Ladataan...

Kuukausi sitten valmistuin filosofian maisteriksi.

Pukeuduin tietenkin aatteen väriin.

Mekko on ostettu Tampereen ainutlaatuisesta Yesterday Second Hand Shopista.

Hiukseni leikkasi ja värjäsi Kauneuskeskus Plaza Turussa. Kampaajani tietää, mitä minä haluan, vaikka itselläni ei olisi tuoliin istuessani siitä vielä mitään käsitystä.

Hiukseni laittoi ja kasvoni meikkasi tamperelaisen kauneus- ja lymfahoitola Petite Cabinetten Tiia. Tiialla on taitoa ja näkemystä kaikista kauneuteen liittyvistä asioista.

Kaulakorun olen saanut ystävältäni tuliaiseksi Joensuusta...tai jostain toisesta Itä-Suomen kaupungista, joka on junaradan varrella.

Nyt maisterina minä päätin opetella käyttämään huulipunaa.

Valokuvaajani, kosmetologini, siskoni ja suuren suuri apuni: maailman kaunein ja ihanin Tiia! <3

Ladataan...

Olin tänään katsomassa teatteriesitystä, joka sai miettimään maailmassa olevia kauneuskäsityksiä ja niiden tärkeyttä. Tämäkin sivusto suurelta osin elää sen vuoksi, että ihmiset haluavat olla kauniita.

Pitää laihduttaa. Pitää käyttää kauniita, muodikkaita vaatteita. Pitää meikata ennen kuin astuu ovesta ulos. Pitää olla joka kerta ahdistunut, kun aamulla katsoo peiliin. Miksi? Koska emme näytä koskaan samalta kuin elokuvien tähdet? Koska emme täytä itsellemme asettamiamme epärealistisia kauneusihanteita?

Minulle todettiin viime viikonlopun aikana: "Haluan muuttaa Yhdysvaltoihin. Siellä ei ole kuin kauniita ihmisiä." Tämä oli sarkastinen kommentti siitä, miten yhdysvaltalaisissa tv-sarjoissa rumatkin ihmiset ovat kauniita. Siellä asiat ovat vielä pahemmin kuin Suomessa, vaikka suomalainenkin Idols hyvä esimerkki siitä, miten idolin ulkonäkö on miltei yhtä tärkeä kuin laulutaito.

Tärkeimpänä asiana omassa ulkonäössäni pidän hiuksiani. Silti lähden näissä pakkassäissä kerta toisensa jälkeen ulos hiukset sekaisin ja pipon alle sullottuina. Perille päästyäni hiukset sojottavat mihin suuntaan sattuu - tai kaikkiin suuntiin yhtäaikaa.

Harvoin jaksan meikata, jos lähden töihin, luennolle tai tapaamaan ystäviäni. Nykyään meikkaan bileisiin tai baareihin yhä vähemmän. Joskus teinivuosinani kuulin yöbussissa kommentin: "Joskus musta tuntuu, että sitä meikkaa itselleen ruman naamion, joka peittää todellisen ihmisen alleen."

Sitä se aika usein on. Kauniit vaatteet, laukut, kengät, meikit, hiukset, hatut, korut... Naamioita, jotka on tarkoitettu peittämään sisällä oleva todellinen ihminen.

En suinkaan ole täysin kaikkea laittautumista vastaan. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, miksi niin tekee. Itsensä täytyy hyväksyä paljaltaan ja oppia rakastamaan sitä alastonta peilikuvaa, joka aamuisin katsoo silmiin.

Ehkä joskus kannattaa kokeilla kaupungille lähtemistä hiukset hapsottaen ja ilman meikkiä. Jonkun mielestä voi olla silloin kauniimpi kuin koskaan ennen! Totuus on se, että sisäinen kauneus loistaa läpi meikkaamattomienkin kasvojen.

Halusin linkittää tähän alle Zen Cafén Todella kaunis -biisin, mutta sitä etsiessäni vastaan tuli myös Tehosekoittimen Maailma on sun. Linkitän siis molemmat.

Olet todella kaunis ja maailma on sun!

 

 

&feature=related