Love can conquer it all?
Moi kaikki,
mietiskelen tänään aika vakavia juttuja. Mediassa on ollut paljon juttua Timo T. A. Mikkosen aivohalvauksesta ja siitä, että hänen puolisonsa Nina Mikkonen on toiminut hänen omaishoitajanaan. Musta se on tosi hurjaa ajatella, että näin voi käydä kenelle tahansa. Miten elämä muuttuukaan, jos miehesi ei yhtäkkiä muista asioita, pysty puhumaan tai liikkumaan. Miten pelottavaa. Mistä silloin puolisona löytää voimavaransa?
Koulussa yksi opettaja kertoi, että koululla oli pidetty ilta, jonka oli tarkoituksena tarjota vertaistukea halvaantuneiden omaisille. Paikalle saapui 12 ihmistä, joista 10 oli naisia ja vain 2 miehiä. Opettaja kertoi, että tutkimuksissa on todettu naisen jäävän paljon todennäköisemmin hoitamaan halvaantunutta mietään kuin päinvastoin. Järkyttävää, mutta kun sitä alkaa miettimään, niin alun perinkin mies on toiminut ruoan metsästäjänä ja siittäjänä, nainen on hoitanut kotia ja lapsia.
Onko sitten epäluonnollista, että mies jäisi pitämään huolta rakkaastaan? Minun vastaukseni on ei. Sukupuoli ei ole estänyt yksinhuotajaisiäkään, vaikka joku voisi sitäkin kutsua epäluonnolliseksi. Mielestäni vakavassa suhteessa rakkaastaan on pidettävä huolta, mutta asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. En sano, että kaikkien pitäisi toimia omaishoitajina, se ei varmasti sovi kaikille ja muuttaa suhdetta todella paljon. Ehkä halvaantunutkaan ei halua sitä.
Mutta kun mietitään, mitä vaihtoehtoja terveellä osapuolella on; jäädä rakkaansa luo, jonka persoonallisuus on voinut muuttua, joka ei ehkä edes tunnista sinua tai saattaa olla hyvin katkera tai vihainen kohtalostaan TAI etsiä uusi kumppani, jonka kanssa voi elää normaalia elämää. Toki suhde voi toimiakkin, tarkoitan vain, että se on todennäköisesti tosi vaikeaa (ainakin alkuun). Eron syitä voi olla monia, ehkä parilla ei edes mennyt kovin hyvin ennen sairastumista. Kaikki on varmasti yksilöllisesti kiinni tilanteesta.
Rakkaus. Kestääkö se tämän kaiken? Entä onko naisen rakkaus voimakkaampaa kuin miehen? Toivon, ettei meidän kenenkään tarvitse koskaan ottaa oikeasti selvää.
Does it?
Kommentoikaa ihmeessä, olisi kiva kuulla muiden ajatuksia!
-------------------------
Okei, palataan vielä tähän päivään. Tänään vietetään rakkaan V:n kanssa laatuaikaa. <3 Päätettiin, että ei ruveta tekemään mitään monimutkaisia ruokia, vaan syödään ranskiksia ja hotwingsejä ja katotaan leffaa. Jos meillä olis rahaa, tää olis date night leffateatterissa ja jossain pihvipaikassa, mut koska ei oo, me kutsutaan tätä laatuajaksi. :D
Ompa muuten hankalaa, kun oon jo pitkään ajatellut palstan kirjoittamista, niin nyt mulla olis niin paljon sanottavaa! En millään viittis odottaa huomiseen, että voisin kirjotella teille kesäkunnosta, julkkiksista ja tulevan kesän muodista :D
Toivottavasti ei ollut liian sekava postaus.
Huomiseen,
-J
Kommentit
Mietin minäkin Mikkosia tänään kun toisessa Lily-blogissa oli juttua siitä, että hyväksyykö mies jos nainen saa jotain raskausarpia ja kannattaako siksi jättää lapset tekemättä, jos mies jättääkin. :S Ihmisten suhteet ovat aika erilaisia ilmeisesti. 45 minuuttia -ohjelma Mikkosista oli todella koskettava ja mietin, että ihanaa nähdä miten Nina välittää aidosti miehestään! Se on sitä todellista rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä. Mutta toisaalta voisitko vaan heittää aviomiehesi johonkin kauheaan laitokseen? En usko, että itse pystyisin, vaikka omakin elämä olisi tavallaan pilalla omaishoitajana. Luulen, että Timo tulee toipumaan hurjan hyvin koska vaimo tukee häntä 100 %. Mutta, onko naisen rakkaus vahvempaa? On ja ei. Luulen, että naisilla on kovempi hoivavietti, taipumus takertua sekä opetettu kulttuuri uhrautua miehen takia. Mutta toisaalta, miesten eliniänodote on lyhyempi ja miehille sattuu myös tilastojen mukaan enemmän onnettomuuksia. Olisikohan aivoinfarktikin yleisempi miehillä?
Hei Oliivi! Kiva kun kommentoit asiaa :) Tossa on tosiaan toinen mielenkiintoinen pulma. Mielenkiintoinen ja vaikea. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos mies jättää raskausarpien takia niin se rakkaus mitä siinä on, on ihan liian pinnallista. Itse en tuollaisen kanssa lapsia hankkisi.
Itsekin näin osan siitä 45-minuuttia jaksosta, joka koski Mikkosia. Ninan rakkaus miestään kohtaan tuntui käsinkosketeltavan aidolta ja hyvältä. Ihanaa. Itse kunnioittaisin lupausta "myötä- ja vastoinkäymisissä" ja pitäisin huolta miehestäni parhaani mukaan. En usko, että kykenisin itsekkään heittämään miestäni hoitolaitokseen, jossei olisi pakko. Toivotaan, että Timo paranee.
Luulen, että olet oikeilla jäljillä naisen rakkauden suhteen, kuulostaa fiksulta ja todennäköiseltä.
Keskustele