Ladataan...

Kuvassa oleva kirja ei välttämättä ole huono kirja. Se voi olla mainio kirja omassa genressään. Kirjoittaja on lukenut vasta ensimmäisen osan.

Aatonaattona totesin ystävilleni: "Fifty Shades of Gray on ollut paras kirja, jonka olen lukenut tänä syksynä." "Mitä ihmeen kirjoja sä sitten oikein olet lukenut, jos se on niistä paras?!" kysyi ystäväni järkyttyneenä.

No. Olen lukenut huonoja kirjoja. Olin kissavahtina ja huomasin kirjahyllyn, joka oli täynnä Paulo Coelhon kirjoja. Alkemistia oli kehuttu, joten päätin tarttua siihen. Ajattelin, että pitäähän sitä Coelhon kirjallisuudesta jokin tietämys hankkia. Se kirja oli kau-he-a. En voi sietää sellaista elämää syleilevää diipadaapaa, jossa vakuutetaan, että maailman sielu ja koko universumi tahtovat, että ihminen toteuttaa elämäntiensä ja unelmansa. Höpöhöpö, maailman sielu ja universumi eivät tahdo yhtään mitään. Ensimmäistä ei edes ole olemassa. Kirja oli kyynisen ateistin painajainen.

Italian matkalle otin mukaani Hannu Mäkelän Syksy Venetsiassa -kirjan.  Kirja olisi voinut olla kuvaus kauniista kohtaamisesta, jossa kaksi ihmistä tarttuvat hetkeen ja ovat onnellisia. Kirja oli kuitenkin tarina säälittävästä ja roikkuvasta miehestä. Olisin halunnut huutaa kirjan päähenkilölle: "Älä ole noin takertuvainen!" Jokainen meistä on varmasti takertunut joskus johonkin tai seurannut ystävänsä takertumista. Se on raskasta todellisessa elämässä ja se on raskasta myös kirjan sivuilla. Laitoin kirjan luettuani kiertoon. Se oli itsenäisen sinkkunaisen painajainen.

Näiden jälkeen Fifty Shades of Gray oli piristys. Sitä jäi helposti lukemaan tunniksi ennen nukkumaanmenoa, eikä huomannut ajan kulumista. Onhan sekin huono kirja. Siinä on rasittava, omistushaluinen mies ja mieheen epäterveesti takertuva nainen. Kokonaisuudessaan kirja vaikuttaa ihan Twilightilta sillä erotuksella, että siinä on seksiä - paljon. Olin pettynyt siihen, että kirjassa puhutaan tosi paljon S/M-touhuista, mutta ei niitä kuitenkaan toteuteta. Se ikäänkuin haluaa shokeerata, mutta ei kuitenkaan shokeeraa. Toinen osa odottaa avaamistaan. Saa nähdä, miten paljon Christianin nokkeluus kompensoi mielessäni hänen ällöttävää omistushaluaan.

--

Tänä vuonna olen lukenut jo yhden hyvän kirjan: Johanna Sinisalon Enkelten verta. Suosittelen sitä kaikille. Sen jälkeen minun on ihan kamalasti käynyt sääliksi mehiläisiä. Ihmiset ovat kauheita mehiläisten orjuuttajia!

Tein päätöksen, etten osta yhtään uutta kirjaa ennen kuin olen lukenut hyllyssäni olevat ja lainaamani kirjat. Siihen saattaa mennä jokunen tovi.

Share