Ladataan...

Viime vuonna heitin toivomuslähteeseen kolikon ja esitin toiveeni koskien vuotta 2012. Nyt ei ole lähettyvillä pissivää patsasta, jolle esittää härskejä toiveita.

Heitänkin siis toiveeni ilmaan: "Toivon iloa vuoteen 2013 sekä minulle itselleni että kaikille muillekin!" Hymyillään, nauretaan ja nautitaan enemmän kuin vuonna 2012. :)

Share

Ladataan...

Facebookissa alkoi kiertää lumivyöryn lailla tämä todella hyvä artikkeli:

http://www.hs.fi/sunnuntai/Lottovoitto+j%C3%A4i+lunastamatta/a1356756791315?jako=b3caf5db0293ff875ea488efd3c2fdcc

Artikkeli sai jälleen kerran ajattelemaan sitä, miten kapekatseinen ja sisäänpäin lämpiävä maa Suomi on. Kerroin Facebook-linkkaukseni yhteydessä, että reilu viikko sitten törmäsin baarin vessassa thaimaalaiseen naiseen. Nainen itki ja kysyi minulta ja ystävältäni, miksi suomalaiset miehet ovat niin ilkeitä. Hän on asunut Suomessa vuoden, ja koko ajan miehet tulevat kyselemään, myykö hän seksiä. Sanoimme naiselle jotain lohduttavaa ja hän halasi meitä. Minulle tuli kuitenkin koko illaksi järkyttynyt ja surullinen olo naisen puolesta. Onko Suomessa todella tuollaista?

Keskustelu aiheesta jatkui pöytäseurueessani ja sain kuulla, että kyseiseen baariin ei yleensä päästetä sisään suuria ulkomaalaisjoukkoja - varsinkaan mustia. Sen takia, koska baarin kanta-asiakkaat alkaisivat kuitenkin haastaa riitaa. Näin meillä Suomessa toimitaan. Eristetään ulkomaalaiset muualle, jotta suomalaiset eivät ala haastaa riitaa. Taisi olla viimeinen kerta, kun kyseisessä baarissa itse käyn.

Joulupäivänä luonani oli kylässä kaksi yhdysvaltalaista. He totesivat, että suomalaiset sanovat heille jatkuvasti vihaavansa heidän maataan. Siinähän onkin mahtava tervetulotoivotus. "Tervetuloa Suomeen! Yhdysvallat ovat perseestä btw." Antaa varmasti sen kuvan, että tämä on hieno maa.

Aika usein joku suomalainen toteaa: "En oo rasisti, mutta.." ja sen jälkeen lause jatkuu jollain rasistisella toteamuksella. Kyllä, olet sinä rasisti.

Aloin miettiä, miten paljon itse edesautan tietynlaisten stereotypioiden ja ennakkoluulojen kasvamista. Jaksan aina muistuttaa, miten en pidä ranskalaisista. Jotenkin pidän sitä hauskana vitsinä, vaikka oikeastihan se on julmaa. Mikä oikeus minulla on tuomita koko kansa omien ennakkoluulojeni takia ja vielä levittää sitä ennakkoluuloa?

Omat vitsit ja ennakkoluulot voivat vaikuttaa mitättömiltä, mutta ne ovat kuitenkin yksi osa rasismia. Ehkä tästä eteenpäin voisin keskittyä kertomaan hyvistä kokemuksistani. Siitä, miten eräs ranskalainen tyttö oli vaikeana aikana minulle suuri tuki ja turva. Miten hänen seuransa auttoi minua jaksamaan tilanteessa, jossa olisin halunnut vain paeta takaisin kotiin. Miten eräs palestiinalainen mies pelasti minut ja ystäväni Vilnassa tarjoamalla meille majoituksen, ruokaa ja korvaamattoman opaskierroksen. Miten lukemattomat erimaalaiset ihmiset ovat jakaneet tarinoitaan ja kokemuksiaan kanssani ympäri Euroopan.

Minäkin haluan olla osa monikulttuurista ja suvaitsevaista maailmaa. Haluan, että suomalaisuudellani voin tuoda keskusteluihin ja kohtaamisiin jotain positiivista. En halua olla se stereotyyppinen ujo, kylmä ja hiljainen suomalainen, joka ei puhu mitään ennen kuin vodka on antanut tarpeeksi rohkaisua.

Share

Ladataan...

Minulla oli tänään vapaapäivä. Heräsin klo 5.05. Sisällä oli sen verran kylmä, että piti pitää päässä pipoa ja harteilla huivia. Siinä aamuteetä hörppiessäni mietin, että tästä pitää ottaa kuva blogiin.

Aika monesta asiasta tulee mieleen, että täytyy ottaa kuvia blogia varten. Tästä on tullut paikka, jossa haluan kertoa elämästäni ja kirjoittaa ylös muistoja. Usein mietin, että olisi mukava, jos olisi mahdollista laittaa kauniimpia kuvia. Se vaatisi sen, että kuvaisi joskus jollain muulla kuin kännykällä, eikä rakastaisi Instagramin filttereitä. Välillä poden myös huonoa omaatuntoa siitä, jos en ole päivittänyt tätä pitkään aikaan.

En tiedä, ketkä kaikki tätä blogia lukevat. Oletan, että lähinnä kaverini. Kymmeniä heitä kuitenkin on. Olen iloinen, että joitain kiinnostaa sanallinen ilmaisuni. Samalla se kuitenkin tekee tilanteesta hämmentävän. Millaisia asioita tänne pitäisi kirjoittaa, jotta blogista tulisi kiinnostavampi?

Arkielämästäni en täällä jaa kauheasti mitään, koska minulla ei ole arkielämää. Ihmissuhteistani en kerro, koska minulla ei ole parisuhdetta, enkä edes käy treffeillä. Ei ole aikaa miehelle/miehille, eikä sille arjellekaan. Toisaalta. Onhan se arkea, että syö aamupalan, käy töissä ja harrastaa tanssimista monta kertaa viikossa. Siitä ei vain ihan äärettömästi riitä kerrottavaa, ellen ala kertoa asiakkaista tai oppimistani tanssikuvioista. Ehkä se voisi olla jonkun mielestä kiinnostavaa. Ensimmäisen kieltää valitettavasti salassapitovelvollisuus.

Mielipiteitäni voisin jakaa enemmän. Usein onkin mielessä, että "tästä pitäisi kirjoittaa blogiin". Sitten se kuitenkin aina jää, kun ei juuri silloin ole aikaa. Tästä syystä blogini on viime aikoina keskittynyt aika paljon niihin tunteisiin ja tunteita herättävien tilanteiden kuvaamiseen.

Jos jollain lukijalla on mielipide siitä, mitä haluaisi lukea, kuulen sen mielelläni. Sen voin ensi vuodelle heti luvata, että yritän panostaa visuaaliseen ilmeeseen enemmän. Omiakin silmiä särkee se, että samassa päivityksessä on kymmenen erilaista Instagram-filtteriä.

Share

Pages