Ladataan...

Olen ehkä maailman laiskin ihminen laittamaan hiuksia. Yleensä pidän ne vain tylsän tavallisesti auki, tai kiinni jos ne ovat likaiset. Hiuksia kihartaessanikin yleensä jaksan tehdä koukeroita vain eteen, hyvin harvoin taakse. Laiskuuden ansiosta olen kuitenkin oppinut muutaman erittäin simppelin peruslookin, joihin luotan niin arjessa kuin juhlassakin.

 

Tältä hiukseni näyttävät pestyinä, kuivattuina ja harjattuina. Aika latteat ja mitäänsanomattomat, eikö? Noh, tällä lailla pidän hiuskiani useimmiten.

 

Kampaus nro 1 - puolinuttura. Tämä on todella yksinkertainen lookki, mutta tuo jotain vaihtelua ja rakennetta aukinaisiin hiuksiin. Kasaan etummaiset hiukset taakse, ja kokoan niistä pienen nutturan. Fiiliksestä riippuen nutturan kokoa ja paikkaa voi muuttaa, ja tietysti on mielipidekysymys, haluaako lookista sotkuisen vai sliipatun. Saman kampauksen voi tietenkin toteuttaa nutturan sijasta myös tavallisella poninhännällä, mutta omasta mielestäni nuttura on mielenkiintoisempi.

 

Kampaus nro 2 - messy bun. Tätä käytän ehdottomasti useiten, kun hiukset ovat hieman likaiset, mutteivät kuitenkaan tarpeeksi likaiset pestäviksi. Käytän nutturaan tekoon Invisibobblea tai muuta samankaltaista, sillä silloin nuttura on helpoin myös saada selvitettyä. Teen ensimmäiseksi aivan tavallisen nutturan, jonka hiuksia alan sitten kierittämään hiuslenkin ja toisten hiusten ympärille, niin etteivät hiusten latvat jää roikkumaan. Lopuksi "nyhdän" nutturaa niin, ettei se ole liian pieni ja sliipattu, vaan suuri ja ihanan sotkuinen. Tällä saan pelastettua tilanteen myös silloin, jos hiukset ovat supertakkuiset, enkä ehdi harjata niitä. 

 

Kampaus nro 3 - glamour etukiharat. Yleensä käytän hiusten kihartamiseen suoristusrautaa, mutta tähän lookkiin käytin tavallista hiustenkihartajaa. Kiharsin hiukset edestä koko pituudelta ja sivuilta vain puolesta välistä. Takaa en kihartanut lainkaan. Lopuksi harjasin kiharat auki, jolloin ero kiharrettujen ja kihartamattomien hiusten välillä ei ole niin suuri. Tietenkin tällaiset harjatut kiharat voi tehdä myös koko päähän, mutta niinkuin sanoin, en useinkaan jaksa.

 

Kampaus nro 4 - sänkykiharat. Tämän kampauksen voi saavuttaa kahdella tavalla: nukkumalla kiharat päässä, tai tekemällä ne itse. Tein tämän lookin suoraan edellisestä, joten hiukset eivät tässäkään ole takaa kiharrettu, mutta suosittelen kihartamaan hiukset jokapuolelta parhaimman lopputuloksen takaamiseksi. Hiuksiin voi käyttää tässä kampauksessa monia eri tuotteita, kuten muotovaahtoa, hiuspuuteria, lakkaa tai kuivashampoota. Itse käytin Balmainin suolasuihketta (jota suosittelen kyllä ihan valtavasti!). Hiuksia pöyhitään, heitellään, halutessaan tupeerataan hiukan, ja lopuksi isketään hiuslakat päälle. Mitä enemmän jaksaa hiuksiaan pöllyttää, sitä autenttisemman lopputuloksen saa aikaan. 

 

Miten itse yleensä laitatte hiuksianne? Entä mikä näistä oli suosikkilookkinne?

 

Kirsikka W.

Ladataan...

