Ladataan...

Tyttövauvamme Napukka oli eilen kaupungilla käydessämme pukeutunut omatekemiini vaaleanvihreisiin pussihousuihin ja valkoiseen bodyyn. Hän matkustaa turkooseissa vaunuissa ja meillä on tummansininen hoitolaukku. Vaunuverho on värikästä pöllökuosia. 

Häntä kutsuttiin tuolla reissulla ihanaksi pojaksi.

Tämähän ei tietenkään minua mitenkään haitannut, en edes viitsinyt ohikulkijalle korjata asiaa, vauvat nyt näyttävät aika sukupuolettomilta itsessään. Napukkaa itseäänkään tämä ei vielä hämmennä. Mutta kun asiaa pysähdyin miettimään, niin onko vähän outoa, että vieras tulkitsi vauvan niin itsevarmasti pojaksi, koska hänellä oli vihreää ja sinistä, eikä yhtään pinkkiä (okei, vaaleanpunainen tuttinauha oli)? Miksei voi ihailla toisen lasta sanomalla ihana vauva? Tai suloinen lapsi? Vai ovatko värivalinnat niin selkeä viesti lapsen sukupuolesta? Itse en ollut kotoa lähtiessämme yhtään ajatellut, että Napukalla olisi tänään jotenkin tomboy-look, ja koska me miellämme Napukan niin vahvasti tytöksi, tuli tämä kommentti jotenkin puskista. (Kommentoija oli siis äiti(?) omien vaunujensa kanssa, en kerennyt katsoa, mitä hänen vauvallaan oli päällä.)

Taaperolle tai kouluikäiselle ohikulkijan sinänsä viaton virhe voisi kuitenkin aiheuttaa jo paljonkin ihmettelemistä. Miksi tuo luuli minua pojaksi? Sitten joku selittää, että jotkut nyt luulevat, että vihreä on jotenkin poikien väri. Jatko riippuisi sitten aika paljon lapsesta itsestään, mutta on hyvin mahdollista, ettei vihreää enää nähtäisi sen lapsen päällä. Koska se on poikien väri. Eihän oikeasti mikään väri näytä enemmän poikien tai tyttöjen väriltä. Ne on muiden kommenteista opittuja (Ja kauppojen tarjonnasta!!!). Aikuisethan voivat käyttää kaikkia värejä omien mieltymystensä mukaan. Mies esimerkiksi näyttää todella kuumalta vaaleanpunaisessa kauluspaidassaan tai pinkissä t-paidassaan. Minulla on sinisiä ja vihreitä vaatteita.

Aloin sitten enemmänkin miettiä, millaisia vaatteita meillä on Napukalle. Iso osa on siskontytön vanhoja, niistä löytyy kyllä paljon sitä vaaleanpunaista ja pinkkiä. Ne ovat minusta ihania värejä, mutta en ihan varmaksi tiedä, pukisinko niitä poikavauvalleni. Yhden Marimekon pinkkiraidallisen bodyn olen hankkinut jo ennen Napukkaa, ja sen olisin kyllä pukenut pojallekin. Sitten meiltä löytyy esimerkiksi oranssia ja keltaista. Ovatko nämä "tyttövärejä"? Turkoosia ja vaaleanvihreää. "Poikavärejä"?

Entä kirkkaan punainen? Kumpi se on?? Poseeraako tässä söpö tyttö vai reipas poika? (En edes lähde tuohon aiheeseen, ainakaan tässä tekstissä...!)

Tai entä jos turkoosissa hellehaalarissa on rimpsut? Tästä varmaan kaikki tajuavat, että kyseessä on tyttö, eikös? Koska eihän pojalla nyt voi olla missään nimessä rimpsuja! 

Sinistä ja harmaata, ei rimpsuja. Poika!

Sinistä ja vaaleanpunaista? Vähän paha. Ehkä vaaleanpunainen kuitenkin on tässä se, josta tunnistaa. Tyttö siis!

Vaaleanpunaista ja pilkkuja, tämä on helppo! Selvä tyttö!!

Mustavalkoista... hmm??? Aaa, eikun siellä on taas ne vaaleanpunaiset pöksyt, huh! Ja pinkki puklaliinakin. (Tyttö.)

Tämä on taas helppo ja menee asusteita myöten oppikirjan mukaan, hyvä hyvä. (Nörttitekstinkin tajuavat vaan nörtit, joten ei hätää! ...eikai tytöt koodaa??)

No entäs tämä, harmaata ja valkoist— Eeei kun olihan se onneksi vaaleanpunainen! Ja sydänkuvioista olisi sitten kyllä voinut viimeistään päätellä. Tyttöhän tämä.

Oranssi ja vihreä oli niitä hankalia, mutta onneksi tässä on tuota pinkkiä reilusti ja vaate on vieläpä mekko. Ei vaaraa sekaannuksille!

Valkoista, keltaista, turkoosia ja punaista. Noh, olisi tämän ehkä voinut väreistäkin päätellä, mutta viimeistään noista perhosista ja rimpsuista.

Napukka siis ilmeisesti yleisesti ottaen menee useammin tytöstä kuin pojasta. Vai voisiko vaatteita valita vauvalle ja lapsille ihan vaan sen mukaan, mikä miellyttää omaa (ja myöhemmin sen lapsen) silmää?

Että SIINÄ teille kuulkaa, jotka sanotte, etten saisi käyttää mitä tahansa värejä! :D (Ja äiti pyytää anteeksi vauvansa sopimattomia käsimerkkejä.) ;P

Eläköön värit!!

Ladataan...

Kas tässä on parsakaali.

Se ei olekaan mikä tahansa parsakaali.

 

Saattaa jopa olla, että tulen muistamaan tämän kyseisen parsakaalin koko ikäni! (Tai sitten en, mutta melko pitkään ainakin.)

