Ladataan...
mellisonant

 

Jos mulla olisi oikein paljon aikaa, ja myös paljon rahaa, haluaisin lukea kaikki maailman kirjat. No okei, en ihan kaikkia, mutta paljon kuitenkin. Mutta koska sekä aikani että usein kukkaronnyörini ovat tiukalla, tyydyn kirppareihin, divareihin ja kirjakauppojen alelaareihin, joista ostan sekopäiset määrät pohjoismaisia dekkareita ja suomalaista kaunokirjallisuutta. Ahmin niitä tasaisen vaihtelevaa tahtia. 

 

 

Ihan aina mulla on jokin kirja kesken, eikä koskaan mene paria päivää kauempaa niin etten tarttuisi siihen. Toisinaan luen joka päivä ja pitkään, varsinkin kesällä ja lomilla. Toisinaan, kuten nyt, luen muutaman sivuin silloin tällöin, lähes joka päivä, yleensä illalla ennen nukkumaanmenoa. 

Ehdoton suosikkini kautta aikain on Liza Marklund, hänen Bengtzon-dekkarisarjansa. Sellaista kuristavaa jännitystä ja samanlaisia närkästyttävyydessään kiehtovia hahmoja ei muualta löydy. Tapahtumapaikkana lempparikaupunkini Tukholma antaa kirjoille vielä viimeisen silauksen.

Suomalaisista kirjailijoista pidän Riikka Pulkkisen tuotantoa huikean hyvänä. Kuvat joita hän kielen avulla maalailee ja hahmojen rehellinen samaistuttavuus on jotain käsittämätöntä. Kirjoissaan asuu hiljainen totuus. 
 

Hyvää kirjaa lukiessani alan usein haaveilla, joskus jopa kaavaillakin, kirjailijaksi ryhtymistä, oman kirjan kirjoittamista. Tämä mielikuvitusleikki on osastoa ikuinen haave, jonka en ehkä edes haluaisi koskaan toteutuvan. 

 

 

Kirja on hyvä kun se tempaa mukaansa ja vie hetkessä matkalle eri maailmaan, kun siinä on hyvä rytmi ja kun sen kerronta on mielenkiintoinen ja henkilöhahmoissa ainakin yksi luonteenpiirteiltään tai käytökseltään samaistuttava tyyppi. Ja okei: usein romaanin, vaikka miten hyvän, luettuani kaipaan jännitystä. Eli taidan lopulta olla eniten dekkarityttö. 

Kotona meillä on kirjoja vähän kaikkialla, olohuoneessa varsinkin. Elämää nähneet kirjat tuovat tunnelmaa ja kuuluvat kotiini. 
 

 

/ I love books and I read lots. xo 

 

Ladataan...
mellisonant

Huomenta, kaikki kaltaiseni tuoksuholistit!

Tulin vain kertomaan että olen bongannut helmen huonetuoksujen saralla. Pari viikkoa sitten nimittäin löysin Indiskasta meidän pikkuvessaan pehmeäntuoksuisen ja sopivankokoisen huonetuoksun. Hintakin oli pieni ja erittäin sopiva, vain vähän reilun kympin.

Tuoksu on ihana, sopivan mieto ja lempeä olematta makea. Ystäväni mukaan se tuoksuu huuhteluaineelle. Ja sehän sopii, sillä yksi lempituoksuistani on kodinhoitohuoneessa leijaileva puhtaan pyykin tuoksu. 

Tuoksuni nimi on Spice Mist ja se kuuluu Zenee by Indiska -sarjaan. Varoittaisin kuitenkin haksahtamasta saman tuotesarjan muihin tuoksuihin. Ainakin omaan nenään muut olivat äiteliä ja liian läpitunkevia. 

 

/ Room scent by Indiska: Spice mist. And I love it! 

 

Ladataan...

Ladataan...
mellisonant

Rainy autumn day from Annika Vki on Vimeo.

 

"Videoiden teko kiinnostaa. En osaa. Kiinnostaa. Mutten osaa." 

Olen työni takia jatkuvasti tilanteessa jossa on omaksuttava uusia asioita, tilanteita, ihmisiä, nähtävä pintaa syvemmälle, sisäistettävä yritysfilosofioita ja mottoja, hyödynnettävä sanattomia tarkoitusperiä oman työn tekemisen pohjaksi. Siksi vapaa-ajalla kaikenlainen
ei-työperäinen opiskelu ja uusiin juttuihin perehtyminen tuntuu usein liian työläältä ja jää kiinnostuksenkohteissa häntäpäähän. Helppous on arjessa kova sana. 

Olen kuitenkin saanut itseni kiinni ylinnäolevan mantran toistamisesta useamman kerran kuluneen loppukesän + syksyn aikana. On ikävää jos ei osaa jotain mitä haluaisi tehdä. Niinpä, hei, opettelen. 

Niinpä kuvasin muutaman pätkän tänään aamulla, omia syyspäivän juttujani, tämän hetken fiiliksiä. Editoin videon kynttilänvalossa, lounasta syödessäni. Tämä video on ihkaensimmäiseni, ja tein sen iMoviella. Toivottavasti raukea syysaamun fiilis välittyy. Videon tekeminen oli todella iisiä. 

Älkäämme siis tyytykö aina helppouteen, siihen että emme taida jotain. Välillä on hyvä laajentaa katsantokantaa ja vierailla oman mukavuusalueen ulkopuolella. Harva asia on kovin vaikea, jos sitä jaksaa hetken tutkia. 

Pakkaan itse näillä hetkillä tämän työviikon pillit pussiin tyytyväisenä. Viikko on ollut super, monta juttua on saatu taputeltua maaliin ja kivoja uusia alkaa. Viikonlopun starttaan taidenäyttelyssä - nyt on nimittäin viimeiset mahkut nähdä Riviera Turun taidemuseossa. Hyvistä aikomuksistani huolimatta en ole taidemuseonmäelle ennen tätä ehtinyt (Puolalanpuiston nurmikot tosi vetivät puoleensa kuin magneetti, mutta kesähelteistä ei tullut mieleen tuhlata sekuntiakaan viereisissä sisätiloissa). Onneksi vielä ehtii, sillä valokuvanäyttely on nähtävillä vielä tämän viikonlopun ajan. 

Lempeää perjantai-iltaa kaikille! xo

 

/ My first video ever. About autumn feelings, recorded today. xo 

 

Pages