Netflix julkaisi muutama päivä sitten elokuvan, jota itse olen odottanut (kauhulla ja innolla) jo pidemmän aikaa. Kyseessä on Tsugumi Ohban ja Takeshi Obatan Death Note -nimiseen mangasarjaan perustuva elokuva, joka kantaa samaa nimeä. Itse en ole itse mangaa vielä koskaan lukenut, mutta siitä on tehty myös saman niminen animesarja, joka on ollut minulle todella mieluinen. 

 

 

Kaikessa simppeliyydessään Death Noten idea on se, että Light Yagami (tai japanilaisittain Yagami Raito) -niminen opiskelija löytää ihmismaailmaan pudotetun kuolemanjumalan vihkon, Death Noten. Vihkon tärkein ominaisuus on se, että henkilö, jonka nimi vihkoon kirjoitetaan, tulee kuolemaan. Kuoleman ajan ja tavan voi myös määritellä tarkemmin, ja vihkon käyttöön liittyy myös monia muita erilaisia sääntöjä, joita en viitsi tässä erikseen luetella. Death Noten avulla Light alkaa tappamaan rikollisia, tavoitteenaan tehdä maailmasta parempi paikka. Se ei kuitenkaan jää maailman viranomaisilta huomaamatta, vaan pian Interpol onkin jo Kiraksi nimetyn tappajan perässä.

 

Mangasta ja animesta poiketen Netflixin Death Note sijoittuu (yllätys, yllätys) Yhdysvaltoihin. Myös päähenkilön nimi on muutettu Light Yagamista Light Turneriksi. Monia muitakin muutoksia japanilaisten ja amerikkalaisen versioiden välillä on, osa niistä ymmärrettäviä, kun taas osa... Noh, ei niin mieluisia. Tässä kohtaa haluan mainita, että yritän pitää mahdolliset spoilerit minimissä, mutta jotain saattaa silti lipsahtaa.

 

Death Note -elokuvaa on amerikkalaistettu hyvin paljon, joka toisaalta on ihan loogista. Yhdysvalloissa ja Japanissa esimerkiksi kouluympäristöt ovat jo niin erilaisia, että tuntuisi kummalliselta yrittää luoda elokuvaan täysin samanlaista miljöötä, kuin mangassa tai animessa. Elokuva ei vain uppoaisi kohdeyleisöönsä samalla tavalla. Mielestäni oli myös mielenkiintoista huomata, miten kulttuurilliset erot vaikuttavat elokuvan tunnelmaan. Jotkut voivat olla sitä mieltä, että leffaa on länsimaalaistettu liiankin paljon, mutta minun näkövinkkelistäni se oli oikeastaan välttämätöntä juonen uskottavuuden kannalta.

 

Myös henkilöhahmoja on muunneltu rutkasti, eikä pelkästään heidän nimiään. Ensimmäisenä Death Note -faneja on puhuttanut se, ettei näyttelijäkaarti ole aasialainen. Mielestäni tämä on kuitenkin ihan okei, sillä elokuvan oltiin nimenomaan suunniteltu sijoittuvan Yhdysvaltoihin, jolloin olisi kummallista jos kaikki henkilöt olisivat aasialaisia. Toisaalta, luin jostain huhuja, että aasialaistaustaisia näyttelijöitä oltiin jokseenkin syrjitty sen takia, että elokuvaan heitä ei haluttu. Tämä taas mielestäni ei ole oikein, sillä kyllähän Jenkeissäkin kuitenkin aasialaistaustaisia henkilöitä asuu ja elää.

 

Valitettavasti ulkonäön lisäksi myös useiden hahmojen luonteet olivat kokeenet suuren muutoksen. Light Yagami ja maailmankuulu rikostutkija L ovat molemmat alunperin hyvin viisaita ja laskelmoivia ihmisiä, ja suuri osa Death Noten viehätyksestä perustuukin heidän väliseensä psykologiseen peliin. Netflixin elokuvassa tästä mielten välisestä kamppailusta ei ollut tietoakaan, sillä Light Turner oli vain ajattelematon ulkopuolinen teinipoika, ja L johtopäätöksiin hyppäilevä ja helposti hermostuva rellestäjä. Kun päähenkilöiden luonteita muutetaan niin rajusti, ja elokuvasta unohdetaan lähes kokonaan alkuperäisen tarinan juju, alkaa ainakin allekirjoittanutta hieman harmittamaan. Tietenkin tarinaan piti vielä lisätä Lightin rakkaustarina sosiopaatin piirteitä omaavan cheerleaderin kanssa, ja pakka oli täysin sekaisin. Eikä semmoisella hyvällä tavalla.

