Ladataan...
mellisonant

Muistikortilta löytyi kuvia eräältä kauniilta loppukesän lauantai-illalta, jolloin olin tyttöjen kanssa teatterissa ja drinksuilla. Olen napannut pari kuvaa asustani ennen pukeutumiseta, varmaankin sen vuoksi että tällaisesta pukeutumisesta on tullut mulle lähes uniformu. 

Oma party-pukeutumiseni koostuu yleensä aina tylsistä(?) mutta ah, niin turvallisista väreistä: mustasta ja valkoisesta. Vaihtelun vuoksi joskus pelkästä mustasta, hah. Musta ja valkoinen ovat ihanan puhtaita ja toimivat aina. Kontrasteista en kuitenkaan pidä, eli mustavalkokuosisia vaatteita ylläni ei juuri nähdä. Muut värit ovat sitten huulissa ja kynsissä, jos sielläkään. Korut minimalistisia, hentoja, kultaa tai hopeaa. 

Monesti sovittelen juhlaan vaikkapa vihreitä tai sinisiä vaatteita, mutta huolimatta siitä miten kauniita nekin ovat, jostain syystä ylle valikoituu melkein aina jotain kuvan kaltaista. Pidän siitä että oma tyyli ja väripaletti on selvillä, mutta välillä ajattelen kyllä että voisihan sitä vähän kokeellisemminkin pukeutua. Ystäväni Laura on tosin malliesimerkki siitä miten väriallergikonkin puvusto voi olla upea, joten kokeelliset ajatukset unohtuvat nopsaan. 

Lauantaina olimme vieraana häissä joiden pukukoodi oli ihana: black&white. Ihan mun juttu. Kammoan tyyliin "pukeudu pinkkiin" -pukukoodia, tai sitä rintasyöpäpäivää (myötäelämiselle iso peukku, mutta voitaisiinko toi väri please vaihtaa..). 

Kivoimmat pikkujuhlavat vaatteet löytyy Zarasta. Sinne menen aina kun pitää löytää nopeesti jotain kivaa, eli melkein aina.. 

 

/ my party look is always monocronic: black and white. Plus gold/silver and some colourful nailpolish + lipstick. xx

Share
Ladataan...

Ladataan...
mellisonant

 

Olen ihan ahdistunut tästä vallitsevasta vihan ilmapiiristä. Olen ollut hiljaa, sillä tuntuu että tässä kohtaa ei olisi sopivaa postata huulipunista tai sohvanhankkimispohdinnoista. 

Viime päivät olen jopa pysytellyt mahdollisimman paljon poissa somesta. Osaltaan toki siksi että olen ollut niin kiireinen ja paahtanut pitkää päivää töissä, mutta pääasiassa siksi etten ole jaksanut kohdata tätä vihaisten ihmisten maailmaa. Sitä joka ainakin facebookissa iskee päin silmiä kun siellä käy. 

Suomalainen on niin vihainen nykyään, ja näyttää sen entistä agressiivisemmin. 

Tuntuu että jokainen kokee olevansa oikeutettu räyhäämään jostain, puolesta tai vastaan: pakolaisasia, samaa sukupuolta olevien avioliittolaki ja nyt vielä työlakiuudistukset. Vihan kierre on loputon ja uusia asioita tulee varmasti lisää... 

Aikana jolloin meidän pitäisi vetää yhtä köyttä ja saada voimaa toisistamme, onkin käännytty toisiaan vastaan, unohdettu ihmisyys. On unohtunut se että olemme kaikki samasta puusta veistettyjä, mielipiteistämme, seksuaalisesta suuntautumisestamme, poliittisesta vakaumuksestamme, ihonväristämme tai puhumastamme kielestä riippumatta. Se että tehtävämme on edesauttaa yhteistä, yleistä hyvää. Ja se että kun toisella on hätä, on onnekkaampien tehtävä auttaa. Ei yli omien jaksamisen rajojen, mutta tehdä jotain. Apu tulee aina takaisin ja se tekee hyvää molemmille: sekä auttajalle että autettavalle.

Vihan runtelemassa meressä ihmettelen etteikö asiaansa voisi ajaa ennemmin hyvän kautta. Ei lietsottaisi vihaa vaan ymmärrettäisiin että meitä on monenlaisia ja kaikki olemme arvokkaita, mielipiteinemme kaikkinemme. 

Itse keskityn ihan varmasti hyvään, rakkauteen. Eilen sain kuin tätä alleviivatakseen 20 fuksianpunaista ruusua. Söpöjä nuppusia, konstailematonta kauneutta! Ja tänään, tänään on todellinen rakkauden päivä: ystävämme menevät naimisiin ja juhlimme heitä. Peace and love.

Tämä ei ole poliittinen puheenvuoro, ei kiihkosanoma minkään katsantokannan puolesta. Tämä on puolustuspuhe hyvälle, pahaa vihaa vastaan. Ja hiukan senkin puolesta että maailma ja some olisivat taas pian paikkoja joissa tuntuisi hyvältä olla ja jutella - myös pienistä asioista, kuten vaikka juuri huulipunista tai sohvan hankkimisesta. 

Ollaan lempeitä toisillemme. Ei vihata. 

 

/Feeling very upset about the current atmosphere of hate everywhere. Everybody has an opinion about about the refugee situation, politics and same-sex-marriage and people have turned against each other, which is so sad. If only we could stop all the haters from hating. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
mellisonant

 

Näissä kullanväriseksi värjäytyvissä syyskuun päivissä on jotain niin hienoa. Rakastan tätä välivaihetta: pyykit kuivuvat vielä ulkona, kesä viipyilee lautasella ja aurinko lämmittää vieläkin kovin. Samalla aamut ja illat ovat kirpeitä ja ilma on raikas.

Tällaisina päivinä nautin aamupalan paljain jaloin ihan kuin olisi kesä, mutta illaksi kaivan esiin villasukat ja kynttilät. Koko päivän kuuntelen spotifystä Joyce Elaine Yuillen Welcome to my world -albumia. 

Lempeää sunnuntaita kaikille! 

 

/ Loving this transition phase when it's kinda summer but we also get the best parts of autumn at the same time. xx

Share
Ladataan...

Pages