka nopeasti mun väsyneet ja ei-niin-atk-orientoituneet aivot pystyvät sisäistämään kaikki nämä uudet jutut täällä blogissa. Joten jos tulee kiireessä hassun näkösiä postauksia, niin naurakaa vaan. Minä se vaan yritän pysyä epätoivoisesti kehityksessä mukana.

Meillä on täällä tänään vieraana 6- ja 9-vuotiaat lapsukaiset, joille mieheni näytti nopeasti sarjakuvaohjelman koneelta ja tunnin päästä siitä heillä oli jo ensimmäinen hassun hauska omista valokuvista koottu tarina valmiina. Oppivat ohjelman minuutissa ja loput 59 minuuttia räpsivät kuvia, siirsivät koneelle ja kirjoittivat kuviin tekstit ja kehittivät tarinan. Ei voi muuta kuin ihmetellä ja arvostaa!

Missä vaiheessa minusta on tullut tällainen hidas kalkkis?

Ihanaa äitienpäivää kaikille! (Ja erityisesti omalle ihanalle pullantuoksuiselle äitille!)

Meillä on kotona ollut yli viikon kestänyt raivostuttava nettiongelma, siksi blogipaussi. Toivottavasti ensi viikolla uuden modeemin myötä pääsen päivittämään kuulumisia paremmin. 

Oma pää pätkii siihen malliin, että sovin vahingossa itselleni iltavuoron töihin äitienpäivälle, aargh. Enhän mä muistanut, että minuakin tänä vuonna juhlitaan. Sipuli onneksi ei vielä ymmärrä mitään tästä päivästä, joten pidettäköön tämä äidin kotitöistätöissälepäämispäivänä (huh minkä sanahirviön just kehitin). Töissä siis ruokatauolla naputtelen nopeat kuulumiset...

• Sipuli on oppinut konttamaan vauhdilla ympäri kämppää
• En ole enää yli viikkoon imettänyt yöllä
• Viime yönä Sipuli nukkui taas omassa huoneessaan ja minä siirryin takaisin omaan vuoteeseen
• Viime yönä Sipuli heräsi puoli neljältä itkemään ja vähän ennen puoli viittä imetin olohuoneessa ja otin tytön sitten meidän väliin palleroimaan... 

... Oliko se megaluokan virhe, se selvinnee parin seuraavan yön aikana....

Pikaraportti ennen perhelauantaita....

Eilinen ilta oli hieman levoton vauvan osalta. Sylissä ei ollut hyvä, mutta lattialeikeissäkään hän ei oikein viihtynyt. Ainoa mikä oli mieluista tekemistä, oli koiran jahtaaminen (ei sallittua). Aina kun laitoin tytön lattialle, hän ryntäsi kontaten koiraa kohti. Varoitin koiraa ja vaihdoin vauvan suuntaa - BYYYÄÄÄÄH. Annoin jonkun mielenkiintoisen lelun - BYYYÄÄÄÄH. Otin syliin - vääntelyä. Kuljeskelua ympäri asuntoa - vääntelyä. Laululeikkejä - vääntelyä. Aaargh! 

Sitten onneksi iskä tuli kotiin, jjeeeeijippii! 

Ilmeisesti Sipuli oli vain kyllästynyt minun seuraani, koska isänsä kanssa jaksoi kyllä leikkiä. Mahtavuutta! (Rakkaus, rakkaus, rakkaus ja tähän vielä sydän!)

No, iltatoimet menivät hieman kitisten, mutta tyttö jäi kyllä sänkyynsä vain hieman "ynähdellen". Kymmenen minuuttia mieheni ravasi huoneessa, kunnes vauva nukahti. Ei paha!

Ja yö, se meni aivan loistokkaasti. Kaksi pientä ynähdystä alkuyöstä, jolloin riitti, että mieheni oli kääntänyt vauvan konttausasennosta takaisin selinmakuulle ja antanut tutin. Viiden aikaan tuli pitempi ja vaativampi itku, jolloin mieheni rauhoitteli tyttöä noin 10 minuuttia. Sen jälkeen herätys klo 08.00!!! 

Sanomattakin on selvää, että mä olen nukkunut aivan liikaa ja on todella vaikea saada itseään hereille tällaisesta pitkien yöunien aiheuttamasta koomasta :)))

Joten, me lähdetään nyt pihalle (ja toivotaan, toivotaan, että tämä olisi näin iisiä)!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Sipuli oppii konttamaan! Ja unohti kuinka nukahdetaan ja kuinka nukutaan!

Omaan huoneeseen siirtyminen oli täydellinen mahalasku, kuten kerroin, Sipuli tuli kipeäksi. En usko, että oli vauvarokkoa. Luultavasti aivan tavallinen flunssa, niin kuin minullakin. Viikko tässä nyt sitten toivuttiin ja levättiin.

Näin hienosti hän ensin alkoi istumaan, lähes samantien selkä aivan suorana!