 

Väkivallalla mässäily on arkipäivää tämän hetken elokuvissa, joten ei liene siis ihme, että myös Netflixin Death Note on hypännyt tähän samaan junaan. Suurin osa elokuvassa nähdyistä kuolemista on showta, jossa ei pelätä tulla nähdyksi tai kuulluksi. Näin ei kuitenkaan alkuperäisessä tarinassa ollut, vaan tavallisimmin ihmisiä listittiin sydänkohtauksen voimin. Toisaalta, Netflixin elokuvaversio olisi voinut olla aivan liian tylsä ilman graafisia kuolemia, sillä se ei todellakaan pysty pitämään katsojaa otteessaan samalla tavalla, kuin esimerkiksi anime.

 

Death Note -elokuvan juoni ei ole edes pääpiirteittäin samanlainen kuin mangassa ja animessa. Suurin syy tähän on luultavasti se, että koko tarinaa on hyvin vaikea saada tiivistettyä yhteen vajaan kahden tunnin elokuvaan. Toisaalta, animesarjan mittapuilla tämä elokuva ei kattanut edes ensimmäistä kautta kokonaisuudessaan, joten voi hyvin olla mahdollista, että siitä tehdään useampi osa. Tästä huolimatta juoni tosiaan poikkesi alkuperäisestä huomattavasti. Monia merkityksellisiä kohtauksia korvattiin tai jätettiin pois, ja jäljelle jäi todella nopeatempoinen ja hieman tylsä lovestory gone bad. Ehkä juonesta saattaisi kiinnostua joku sellainen, jolla ei ole ollut mitään tietoa alkuperäisestä tarinasta, mutta silloinkin elokuva olisi luultavasti vain ihan ok.

 

YouTube käyttäjä CZsWorld tuo eräässä videossaan ilmi, että vaikka Death Note -elokuvan juoni ja toteutus on aika tönkköä jenkkikamaa, niin siinä on kuitenkin mielenkiintoisiakin asioita. Leffa nimittäin sisältää tämmöiseksi teinimurhamässäilyklipiksi yllättävän paljon symboliikkaa ja erinomaisia pieniä viittauksia, jotka ainakin itseltäni menivät aivan ohi elokuvaa katsellessani. Joten löytyy tästä elokuvasta jotain pohdittua ja syvällisempääkin. Harmi, ettei sitä samaa tunnelmaa tuotu myös itse tarinassa esille.

 

Tiivistettynä voisin sanoa, että Netflixin Death Note on aika tylsä ja mitäänsanomaton elokuva, jossa ei ole onnistuttu vangitsemaan alkuperäisen tarinan viehätystä. Jos siitä kuitenkin julkaistaan toinen osa, niin katson sen samalla mielenkiinnolla kuin tämän ensimmäisenkin. Onhan tämä kuitenkin juoneltaan hyvin erilainen, kuin animesarja, joten ehkä Netflixillä on vielä mahdollisuus yllättää. Jos joku kiinnostuu tästä aiheesta, niin katsokaa ihmeessä tämä Netflix -elokuva ensimmäisenä, ja sen jälkeen siirtykää animeen. Silloin ette ehkä pety niin pahasti.

 

Onko Death Note teille tuttu? Entä aiotteko katsoa tämän Netflix -elokuvan?

 

Kirsikka W.

 

*Kuvalähde: Netflix

Ladataan...

