Yritykseni parantaa ruotsin taitoani
Joulun jälkeen luin Stieg Larssonin kirjan Miehet, jotka vihaavat naisia. Kirja on kaiken tunnustuksensa ansainnut. Se on mielenkiintoinen, shokeeraava ja esittelee tavallisuudesta poikkeavia henkilöhahmoja. Se rikkoo rajoja hyvällä tavalla.
Ainoa asia, joka minua kirjassa paikoittain häiritsi oli suomalainen käännösteksti. Joskus suomennoksia lukiessa pohtii, kirjoittavatko kirjailijat todella niin tökeröä kieltä. Asia häirinnee minua siitä syystä, että en halua lukea suomalaistakaan kirjallisuutta, jossa on huonoa kieltä. Kieli on tärkeä osa lukunautintoa.
Päätin siis yrittää lukea Millennium trilogian toisen osan ruotsiksi, koska haluan nähdä, millaista alkuperäiskieli on.
Ruotsintaitoni ei ole kovin hyvä, joten kyseessä on melkoinen henkilökohtainen haaste. On sääli, että kieli, jota on lukenut useita vuosia elämänsä aikana, on aina ollut melko käyttökelvotonta. Ihan kuin kielioppi ja sanasto eivät olisi koskaan kohdanneet oikeaa elämää.
On harmi, että Suomessa on ruotsin kieltä kohtaan yleinen negatiivinen asenne. Pelkästään sen asenteen vuoksi opiskelusta saattaa tulla vastenmielistä. Miksi pitäisi oppia, kun kerran kaikki ovat sitä mieltä, että tämä ns. pakkoruotsi on aivan turhaa?
En oikein ymmärrä, miksi minkään kielen opiskelu olisi turhaa. Ei nykymaailmassa voi välttää kohtaamasta ihmisiä, jotka eivät osaa suomea. Ruotsi on kuitenkin kaunis ja kieliopiltaan suhteellisen helppo kieli. Jos osaa ruotsia, todennäköisesti ymmärtää myös jonkin verran ruotsin sukukieliä.
Voidaan toki väittää, että kaikki osaavat englantia, mutta a) se ei pidä paikkansa ja b) miksi maailmassa pitäisi olla vain yksi kieli: englanti? Kielet ovat rikkaus, ja niitä ymmärtämällä ymmärtää myös jotain toisesta kulttuurista ja toisista ihmisistä.
Tästä syystä on hirveä sääli, että oma ruotsin taitoni on niin heikko. Toivonkin, että ruotsinkielisen kirjan lukeminen palauttaa mieleeni jotain, mitä olen koulussa oppinut. Tällä hetkellä olen sivulla 37, ja on suuri mahdollisuus, että kirja lentää jossain vaiheessa seinään. Olen kuitenkin päättänyt yrittää.
En kuuntele ruotsinkielistä musiikkia, mutta miettiessäni, minkä musiikkivideon voisin tähän loppuun linkittää, tuli mieleeni Kentin Hjärta.
Varoituksen sana: musiikkivideo on kaunis, mutta todella, todella ahdistava.
Kommentit
Olipas mukavaa lukea tällainen kirjoitus! Hyvähyvä!
Ja oon ihan samaa mieltä: ruotsi ei ole mikään ylitsepääsemättömän vaikea kieli oppia, siinä on loogiset rakenteet eikä hurjia määriä poikkeuksia.
Mulle on ainakin kielestä ollu tosi paljon hyötyä, oon tavannu ihania ihmisiä, joista on tullu ihania ystäviä ja kesätyöpaikkakin on löytynyt just kielen takia. Mutta kunnioitettava projekti sulla, mä olen aloittanut naistenlehdistä kun täällä yritän palautella mieliini ranskan taitojani...
ps. Kent vaan ei oo helpointa musiikkia kielellisesti: mun ruotsinkieliset ystävätkään ei aina saa selvää mitä se Jocke laulaa :D
Joo, ehkä jostain helpommasta aloittaminen olisi ollut parempi idea, mutta kun mua kiinnosti juuri tuo kirja. :) Nyt, kun olen kirjoittanut siitä tänne, niin on pakko yrittää tsempata ja lukea se! :D Yllättävän hyvin siitä on kuitenkin ymmärtänyt, eikä ihan koko ajan tarvi olla sanakirja kädessä.
Joo, Kentin sanoituksista ei tosiaan hirmu paljon saa selvää, mutta tuo musiikkivideo on hyytävä. Saa kyllä vinkata hyviä ruotsalaisia bändejä, kun en niitä oikein tunne. :)
Keskustele