Oletko sä sinkku? Miksi?

Ladataan...

Miksi sinkkuuttaan pitää aina välillä perustella? Eihän parisuhdettakaan tarvitse juuri koskaan perustella. Ihan kuin sinkkuus olisi jokin häpeämisen aihe - tai ainakin ehdottomasti väliaikainen tilanne ihmisen elämässä.

Ehkä kaikki eivät etsi parisuhdetta. Ei kaikkien haaveena ole parisuhde, kihlat, häät, perhe ja omakotitalo. Jotkut haluavat olla vapaita.

Itselläni ei ole mitään kumpaakaan vaihtoehtoa vastaan. Sinkkuus on kivaa. En koe, että minulta puuttuu mitään, vaikka minulla ei ole TOISTA PUOLISKOA.

Parisuhteessakin olen ollut monta kertaa. Jos rakastuisin, päätyisin varmaan jälleen parisuhteeseen. Koen kuitenkin, että parisuhde on huomattavasti vaikeampi tilanne kuin sinkkuus. Siihen tarvitaan toiseksi osapuoleksi ihminen, joka todellakin on sen suhteen arvoinen.

Ehkä olen itsekäs - tai ehkä olen vain tyytyväinen elämääni. En jaksa nähdä vaivaa, ellei toinen ole uskomattoman upea!

 

Kuvan lähde: Eräs ystäväni linkitti sen omasta Facebookistaan. Lähdetiedot siis hyvin hatarat, hyi minua.

Share
Ladataan...

Kommentit

No Sex and the City

Olen asiasta ihan samaa mieltä. Miksi ihmeessä sinkkuutta pidetään jonkinlaisena välietappina, matkana siihen todelliseen tavoitteeseen, eli parisuhteeseen? Ihan kuin ihminen ei voisi tahtoa elää itsekseen, tai ainakaan olla sillä tavalla onnellinen. Pyh.

Veikkaan, että parisuhteet kaikkine kompromisseineen ja vastaavineen ovat tosiaan paljon hankalampia kuin yksinelo. Ei semmoiseen ihan kenen tahansa takia/kanssa jaksaisi. Minäkään en moiseen enää suostuisi, jos se kohdalle osuva tyyppi ei tuntuisi siltä, että tuon takia varmaan maksaa vaivan.

Ja kuvalle miljoona peukkua, loistava!

No niinpä. Miks parisuhteen pitäisi olla jokin tavoite? Itse ajattelen, että elämässä tapahtuu mitä tapahtuu. En mä väkisin yritä olla sinkku, enkä väkisin yritä etsiä parisuhdetta. Tietty voi olla, että jos haluaisin välttämättä perheen ja lapsia, niin voisin jossain kohtaa joutua paniikkiin, jos sopivaa miestä ei löydy.

Parisuhteesta on paljon vaivaa. Pitää sovitella aikatauluja ja tehdä kompromissejä. Pitää luopua jossain määrin omasta ajasta toisen takia. Siinä todellakin vaaditaan joku aivan loistava tyyppi, että sellaiseen jaksaa ryhtyä. Sinkkuudesta ei oo mitään vaivaa, voi olla juuri niin kuin haluaa!

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Parisuhde ei ratkaise mitään, se vain muuttaa asioita.

No Sex and the City

Aivan - parisuhde ei ratkaise mitään. Se tuo vain uudenlaisen setin pulmia mukanaan, siis sinkkupulmista eroavia sellaisia. (Tietysti pakettiin kuuluu toki hyviäkin asioita, mutta kuten sanoit, niin sinkkuuteenkin.) Onkin jännittävää, miksi parisuhdetta siitä huolimatta pidetään jotenkin yleisesti parempana tilana.

Minulla on muuten parhaillaan luvussa aihetta sivuava, mielenkiintoinen kirja nimeltä  Bachelor Girl. Netistä löytämäni arviot eivät ole olleet pelkästään ylistäviä, mutta ainakin tähän mennessä olen löytänyt teoksesta paljon uutta mielenkiintoista teoriaa naisten sinkkuuden historiasta sekä syistä siihen, miksi ilman miestä elävää naista on pitkään pidetty jotenkin säälittävänä ja pahana jo vuosisatoja. Kirjoittanen kirjasta omalle palstalleni lisää heti kunhan olen saanut sen luettua loppuun.

Parisuhde on yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpi asia, koska se pitää yllä yhteiskuntaa. Sinkut ovat uhka, koska he saattavat olla lisääntymättä.

Vieras Mies totesi omalla palstallaan, että suhteessa on se hyvä puoli, että tulee olo: "kelpaan sittenkin jollekin". Se onkin mielenkiintoista, miksi ihmiset määrittelevät itsensä jonkun toisen kautta? Parisuhteessa on ehkä kyse myös siitä, että ihmiset määrittelevät itsensä hyväksytyiksi yhteiskunnan silmissä, kun he seurustelevat. Niin kuuluu tehdä.

Meillä on Pohjanmaalla sanonta: "itse itseään on rakastettava, jotta tulee rakastetuksi" Ymmärrän sen sillä tavalla, että itse on ensin itseään rakastettava ja itsensä hyväksyttyvä. Sen jälkeen tulee vasta ne muiden ihmisten rakkaus ja hyväksyntä.

Monille sopii yhteiskunnallisesti hyväksytty kaava parisuhde-kihlat-häät-perhe. Itseäni se lähinnä puistattaa. Ei ole oikein olettaa, että vain jokin tapa elää voi olla oikea ja onnellinen.

Jeminan kirjavinkki vaikuttaa mielenkiintoiselta. Jään odottamaan palstapäivitystä aiheen tiimoilta. :)

 

Kommentoi

Ladataan...