Minä en liiemmin muokkaa julkaisemiani kuvia itsestäni. Joskus saataan hieman säätää värejä tai kontrastia, ja Instagramissa silloin tällöin käytän jotain filttereitä, mutta muuten en kuviini kajoa. Näpyt, ihovirheet ja muut epäedustavat asiat saavat näkyä ihan vapaasti. Silti en ole kuvissani usein luonnollisimmillani, sillä meikki kuuluu lähes jokapäiväiseen elämääni, ja se saa minut näyttämään "hieman" erilaiselta kuin todellisuudessa olen. Olen jo ig:n puolella aikaisemmin toteuttanut yhden tällaisen, mutta nyt halusin ottaa uusiksi, ja tehdä tämän bloginkin puolella. Joten olkaa hyvät, "the power of makeup" ennen ja jälkeen kuvat!

 

Fresh from shower! Kaikki näpyt, ruvet ja ihon epätasaisuudet ovat näkyvissä. Ja flunssan vuoksi nenän alunen on ihan kuiva. Pienimmät finnit ja epätasaisuudet eivät kuvassa kunnolla erotu, joten ehkä tämä on jopa liian hyvä "ennen" -kuva.

 

Ja ehostuksen jälkeen! Ihon epätasaisuudet näkyvät edelleen, mutta muuten kasvot ovat jokseenkin edustavamman näköiset, eikä epätasaisesta väristä ole enää tietoakaan. Nämä "jälkeen" -kuvat on otettu vasta päivän päätteeksi, joten meikki on jo jonkin verran ehtinyt elää.

 

 

 

 

Kokeilin pitkästä aikaa poiketa tavallisesta silmämeikistä, ja piirtelin hieman erilaiset eyelinerit. En myöskään kovin usein käytä turkoosia silmämeikissä, mutta tänään se tuntui jotenkin oikealta. Ihan kivastihan tuo onnistui, vaikka parantamisen varaakin on :) Näitä tuotteita käytin tähän meikkiin:

 

Pohja: Aroma Cucumber Hydrating Face CreamIsaDora Color Correcting ConcealerOriflame NovAge True Perfection Miracle Perfecting SerumL'Oréal Paris Infallible 24H-Matte FoundationIsaDora Perfect Loose Powder.

 

Kasvot: Oriflame Very Me Peach Me Perfect -aurinkopuuteriSeppälä The Flattering Blush 01 Sweet ApricotIsaDora Face Sculptor Strobing 20 Cool Glow.

 

Kulmat: Oriflame The One Eyebrow KitSeppälä The Perfect Eyebrow Kit 01 Wax Brown.

 

Silmät: Kiko Milano Eyes Palette 01 Earth SongH&M Infinite Impact Eye Colour Water SpriteEssence Longlasting Eye Pencil 17 Tu-Tu-TurquoiseRimmel London Glam'Eyes Professional Liquid LinerL'Oréal Paris Volume Million Lashes Féline -mascaraJapanese Cosplay Lashes.

 

Huulet: Essence Shine Shine Shine Wet Look Lipgloss 10 Dress Up Your Lips!

 

Huhhuh mikä liuta tuotteita! Vietättekö te enemmän aikaa ilman meikkiä, vai meikin kanssa?

 

Kirsikka W.

Ladataan...

Tämmöiseen postaukseen olen törmännyt jo monessa blogissa pitkän ajan saatossa, ja minusta se on todella hauska idea! Tarkoituksena on siis jakaa profiilikuvia seitsemän (tai niin monen kuin nyt haluaakaan) vuoden ajalta. Omat profiilikuvani ovat lähinnä Facebookista ja Instagramista, sillä olen (onneksi) hävittänyt kaikki IRC-galleriaan räpsityt kuvat...

 

Tammikuu 2011, 13-vuotias. Kuva on räpsäisty kotimme takana olevassa metsässä.

 

Heinäkuu 2011, 13-vuotias. Kuva on mökilta saunakammarista. Kielen sininen väri on saatu aikaan syötävillä maissiaskartelupaloilla, jotka kastuessaan värjäsivät kyllä ihan kaiken.

 

Tammikuu 2012, 14-vuotias. Kuva on otettu rippileiriltä, huoneemme vessasta. Huomatkaa raju tyylimuutos!

