Vain oman alan töillä on merkitystä?

Mulla on ollut tänään vapaapäivä, jolloin tarkoitus oli kirjoittaa gradua. Kirjoitinhan minä - vähän. Se vähäkin tuntui niin raskaalta, että päätin palkita itseni jäätelöllä ja täydellisellä rentoutumisella kirjan parissa riippukeinussa. Mitä enemmän gradua teen, sitä vahvemmin tajuan, että en halua tutkijaksi. En missään tapauksessa.

Toinen ammatti, johon koulutukseni olisi voinut tähdätä on opettaja. Se onkin sitten se toinen ammatti, josta tiedän varmasti, etten sitä halua tehdä. Vaikuttaa lupaavalta. Minusta tulee filosofian maisteri, joka ei halua tehdä oman alansa töitä.

Alkusyksystä hain työpaikkaa. Minut todettiin hommaan päteväksi, mutta ongelmaksi muodostui koulutukseni. Olen ylikoulutettu. Olen ylikoulutettu pelkästään humanististen tieteiden kandidaatin papereilla. En koskaan ennen ollut edes ajatellut, että liika koulutuskin voi olla ongelma. Eivätkö ihmiset kuitenkin lähtökohtaisesti hae niitä töitä, joita haluavat tehdä? Ilmeisesti sitten eivät.

Viime aikoina olen todennut olevani asiakaspalvelijana ja pitäväni siitä. Olen myös kertonut haaveistani muuttaa Australiaan joksikin aikaa. Siellä haluaisin työskennellä hostellissa. Nämä asiat saavat aikaa jomman kumman reaktion: "Kyllä on kannattanut kouluttautua yliopistossa, että voit tehdä tommosta työtä." tai "Ai, aiotko perustaa oman hostellin?"

No, mitä v.. ihmettä? Tottakai kouluttautuminen ja itsensä sivistäminen on aina järkevää. Ja tottakai joka ainoa työpaikka ja työ on tärkeää. Ja ei, en todellakaan aio perustaa omaa hostellia. Haluan vain nähdä maailmaa ja tavata ihmisiä.

Mielestäni on surullista, että ihmisen arvo tuntuu välillä perustuvan liikaa sen perusteella, millaista työtä hän tekee. Jokainen työ ja työpaikka on arvokas. Myös jokainen ihminen on itsessään arvokas.

Kommentit

(Ei varmistettu)

Olisikohan kavereillasi ideana, että jos opiskeluissa on kiinnostanut joku ala akateemisella tasolla, ainakin sen kandin verran, niin oletko lopulta tyytyväinen tehdessäsi rutiinityötä muiden pompoteltavana?

Luminosa

Tällä hetkellä olen, mutta tulevaisuutta on vaikea ennustaa työssä kuin työssä.

_mii_ (Ei varmistettu)

Mullakin meni yks duuni viime talvena työttömänä ollessa sivusuun, koska olin muka ylikoulutettu. :(

Luminosa

_mii_, Mun mielestä on hölmöä olettaa, että ihminen ei voi olla motivoitunut työntekijä, vaikka ois siihen työpaikkaan nähden liian korkea koulutus. Kuka tahansa voi jättää työpaikan jonkun ajan jälkeen, jos ei syystä tai toisesta oo motivoitunut tai sopiva siihen työhön.

Sosiaalipornoa

Mun mielestä kouluttautumisen ja opiskelun (mikä ero niillä onkaan) tavoite on antaa sellaiset eväät joilla pärjää töissä. Joskus ne eväät ovat se, että opiskelemasi ala ei ole sinua varten. Ei ainakaan sellaisena kuin ihmiset kuvittelevat.

Jotkin ajattelevat koulutuksen niin, että se on ollut yhteiskunnan rahojen tuhlaamista, kun et tee koulutusta vastaavaa työtäsi. Kärjistettynä siinä on pointtinsa, jos kaikki niin tekisivät, mutta kun eivät tee, niin "tuhlaaminen" on marginaalista koko maan mittakaavassa. Mutta entäpä jos tilannetta katsotaan yksilön näkökulmasta. Rävellät tutkinnon kasaan kymmenessä vuodessa ja nippa nappa pääset alan töihin. Siellä kärvistelet muutaman vuoden koetellen itsesi ja muiden hermoja, kunnes ymmärrät vaihtaa maisemaa ja alaa. Tässäkin ollaan tuhlattu paljon aikaa ja rahaa ja kaiken lisäksi yhden tai useamman henkilön mielenterveys.

Kaikki meistä eivät juokse elämäänsä putkessa ja yllättävän moni löytää kaverinsa samasta kohteesta, vaikka reitti olikin aivan eri.

Luminosa

Vieras Mies, Aivan. Onneksi minä sentään käyn töissä ja maksan yhteiskunnalle takaisin tuhlaamiani rahoja. :) Suomi on hieno valtio, kun täällä on jokaisen mahdollista sivistää ja kouluttaa itseään.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.