Ladataan...

En ensin meinannut pitää valmistujaisjuhlia ollenkaan. Päädyin kuitenkin pitämään ne, koska niin moni ihminen oli sitä mieltä, että kyllä kannattaa. Jälkikäteen voin todeta, että todellakin kannatti. Ne olivat aivan uskomattoman ihanat, upeat ja mahtavat juhlat!

Ensin juhlapaikka täyttyi sukulaisista, joiden kanssa nautimme illallisen. Myöhemmin paikalle saapuivat ystävät. Niitä oli paljon! Kummitätini kysyi jossain vaiheessa iltaa: "Onko nämä kaikki sun kavereita?" "On!" "Sulla on paljon kavereita." Niin on. Olen ehkä maailman onnekkain ihminen. Kymmenessä vuodessa olen onnistunut kokoamaan ympärilleni tosi paljon mahtavia ihmisiä.

Juhlien ohjelmaa miettiessäni ajattelin, että pidän tietokilpailun, jossa on kysymyksiä itsestäni. Saatoin jopa jossain vaiheessa todeta: "Valmistujaisethan ovat aivan mahtava juhla. Siinä voi keskittyä vain minuun! Häissä pitäisi ottaa huomioon se toinenkin ihminen jotenkin." Tyydyin kuitenkin siihen, että pidin lyhyen puheen. Sen lisäksi pyysin ystäviltäni lahjaksi esityksiä, koska niin moni harrastaa aktiivisesti jotain taiteellista. Ensimmäisessä esityksessä Rouva H näytti, miten irlantilaisen tanssin askeleet menevät. Ja ei, se on eri asia kuin Riverdance. Nilkka suoristui ja keijut lensivät.

Rouva H:n kunnianhimoinen tavoite oli opettaa juhlijoille ceilin askeleita. Innokkaita oppilaita oli tanssilattiallinen. Ceiliä tanssitaan Irlannissa pubeissa. Nilkka ei välttämättä enää suoristu eivätkä keijut lennä, mutta hauskaa on.

Helppoa ja hauskaa todellakin oli - kuten kuvasta näkyy! Rouva H taisi todeta ensimmäisen kokeilun jälkeen: "Jooo, toi meni tosi hyvin, mut katotaas nyt vielä alusta."

Minulla on myös maailman parhaat työkaverit. Vai kuinka monen muun työkaverit tulevat laulamaan valmistujaisjuhliin? He olivat sanoittaneet Antti Tuiskun Hyökyaalto-biisin uudelleen ja lauloivat sen minulle: "Tiesin sä tuut vielä valmiiks. Kauniita päivänä tuut. Yhtäkkiä kynä tekee miten sydän haluaa. Gradu on hyökyaalto. Nyt se vyöryy kansiin"

Minä jorasin biisin tahtiin! <3

Entinen improryhmäni oli päättänyt, että valmistujaisissani improtaan. Kysyin: "Saanks mä olla siis näis kaikis kohtauksis mukana?" "No se on vähän niinku se idea." MAHTAVAA. Se oli todella, todella hauskaa. Tässä kohtauksessa olemme muistaakseni vaimoni kanssa huvipuistossa - krapulassa ja lapsi hukassa keskustelemme, kuka hoiteli lastenhoitajan ja koska.

Minä olen katuva, katuva syntinen vanki.

Tässä valmistaudumme ilmeisesti taisteluun. Yhtään en muista, mitä vastaan. Oletettavasti kuolimme minuutissa.

Viimeisenä improtehtävänä minun tuli diakuvien perusteella kertoa elämästäni yliopiston alusta valmistumiseeni asti. Tässä kohtaa on kaiketi kyse niistä villeistä illoista ensimmäisenä opiskeluvuonna Primassa.

Tämän kuvan voin kuvitella kertovan siitä,miten lopulta selvisin kaikista opintojeni aiheuttamista tuskista voittajana. Gradu oli selätetty.

"Terhi, me opetetaan sulle, mikä on betonimylly." Selvä. Saattoi vähän pelottaa.

Kippis vaan! Tässä on snapsilliset Bayley'sia ja vodkaa.

Ei muuta kuin snapsit suuhun ja pää pyörimään. Opin, että paremmalta maistuu kun ravistaa ennen nielaisua.

Tanssiryhmämme esitti shim shamin.