 

Huhtikuu 2012, 14-vuotias. Kuva on silloisen kotimme etupihalta, jossa räpsittiin parhaan kaverini kanssa pari kuvaa saunan jälkeen. Silmänympäryksistä voi päätellä, etten tuolloin vielä osannut poistaa meikkejä kunnolla.

 

Joulukuu 2012, 15-vuotias. Kuusivuotias pikkusisko räpsäisi kuvan silloisesta huoneestani.

 

Toukokuu 2013, 15-vuotias. Kuva on kotimme läheisestä leikkipuistosta, jota kutsuimme Hämispuistoksi.

 

Lokakuu 2013, 16-vuotias. Ukin hautajaisten jälkeen räpsäisty kuva. Takana vilkkuu Karjaan hautausmaan kuusiaita. Otsatukka on muuten yksi niistä asioista, joka ei vaan millään minulle sovi, mutta valitettavasti vielä tällä kerralla en sitä painanut kallooni.

 

Helmikuu 2014, 16-vuotias. Kuva on Sammalniemen leirikeskuksen grillikatokselta, jolla olen ohjaamassa talvileiriä.

 

Heinäkuu 2014, 16-vuotias. Saksassa räpsäisty kuva on Berliinin Madame Tussaudsin vahakabinetista. Mukana kuvassa poseeraavat hieman hiljaisen oloiset "adoptiovanhemmat".

 

Marraskuu 2014, 17-vuotias. Kaisaniemen metroaseman (nykyinen Helsingin yliopisto) "rokkivalot" ja krepatut kasarihiukset... Ah, sitä estetiikkaa.

 

Huhtikuu 2015, 17-vuotias. Näihin aikoihin alettiin avomiehen kanssa deittailla. Ensimmäiset treffit olivat 4.4. Kuva on silloisesta huoneestani.

 

Heinäkuu 2015, 17-vuotias. Kreetan reissulta, hotellihuoneemme parvekkeelta otettu kuva. Poltin itseni tuolla niin pahasti, että selkäni näytti aivan Freddy Kruegerilta.

 

Lokakuu 2015, 18-vuotias. Italian nuorisovaihdosta otettu kuva. Olimme juuri esiintymässä paikalliselle pikkukoululle.

 

Joulukuu 2015, 18-vuotias. Ylioppilasjuhlani, joihin vanhempani tuhlasivat pienen omaisuuden! Tämä kuva on muuten tallennettu koneelleni nimellä "YO-alkkis".

 

Maaliskuu 2016, 18-vuotias. Olin tuolloin osa-aikatöissä MLL:n iltapäiväkerhossa, ja tämä kuva on otettu vaivihkaa bussissa matkalla töihin.

 

Heinäkuu 2016, 18-vuotias. Tämän ja edellisen kuvan välissä värjäilin ilmeisesti hiuksiani niin rajusti, että kampaajatäti koki parhaaksi napsaista puolet pois. Ei kai siinä mitään, mutta olisi tietysti ollut kiva kertoa se ETUKÄTEEN.

 

Joulukuu 2016, 19-vuotias. En muista tarkalleen, mistä kuva on otettu, mutta päivä on jouluaaton aatto. Kreppasin hiuksiani useamman tunnin, sillä hyvin krepattuina ne säilyvät puhtaan näköisinä pidempään.

 

Maaliskuu 2017, 19-vuotias. Kuva on muistaakseni otettu ennen pikkuveljeni 18-vuotis syntymäpäiville lähtöä.

 

Elokuu 2017, 20-vuotias. Tämä nyt vaan sattuu olemaan viimeisin profiilikuvaksi asetettu kuva, jonka otin sängyllä istuessani.

 

Pahoittelen vielä, että kuvien laatu ja koko vaihtelee niin suuresti, mutta tällaisina ne ovat olleet profiilikuvinakin. Omasta mielestäni en ole muuttunut juuri lainkaan. Mitä mieltä te olette?

 

Kirsikka W.

Pages