Tämän parsakaalin pilkoin, keitin ja paseerasin suurella rakkaudella.

 

Tyttärellemme Napukalle ihka ensimmäiseksi maistiannokseksi "ihmisten" ruokaa!

 

Lusikankärjellinen maisteltu ja kelpaavaksi todettu, tästä se lähtee! :D

 

(Täysimetys jatkuu näillä näkymin puolivuotiaaksi asti, mutta välillä annamme nyt neuvolan luvalla pikkuruisia maistiannoksia kasviksista ja myöhemmin hedelmistä. Jännää!!)

Ladataan...

Erittäin tyylikäs bloggari Julia teki tässä jokusen päivää sitten postauksen kauniista kodistaan juuri sellaisena kuin se on, eli siirtelemättä tavaroita ja siivoamatta yhtään. Muutamat muutkin sisustusbloggaajat (tai minun silmiini ne näyttivät sisustusbloggaajilta, niin upeat kodit kaikilla oli) tekivät vastaavat jutut, joiden vaaleita tyylikkäitä (hyvin vähäsotkuisia) kuvia katselin ihastuksissani. Sitten nostin katseen läppäriltä ja meinasin revetä! En ole koskaan ollut hyvä pitämään kotia kauniissa järjestyksessä, mutta Napukan myötä tilanne on lähtenyt aika lailla uusille vauvasfääreille. :D Siispä ajattelin, että lapsiperheiden kodeista näitä juttuja vasta pitäisikin tehdä! Ehkä vauvaperheet vielä alalajinaan olisi erityisen kiintoisa: kuinka kahden aikuisen kämpässä voi tapahtua pienen tulokkaan myötä melkoinen vauvaräjähdys. Eihän tuo vielä edes sotke itse! 

Tässä siis tulee, kuvia meidän kotoa tältä aamupäivältä. Mitään tavaraa en ole siirtänyt lukuunottamatta henkilötietoja sisältäviä papereita, mutta nekin olen vain kääntänyt ylösalaisin, en siirtänyt tai laittanut siistimmin millään lailla. Nauttikaa! :D

Meidän isompi sohvamme. Oikein kutsuu rentoutumaan! :D (Puklukauden jälkeen menee kyllä vaihtoon...)

Aina tyylikäs jokakodin sisustuselementti: pyykinkuivausteline. Ennen Napukkaa pesimme ja kuivasimme pyykkimme alakerran pesutuvassa, mutta nykyisin pyykkiä tulee sellaista tahtia, että se on varsinkin pienen vauvan kanssa ihan mahdotonta. Kuivuvat pyykit ovat siis lähes ainainen ilomme olohuoneessa <3 Aina tiellä pyörivä turvakaukalo ja vaipparoskispussien tyhjä laatikko lisäävät eleganssia.

Olin jotenkin ajatellut, että meille ei sitten tule lelukaarta. Koska onhan se tällä hetkellä aika hallitseva tekijä olohuoneessamme. Mutta se on kyllä ollut aivan mahtava hankinta! Napukka puuhailee siinä kaikenlaista, sekä itse että vanhempiensa johdolla! (Johdoista puheen ollen, ei, meillä ei olla vielä valmistauduttu siihen, että Napukka lähtee liikkeelle...)

 

Äitiyspakkaus on ihana mutta mihin ihmeeseen sen laatikon voi oikein tunkea!? Huomaa myös sohvan nurkasta pilkottava rintapumppu, D-vitamiinisuihke ja seuraavan koon vauvanvaatteet laatikoissaan valmiina siirtymään kaappiin.

Pienemmän sohvan ympäristö näyttää jopa melko siistiltä! Mitä nyt pari likaista paitaa rytyssä tarjottimella (!?) ja eilisillalta juomatta jäänyt (!!!???) viinilasi löytyy.

Eteinen. Ovesta pääsi joskus kulkemaan helposti.

Makuuhuoneessa sänky ihme kyllä pedattu. (Ei sentään päiväpeittoa, sitä ei ole näkynyt aikoihin.) Suuri sisustuksellinen ylpeyden aiheeni eli meikkipöytäni on tyylikkäästi hautautunut kaikenlaisen kaman alle. Huomaa uudelleenripustusta odottava taulu...

Vaatehuone näyttää melko samalta kuin ennen Napukkaa!

 

Keittiöstä löytyy näppärästi silityslauta (jota ei ole käytetty muuta kuin hyllynä ikuisuuksiin) sekä rikki mennyt imuri.  

Mies teki muutama päivä sitten uroteon, ja siivosi tiskipöydän kunnolla. Nyt siinä on vain näin vähän ylimääräistä...

Kaikki puhtaat lautaset ovat tiskikoneessa. Jonkun pitäisi tyhjentää se.

Haasteeseen kuului myös jääkapin avaaminen. Aika paljon tuota purkkia ja purnukkaa... kukahan tarkistaisi niiden kaikkien päivämäärät??

Vessa taitaa olla tällä hetkellä meidän siistein tilamme. 

Kylppäri ei ole mielestäni hullumpi myöskään. Mitä nyt likapyykkiä kertyy usein kasaksi pikkupyykkikorin päälle. (Pukluiset, kakkaiset ja pissaiset pyykit kerätään tähän, että tulevat pestyä ripeästi.)

Tässä itse päätähti menossa nukkumaan. Autuaan tietämättömänä siitä, että on laittanut pelkällä saapumisellaan tämän kämpän ja nämä elämät ihanalla tavalla mullin mallin <3

 

Olisipa aivan mahtavaa, jos pääsisimme kurkkaamaan muihinkin vauva-/lapsitalouksiin!! Toivottavasti joku perhebloggarikin tarttuisi Julian haasteeseen!

Pages