Ja minä tanssin aamuun asti. Oli aivan mahtavaa, kun sain kerrankin hyvällä omallatunnolla pakottaa ihan kaikki tanssimaan kanssani. Tanssilattialla nähtiin lindy hoppia, west coast swingiä, valssia, foxia ja ihan tavallista discotanssia. Seuraavana päivänä oli molemmissa jaloissani pikkuvarpaan kokoiset rakot. Ei haitannut!

Ilta hämärtyi. Tanssi jatkui. Sauna lämpesi ja homonaamabiisit raikuivat Turun yössä. Kuuden aikoihin taisin mennä juhlapaikan sohvalle nukkumaan. Jotkut jatkoivat saunomista vielä senkin jälkeen.

Ne olivat täydelliset bileet. Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos!

Share

Ladataan...

Aloitin tämän päivityksen kirjoittamisen itsenäisyyspäivänä. En kuitenkaan ehtinyt kirjoittaa tätä silloin loppuun. Asia tuli uudestaan mieleeni, kun totesin eräälle ystävälleni, että ihminen voi muuttua itsenäisemmäksi. Ei ihmisriippuvuus ole pakollinen olotila. Ihminen ylipäätään voi muuttua - ja muuttuukin ajan kuluessa.

Olen nykyään ihminen, jolla on paljon ystäviä. Uusiin ihmisiin tutustuminen on mielestäni yksi elämän parhaista asioista. Olen kuitenkin ollut sellainen ihminen joskus, joka vastaa vain kysyttäessä. En koskaan itse aloittanut keskustelua tuntemattomien kanssa. Olin ujo ja arka, eikä minun ollut helppo luoda syvää ystävyyttä kenenkään kanssa.

Pidän itseäni nykyään myös varsin itsenäisenä. Voin ihan hyvin istua kahvilassa yksin tai mennä keikalle yksin. Olen kuitenkin ollut joskus ihminen, joka ei halunnut mennä edes ruokakauppaan yksin. Nyt ajattelen yksinäisten kävelyhetketkien olevan yksi parhaista asioista, joita tiedän. Saan olla hetken ajan omien ajatusteni kanssa.

Minä olen tosiaan ainoa lapsi. Ainoat lapset ovat kuulemma itsekkäitä ihmisiä, jotka saavat aina kaiken, eivätkä osaa jakaa mitään. Yllättäen en ole ihan samaa mieltä noiden väitteiden kanssa.

Olen enemmänkin sitä mieltä, että ainoana lapsena kasvaminen on tehnyt minusta vahvan ihmisen, joka arvostaa ystäviään erittäin paljon. Minulla on todettu usein elämäni aikana, että olen vahva ihminen - ehkä jopa liian vahva. Mistä tämä vahvuus sitten johtuu? Ehkä siitä, että ei ole lapsena ollut sisaruksia joihin tukeutua, kun on ollut sotajalalla äidin kanssa. Itsekseni olen kiukkuni käsitellyt ja pääni pitänyt.

Ainoat lapset saavat kuulemma kaiken helpolla. En koe saaneeni mitään helpolla. Minun on täytynyt itse tehdä asioita, jos olen johonkin halunnut lähteä. Ei kukaan ole tehnyt niitä puolestani. Täten olen oppinut olemaan pelkäämättä puhelinta ja toimeen tarttumista.

Sen toki myönnän, että olen saanut helposti jotain tavaroita lahjaksi - ainakin kasvaessani vanhemmaksi. Se ei kuitenkaan liity sisarusten vaan rahan määrään. Toki yksilapsisella perheellä rahaa saattaa jäädä säästöön enemmän kuin perheellä, jossa on paljon lapsia. En kuitenkaan koskaan ole saanut sormia napsauttamalla ja perustelematta jotain täysin turhaa. Minulle on opetettu rahan arvo pienestä pitäen. Tiedän, että mikään ei ole ilmaista.

Koska minulle ei ole sisaruksia, en tule koskaan ymmärtämään sitä maagista sidettä, joka sisarusten välillä on. En kuitenkaan ole siitä kateellinen. Minulla on monta hyvää ystävää - yksi niistä olen minä itse. Kun katson taaksepäin, huomaan muuttuneeni moneen kertaan. Ajan myötä olen muokkautunut omaksi itsekseni ja alkanut paremmin hyväksyä sen, kuka olen. Olen itsenäinen ainoa lapsi.

Share

Pages