Tai siis vähemmän levättiin. Jotenkin Sipuli taantui tuon nukkumisen suhteen täysin. Aikaisemmin hyvin itsekseen nukahtanut vauva nukahti yht' äkkiä vain syliin. Öisin imetyksen jälkeen olen aina siirtänyt hänet takaisin omaan vuoteeseen, mutta nyt sekin aiheutti ongelmia. Sipuli ei saanutkaan syönnin jälkeen uudestaan unta muuta kuin vieressä ja kädet minun kasvoissani kiinni tai tissi suussa. Toissayönä hän sittten nukkui lähes koko yön tissi suussa. Jos ote välillä hellitti hieman, alkoi minuutin sisällä korvia vihlova huuto.

Nyt riittää! Minä haluan nukkua ja haluan hyvän unen lapselleni myös, joten unikoulu alkakoon.

Minä siirryin olohuoneen sohvalle (vierashuoneeseen/Sipulin tulevaan huoneeseen en halunnut mennä, koska halusin käyttää mahdollisen option television turruttavaan vaikutukseen jos yö on vain suoraa huutoa) ja mieheni jäi Sipulin kanssa meidän makuuhuoneeseen korvatulpilla varustettuna. Ajateltiin, että parempi opettaa Sipuli nyt ensin uudestaan nukahtamaan itsekseen ja myös nukkumaan läpi yön ilman tissiä. Katsotaan sitä siirtoa omaan huoneeseen sitten vähän myöhemmin.

Unikoulu ohjeita olen saanut neuvolasta ja siskoltani (jonka esikoinen oli erittäin huono nukkuja, ainakin ensimmäisen vuoden). Lempeällä tassuttelulla mentiin, eli kun Sipuli alkoi omaan vuoteeseen laitettaessa itkemään, mieheni rauhoitteli ensin laittamalla käden rinnan tai kyljen päälle. Jos itku jatkuu hän silitteli rauhallisesti. 

Illalla syötiin tukeva iltapala ja tuputin maitoakin oikein pitkään, että maha on varmasti täynnä, eikä nälkä pääse yllättämään. Sitten sanottiin hyvät yöt, suukoteltiin ja mieheni jäi laittamaan vauvan vuoteeseen. Ensin hän vähän itkeskeli. Aina kun rauhoittui, mieheni sanoi "hyvät yöt" ja tuli pois huoneesta, ja meni takaisin heti kun itku yltyi "vaativaksi". Noin vartti tätä ravaamista ja tyttö oli unessa, ah, erävoitto!

Kun kahdeksalta illalla tyttö nukahti, niin ensimmäinen tissivaatimusitku tuli yhdeltätoista, täsmällisesti niin kuin lähes joka ilta. Yllättäen, kun minä en ollut huoneessa ja mieheni meni rauhoittelemaan, Sipuli nukahti uudestaan parissa minuutissa. Yhdeltä uudestaan, itkua noin viisi minuuttia ja vielä puoli kolmelta itkua noin kymmenen minuuttia. Puoli seitsemältä soi mieheni herätyskello. HÄH?!?! 

Tässäkö tämä oli? Kertaakaan koko yönä vauvan itku ei yltynyt niin epätoivoiseksi, että mieheni olisi ottanut hänet syliin. Itku oli ennemminkin sellaista hieman kovempaa nyyhkytystä.

Kun Sipuli heräsi, nostin hänet rinnalle ja kylläpäs maito maistuikin. Sitten hän aloitti aamupapatuksen ja kieriskelyn kuin joka aamu. Ennen aamupäiväunille menoa oli ehkä hieman enemmän syliin kaipaava (eilen oppi muuten myös kiipeämään syliin), mutta muuten aivan normaalit aamuleikit käytiin läpi ja nukahti oikein hyvin tuonne takapihalle vaunuihin. 

Olikohan se niin, että toinen yö on pahin? Katsotaan....

No, juhlistetaan sitä vappua meilläkin. Ja ainoalla oikealla tavalla (kun tänä vuonna jää kaiken maailman marssit, torit ja työväenlaulut väliin)...

Rakas, mahtava aviomieheni oli käynyt tänään ennen iltavuoroon menoa jonottamassa puoli tuntia Pyynikin näkötornin maailman parhaita munkkeja ja simaa ilahduttaakseen flunssaista (vain lievästi makealle persoa) vaimoaan.

Ja koska joutui säilyttämään munkkeja työpaikallaan, oli pussissa asiallinen teksti:

Word!

Vieläkin parempaa vappua!

Eikös niin, että kaikki vihreä on terveellistä?

Ja minttuhan on vihreää?

Joten tämän päivän salaatit kuittaan Maraboun minttukrokantti -suklaalla, kiitos!

Kuva täältä.

No, okei! Juon myös vähän tätä spiruliina-marjasmoothieta:

Ah, nam! Lisää vielä lohikäärmeen silmä ja yksisarvisen häntäjouhi....

Hauskaa vappua!