Ladataan...

Minulle on aina ollut itsestäänselvää, että vaaleissa täytyy äänestää. Jos ei äänestä, ei saa valittaa! Tuo argumentti on toiminut minuun varsin tehokkaasti. Uurnille olen marssinut reippaasti kaikissa muissa vaaleissa paitsi viime Eurovaaleissa. Silloin en äänestänyt, koska asuin Italiassa.

Vuoden 2000 presidentinvaalit taitavat olla ensimmäiset vaalit, jotka muistan hyvin. Katselimme perheen kanssa tuloksia jännittyneinä. Kannattamani ehdokas ei päässyt presidentiksi - ja katkeruus tuntui todelliselta. Silloin minulla ei vielä edes ollut äänioikeutta. Muotoilin ystäväni kanssa vaalisloganin: "Esko Aho - sydäntemme presidentti" Ehkä Eskon olisi pitänyt pyytää meiltä kampanjaansa apua.

Vuoden 2006 presidentinvaaleissa minä sain jo äänestää. Äänestin silloin niiden poliittisten näkemysten mukaan, jotka minulle oli kotona opetettu. Jälleen oma ehdokkaani hävisi.

Viime vuoden eduskuntavaalit olivat itselleni poliittinen silmien avaus. Otin selvää paremmin ja tarkemmin eri puolueiden ohjelmista ja eri ehdokkaista. Olin toki aina äänestänyt sellaista ehdokasta, jonka arvot vastasivat omiani, mutta en ollut aikaisemmin tehnyt juurikaan vertailua puolueiden välillä.

Eduskuntavaalien lopputulos oli niin shokeeraava, että päätin alkaa seurata politiikkaa tarkemmin. Haluan käyttää äänioikeuteni viisaasti. Haluan tietää, mitä tässä maassa tapahtuu. Haluan vaikuttaa siihen, mihin suuntaan tätä maata ohjataan.

Vaikka presidentinvaalien pitäisi olla henkilövaalit, tulee minulle väkisin niissäkin mieleen se puolue, jota kukin ehdokas edustaa. Jonkin aikaa pohdin kahden ehdokkaan välillä, mutta lopulta tajusin, että vaihtoehtoja oli ainoastaan yksi. Äänestin sitä ehdokasta, jonka arvot sekä ihmisenä että puolueena vastasivat eniten omiani.

Tänään järjestän kavereille vaalivalvojaiset, joihin pyysiin tuomaan oman puolueen mukaista naposteltavaa ja juotavaa. Voimme yhdessä katsoa kuinka prosentit nousevat. Vaikka mielipide-erot politiikassa ovat suuria, on tärkeää muistaa, että mielipiteet riitelevät - eivät ihmiset. Poliittinen keskustelu voi olla parhaimmillaan kiihkeää ja antoisaa. Niitä keskusteluja toivon käyväni tänä vuonna myös vaalien jälkeen.